Ihan selvästi ulkona on jo kevät, vaikka toiset povaavat takatalvea. Meilläpäin on melkein kaikki lumi jo hävinnyt ja krookukset naapureiden pihoilla alkavat kukkia. Meidän pihalta ne on  joskus vienyt pupu tai myyrä.

Viikko on taas mennyt enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Päivät töissä ja illat täällä kotosalla hirmuisella vauhdilla. Viikolle osui kaksikin kokousta, joissa olin mukana ja lisäksi toimin toisessa sihteerinä, joten töitä riitti. Perjantaina kävin myöskin työterveystarkastuksessa ja olinkin tosi hyvässä kunnossa. Kaikki arvot olivat tosi hyviä ja verenpainekin oli ihanne lukemissa, vaikka siinä olikin käyty juuri elämää lävitse ja nostettu kyllä varmasti kaikkia paineita.

Vilukissi kyseli viime kommentissaan, että olenko jutellut mieheni kanssa näistä asioista. Kyllä tässä on koetettu välillä puhua vaikka kuinka, mutta kun hänessä ei koskaan ole mitään vikaa. Me vain emme ymmärrä häntä tai emme halua ymmärtää tai sitten me käyttäydymme niin että se ärsyttää häntä. Jo kymmenisen vuotta sitten kun olimme nuorimmaisen kanssa ongelmissa meille suositeltiin perheterapiaa, tai pariterapiaa, mutta kun mieheni ei mielestään sitä tarvinnut, homma meni siihen, että minä kävin kaksi vuotta terapiassa. Mutta ei se auta jos vain yksi yrittää tilannetta parantaa ja siihenhän se meilläkin meni, että minä hoidin vain itseäni, jotta jaksan tätä perhe-elämää. Enkä uskalla edes ajatella, että jättäisin masennuslääkkeeni pois. Se pitää minut sentään pinnalla. Mutta tämä on nyt tätä ja ehkä elämässäni on vielä joskus jotain muutakin tarjolla. Kunhan lapset kasvavat jne....ei se lähteminenkään niin helppoa ole, kun kuitenkin tätä yhteistä taivalta on jo niin pitkälti takana.

Eilen olin nuorimpien kanssa päivän äidin luona. Meillä oli todella kivaa, kun nykyisin käymme siellä todella harvoin. Yhtiökokouspäiväkin saatiin siinä sovittua ja äiti hoitaa kutsut eteenpäin talossa. Sitten on taas sekin homma tältä vuodelta paketissa. Äiti laittoi meille ruoaksi uunilohta ja perunamuusia ja ai, miten se olikaan hyvää. Paljon tuli juteltua ja maailmaa parannettua. On se hyvä, että ihmisellä on äiti!

Tällä viikolla kävin myöskin kaksi kertaa lounaalla kavereiden kanssa. Ensimmäisenä oli vuorossa vanha työkaveri ja toisella kerralla vanha kurssikaveri. Aivan ihana tavata ja jutella.

Mies oli eilisen päivän korjaamassa esikoisen autoa katsastuskuntoon ja se katsastus täytyy hoitaa huomenna. Toivottavasti sillä saa sitten taas vuoden ajella. Kohtahan se esikoinen pääsee sillä itse taas liikenteeseen. Ja tuo mies lupasi minulle syntymäpäivälahjaksi uuden polkupyörän, jess!!! Olenhan tässä muutaman vuoden ajellut esikoisen miesten pyörällä ja kyllä se vähän hankala on.

Tänään on taas tämä virpomispäiväkin menossa, mutta ainakaan vielä ovemme takana ei ole käynyt ketään. Onneksi! Taitaa olla täällä jo kaikki lapset sen verran isoja, etteivät enää kierrä kerjäämässä.

Ja Turun Sanomien aprillipilana oli uutinen siitä, että pullojen palautuksesta tulee huomisesta eteenpäin verotettavaa tuloa. Pullonpalautuskoneisiin laitetaan laitteet, jotta palauttajat voivat rekisteröityä pulloja palauttaessaan ja tiedot siirtyvät siitä sitten verottajalle. 36,50 euroa saa vuodessa palauttaa verovapaasti. Tänään kuulemma voi netissä ottaa adressissa kantaa lain kaatamiseksi vielä ennen sen voimaan tuloa. Kuinkahan moni on tänään palauttamassa pulloja, ettei huomenna tarvitse rekisteröityä....

Nyt pitäisi lähteä käymään kaupassa, pestä vähän pyykkiä ja käydä uimassa. Siinä sitä sitten taas on hommia riittävästi tälle päivälle. Ja jos aikaa jää, voisi katsoa tallenteita pois koneelta, että saa tilaa pääsiäistä varten. Tarkoituksemme on jälleen yrittää päästä tuonne Oulun seudulle kylään. Katsotaan kuinka meidän käy!

Oikein mukavaa alkanutta huhtikuuta kaikille!