Niin se vaan on, että jouluaaton aattoa vietetään jo kahden viikon kuluttua! Miten nämä vuodet oikein kuluvat? Juurihan se alkoi tämä vuosi sairaalan vuoteessa ja nyt ollaan aivan loppumetreillä. Merkillistä!

Ihanaa on tämä jouluun valmistautuminen. Huomaa vain, että lapset ovat kasvaneet isoksi. Ei enää lahjalistoja eikä kuumeista aaton odotusta. Itsestä tuntuu hassulta miettiä joululahjoja kaikille muille, kun omatkaan lapset eivät tiedä mitä haluavat. No, esikoiselta on kyllä tullut listaa mitä kirjoja ja elokuvia häneltä puuttuu, joten se puoli alkaa olla hoidossa. Mutta nämä nuoremmat.....Ei, sisko odotteli tietoa ja eilen he lopulta jotain keksivät kun oikein pakotin. Mutta entäs mitä me muut ostamme???  Kyllä jouluun kuitenkin kuuluvat paketit eikä rahakirjekuoret. Ainakin minun mielestäni.

Tuntuu oudolta, etten ole jaksanut kovasti innostua tänä vuonna edes toisten joulublogeista. Olen niitä kyllä lueskellut, mutta nämä ns. "normiblogit" ovat kyllä etusijalla. Joululehdet on hankittu ja luettu ja vanhoista lehdistä olen jo ennättänyt leipomaankin jotain kivaa kotiin. Tosin Itsenäisyyspäivänä hajosi vatkain kakkua tehdessä, mutta onneksi siinä on vielä takuuaikaa jäljellä. Yhtäkkiä vatkaaminen vain päättyi ja koukut irtosivat koneesta. Molemmat siististi poikki samasta kohdasta.....

Myös joululahjasukkia on puikoilla; kummipojan tyttöystävän sukat jo valmistuivat ja kummilapsen sukat pääsevät puikoille tänään. Sitten ei enää puutu kuin entisen työkaverin joululahja. Suvun pienin saa nuttunsa joulun jälkeen. Hän kun ei vielä ymmärrä tästä juhlasta tuon taivaallista, eikä kait ne muslimit niin joulua vietäkään.

On upeaa, kun maassa on lunta ja pakkanen paukkuu. Tosin nyt mittari näyttää vain -1 astetta, mutta säätiedotus lupaa kiristystä jälleen viikolla. Perjantaina kävelin aamulla töihin ja samoin keskiviikkona, jolloin oli paljon kylmempää. Perjantaina pidin myös liikuntatuntini ja kävelin kotiin, kun se ei ole avantopäivä. Itsenäisyyspäivänäkään en ehtinyt uimaan, mutta tiistaina kävin kun tulin Helsingistä niin ajoissa. Olin maanantaina siellä teatterissa ja yövyin hotellissa. Ihana pieni oma loma! Kävin katsomassa Kansallisteatterin Willensaunassa näytelmän Aie. Hyvä ja koskettava! Ismo Kallio ja Seela Sella olivat aivan mainio vanha pariskunta.  Ja kun olin matkat ostanut halvalla Onnibussista niin oli varaa yöpyä hotellissa. Tällaista lisää!!!

Viime viikko oli mukava töiden puolesta, kun oli vain kaksi työpäivää! Vaikka kyllähän sitä siellä hyvin viihtyy aina ne viisikin päivää viikossa. Lähiesimieheni virkakin lopulta vahvistettiin ja kyllähän se tuo turvaa, kun ei tarvitse koko ajan ajatella millainen uusi ihminen mahtaisi olla. Tämän kanssa kun olemme tulleet hyvin toimeen.

Eilen illalla nuoret olivat katsomassa jääkiekkoa ja kun mies ennätti metsältä kotiin tuossa neljän maissa niin lähdin kiireesti uimaan. Ja siitäkös se riemu taas meinasi nousta! Hän ei voi mennä metsälle jos minä kerran tarvitsen viikonloppuna autoa.....En ymmärtänyt tätä rähjäystä taas alkuunkaan ja huudoksihan se meni. Onneksi aika lyhytaikainen riehuminen tällä erää! Mutta kun esikoisen autosta on taas kaasun toiminta epäkuntoista eikä hän saa sitä täällä sairaslomalla muka koskaan laitettua niin minähän tarvitsen auton uimareissulle. Bussilla se kestäisi aivan liian kauan ja on vaarana paleltua kun odottelee bussia. Mutta katsotaan mitä tänään tapahtuu. Hän onkin ollut jo niin pitkään hyvällä tuulella ja lomanikin meni riitelemättä niin ei auta kuin toivoa, ettei tämä ole tyyntä myrskyn edellä.  Toivottavasti kaikki ei repeä jouluna kun paikalla ovat myös esikoinen ja äitini. Yleensähän mies kestää kotioloissa suhteellisen hyvin, mutta mitään muutoksia ei saa tulla eikä minkäänlaista ylimääräistä järjestelyä kenenkään muun taholta. Hommien pitää toimia omalla painollaan ja hänen aikatauluillaan. Eihän se noinkaan ihan oikein ole! Mutta perherauhan vuoksi me olemme siihen tottuneet ja oppineet. Olisi vain ihana joskus näyttää lapsille myös sellainen juhla, jossa ei tarvitsisi koko ajan pelätä mitä sanoo ja miten. Jokainen voisi esittää omia toiveitaan ja jotain voisi tehdä myös ihan ex tempore. Sellainen ei koskaan käy meillä.

Tänään ajattelin lähteä käymään joulumarkkinoilla haistelemassa tunnelmaa ja virittäytymässä jouluun. Täällä kun on Vanhan Ajan Markkinat vanhalla suurtorilla ja VPK:n joulumyyjäiset VPK:n talolla. Sieltä aina saa kivasti ideoita ja tunnelmaa. Eilen teimme joulukortit ja nyt pitää vielä hankkia joulupaperia joulukirjeiden tulostamiseen, jotta saadaan kaikki postitetua ensi viikon aikana. Mukaan laitan ylioppilaan kuvan sekä perhekuvamme. Kiitoskortit kun lähtevät vasta joulun jälkeen, kun esikoinen ehtii ne omakätisesti kirjoittaa. Ei kait se ole niin väliä milloin ne tulevat, kunhan tulevat....ja ainahan se meillä on myös rahasta kiinni. Nämä kiitoskortit kun tilasin kuvaamosta. Rippikuvien kiitoskortit teimme itse aikoinaan.

Täytyy myös muistaa ostaa kaupungilta kortti, sillä oma rakas pappani täyttää tänään 91 vuotta!

Oikein mukavaa toista adventtia kaikille lukijoille ja rauhallista joulun odotuksen aikaa!