Useimmat torit ovat upeita paikkoja. Toisin on täällä Turussa. Hieno vanha kaupunki, mutta toria ei ole hoidettu. Lapsuudessani kotikaupungissa lauantaina oli aina lähdettävä torille. Ostettiin lihapiirakat tai nakkeja, joita syötiin siinä myyntiauton kulmalla ja sitten leipomon tiskiltä haettiin pullaa, kun  isovanhemmat tulivat sunnuntaina kylään. 

Nuoruusvuosina sitten torille tuli ihan uusi merkitys. Sinne kokoonnuttiin iltaisin. Ajokortittomat tulivat paikalle kävellen ja autolliset sitten autoilla. Siellä sitten oltiin ja juteltiin ilta ja yö. Minä tosin aika harvoin, kun kotona ei oikein ymmärretty tämän ajanvieton päälle eikä minulla ollut sellaisia kavereita, jotka olisivat sinne päässeet. Ja löysinhän minä tuon mieheni sitten jo niin nuorena, kun aloin käydä tanssimassa, ettei torilla seisoskelussa ollut enää mitään mieltä.

Kun TPS viimeksi voitti jääkiekon SM-kultaa, mekin olimme torilla hurraamassa. Silloinhan omaa väkeä kuului joukkueeseen, joten pakko oli olla paikalla.

+++++

Tänään on ollut parempi päivä. Koulussa pojilla oli mennyt hyvin ja minulla oli hyvä työpäivä. Kaksi kokousta ja muuten paljon pikkusälää. Töiden jälkeen vielä kahville entisten työkavereiden kanssa. Ei paremmin enää voisi olla. Oli ihana jutella, kun toisen työkaverin tytär odottaa kaksosia, joten meillä oli paljon yhteistä. Tilanne on sama kuin oli meilläkin, eli yksi istukka, mutta kumpikin vauva omassa sikiöpussissaan. Heillä on siis turvallisempaa siellä, kun on ainoastaan oma napanuora. Elokuun lopussa heidän pitäisi syntyä. Tosin he voivat syntyä jo heinäkuussa. Niin meilläkin aikoinaan tapahtui!

Huomenna taas kokouksia ja koulutusta, joten kiire päivä on tiedossa. Mukavan keväistä oli tänään!