Niin sitä on päästy taas jo elokuulle. Minun mielestäni parhaaseen kesäkuukauteen. Kauniit ja lämpimät päivät sekä tummuvat illat. Voiko kauniinpaa olla?

Ei sitä sitten paljon tänä keväänä saanut normaalia elämää viettää, vaikka kotiin töihin pääsikin. Nimenomaisesti on saanut olla kotona töissä. Viimeksi virastolla 17.3.. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu 17.8., koska silloin piti siirtyä virastolle, mutta eilen jo suositeltin tämän etätyön jatkamista edelleen, kun tartunnat alkoivat taas nousta. Olemme saaneet kumppaniksi scifi-otuksen. Ei näy, eikä kuulu, mutta sairastuneet todella sen tuntevat. Onneksi ei ole ollut itsellä eikä lähipiirillä. Meidän pienen miehen isä on edelleen lomautettu, eikä loppua näy. Ei kukaan uskalla minnekään matkaan tilausajolla lähteä ja hotellit ovat edelleen kiinni. Viimeisten tietojen mukaan, niiden pitäisi avautua 1.9., mutta tuskin tämäkään on varmaa.

Mies teki minulle kyllä kunnon työpisteen yhteen tyhjään makuuhuoneeseen, joten siltä osin ei ollut huolta. Työantaja asennutti myös koneisiin jumppaohjelman, joka aina kerran tunnissa muistuttaa pienistä venytyksistä. Loistava ohjelma, koska muuten olen huomannut, että kotona ollessa työpöydän vierestä tulee noustua harvemmin kuin virastolla. Ei tarvitse nousta tulostamaan tai käymään työkaverin luona tms.

Vuosilomani pidin kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin. Olimme rohkeita ja kävimme mieheni kanssa Kempeleessä hänen serkkunsa luona. Osoite sama kuin ennen sedän luona, mutta sedän kuoltua serkku peri talon. Paljon olivat tehneet muutoksia ja pihaa oli laitettu rakkaudella. Sauna oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja seura mahtavaa. Vietimme heidän luonaan pari ihana päivää ja sitten ajelimme Kajaaniin hakemaan esikoisen taas kotiin kesäksi. Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä poikien kanssa. Yksi pojista oli tyttöystävän kanssa heidän mökillään. Mukavaa oli! Muuten loma vietettiin melko lailla tässä kotona. Ei vain ollut tarvetta lähteä minnekään ja kyllä minä olen yrittänyt vältellä virusta parhaani mukaan.

Mökkikausi aloitettiin tänä vuonna vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja vielä silloin oli yöllä kylmää. Juhannuksen jälkeen läheisen entisen uimarannan laituri oli tuotu paikoilleen, kun sitä kyselin kaupungilta aiemmin. Olin niin onnellinen, kun pääsee lähellä uimaan. Kotoa on aina 15 km matkaa eikä sitä viitsi ihan pienen pyrähdyksen vuoksi tehdä. Heinäkuun alussa yksi pojista tyttöystävineen muutti osoitteesta toiseen, kun saivat edullisemman opiskelija-asunnon. He olivat itse Oulussa ristiäisissä, joten meitä oli kolme tekemässä muuttoa. Onneksi saimme vuokrattua kunnon auton, niin selvisimme yhdellä kuormalla. Mutta kyllä meni monta päivää, kun jalat huusivat hoosiannaa joka askeleella. 

Poikien syntymäpäivää eli viiskymppisiä ( 2 x 25 v) vietettiin tänä vuonna siellä yhden pojan uudessa kodissa. Oli oikein mukavat juhlat! Viime viikonloppuna päästiin sitten lopultakin 50 v keväällä täyttäneen siskon synttäreitä ja huomenna lähdetään juhlimaan 70 v täyttävää setää Virroille. Juhlaa tässä näyttää riittävän. Viikon päästä vielä oma siippa täyttää vuosia, mutta ne juhlitaan vain omassa porukassa. Sitten alkaakin juhlat olla ohi ja miehen metsästyskausi pääsee vauhtiin. Ensin sorsastus ja sitten hirvestys, joka tänä vuonna tapahtuu Inarissa saakka. 

Alkukesästä sain tehtyä vähän käsitöitäkin. Tein itselleni lahjalangoista talvea varten valmiiksi huivin ja sukat ja myös pikkumiehelle sukat syksyn saapaskelejä varten. Sen jälkeen ovat käsityöt olleet odottamassa syksyn viileneviä ilmoja. Olen tänä vuonna ehtinyt myös lukea jonkun verran, kun olen viettänyt aikaa pihalla. Kirjoja kotonamme alkaa olla aivan mieletön määrä, koska olemme pelastaneet kirjoja joutumasta roskiin. Kohta todellakin tarvitaan uusi hylly, mutta se edellyttää vähän remonttia ja siihen ei vielä ole ryhdytty. Täytyy olla jotain, mitä odottaa.

Oikein ihanaa loppukesää!