Näköjään tämän blogin tahti on kerran vuodessa! Mitenkään en tahdo keritä tänne, mutta nyt on hiukan hiljaista työssä. Teen edelleen näitä henkilöstöasioita ja sijaisuus kestää ensi vuoden toukokuun loppuun. Edelleen viihdyn todella hyvin. Etätöitä teen edelleen 3 päivää viikossa ja kahtena päivänä käyn virastolla. Näissä tehtävissä se ei ole kyllä lainkaan tarpeen, kun emme käytä paperia ja ne henkilöt, joiden asioita hoidan, ovat aivan eri puolilla Suomea.

Remontti on nyt melkein ohi. Sisätyöt menivät sitten ihan perseelleen. Maalatut seinät olivat täynnä laikkuja ja roskia ja kahden huoneen tapetit, jotka maksoimme itse, irtosivat seinistä jo silloin kun tulimme viiden viikon jälkeen takaisin ja olivat nekin täynnä roskia siellä tapetin alla. Jouduimme pitämään suurimman osan tavaroista varastossa kaksi kuukautta pidempään kuin oli ajateltu. Ainoastaan huonekalut tuotiin heti takaisin, kun illan pimeydessä ei nähnyt ettei olisi kannattanut. Niitä sitten taas siireltiin eri huoneisiin kun maalaus- ja tapetointityöt alkoivat uudelleen huhtikuun alussa. Ainoa mikä on lähes onnistunut, on sauna. Pesutilojen lattialaatoitus ei ole ihan ok, mutta sen kanssa voimme elää. Saunoneet olemme sitten lähes joka päivä. Keittiö on kaunis, mutta olimme pyytäneet kaapit eri järjestykseen, mihin ne tulivat, joten pettymys oli kova. Jouduimme sen vuoksi myös uusimaan keittiön kalusteet, koska pyöreä pöytä ei enää mahtunut. Ja viime viikolla alkoi vuotaa keittiön altaat, kun laskee vettä pois. Onneksi astianpesukonetta voi vielä käyttää, mutta aina on astioita, jotka tarvitsevat käsipesua ja nyt on käytettävä vatia. Urakoitsija TEH-Saneeraus Oy ei todellakaan saa yhtään pistettä hyvin tehdystä työstä. Täysin osaamatonta ja huonosti tehtyä. Itse ilman alan ammattitutkintoa olisin varmasti saanut parempaa jälkeä. 

Onneksi kaikki muu on sujunut hyvin. Tosin pojanpojan äiti teki yllätysliikkeen viime kesänä ja muutti paikkakuntaa. Ilmoitamatta asiasta riittävän paljon etukäteen, kuten laki ohjeistaa ja tilanne meinasi ryöstäytyä käsistä. Onneksi saatiin asiaa soviteltua ja tapaamiset pääsivät jatkumaan. Mutta ettei asia menisi liian helpoksi, on isä hakenut lapsen asumista itselleen ja asiaa käsitellään seuraavan kerran käräjillä tammikuussa 2023. Tämä taistelu ei taida päättyä ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen. 

Poika ja uusi tyttöystävä menivät kihloihin viime syksynä ja muuttivat yhteen asumaan toukokuussa, kun tyttöystävä valmistui koulunkäynninavustajaksi. Hän sai heti viime keväänä vielä töitä pääkaupunkiseudulta  ja nyt hänet vakinaistettiin tehtäväänsä. Poika vaihtoi toiseen maanrakennusyritykseen ja nauttii työstään. Joka toinen viikko hän on kaksi päivää vapaalla, että voi tavata poikaansa.

Toinen kaksosista pääsi lopultakin läpi vireystilatestistä ja pääsi jälleen linja-auton rattiin. Siellä hän sompailee pääkaupunkiseudulla ja nauttii työstään. Hänen tyttöystävänsä valmistuu myös syksyn kuluessa ja on jo saanut vakituisen työpaikan. Heilläkin siis kaikki hyvin.

Esikoisen on sitten lopputyö edelleen vaiheessa. Ehkä vuoden loppuun mennessä (en tosin tiedä minkä vuoden) hän valmistuu. Pääasia, että hänkin on tyytyväinen elämäänsä. On taas täällä meidän ilonamme. Nyt hänellä on oma tila tuossa meidän uudessa kirjastohuoneessa, joka on olohuoneen jatkona, joten hän ei pääse ihan eristäytymään vaan joutuu välillä meidän kanssa keskustelemaan. :) 

Nyt kun koronarajoitukset ovat poistuneet, niin kulttuurinnälkä on selvästi kasvanut. Olen käynyt tänä kesänä kolmessa kesäteatterissa ja kahdessa taidenäyttelyssä sekä kerran elokuvissa. Olen myös lukenut, kuten instasta on voinut havaita. Vielä olisi yksi kesäteatteri odottamassa, kunhan vanha työkaveri löytää aikaa jolloin pääsemme sinne menemään. Vielä on pari viikkoa aikaa.

Äitini täytti heinäkuussa 75 vuotta. Hän ilmoitti ettei juhli, mutta me kävimme kuitenkin hänen luonaan, kun päivä osui sopivasti sunnuntaille. Ostimme hänelle muutaman kirjan pimeää syksyä varten, mutta hän aloitti lukemisen jo nyt. Ensimmäinen tuntuu kuulemma kovasti mukavalta. 

Mies täyttää 60 vuotta parin viikon kuluttua ja nyt on kutsuttu ystäviä toiselle päivälle ja oma suku toiselle päivälle. Oman suvun päiväksi piti katsoa sellainen, että pikkumies on isällään ja pääsee silloin myös juhlaan mukaan. Toisaalta taas halusin kaverit sellaisena iltana, ettei pikkumiestä ole, jos halutaan juhlia hieman reippaammin. Se ei ole pikkuisen juttu silloin.Tänään aloin järjestellä hänelle yllätystä varsinaiselle syntymäpäivälle, saa nähdä onnistuuko.

Lomat on tältä vuodelta jo pidetty ja olen jo toista viikkoa töissä. Kohdalleni osuivat taas ihanat helteiset päivät. Tänä vuonna rantapäivät jäivät vähiin, sillä autoni on korjaamolla ja niinpä rannalla käynnit ovat jääneet iltoihin, kun mies on tullut töistä kotiin. Enää hän ei voi yöpyä niin usein pojan luona kun talven aikana, kun siellä on tyttöystäväkin.

Edelleen siis tuntuu, että elämässä on kaikki hyvin ja arki on sujuvaa ja tasaista. Toivottavasti se jatkuukin näin!

Ihanaa loppukesää kaikille!