Tässä vaiheessa iltaa alkaa olla maitohapoilla jo omatkin jalat. Ekan kanssa on tehty parikin pitkää lenkkiä. Ensin aamupäivällä siippa meni auttamaan kaverin remontissa ja me käveltiin sieltä Ekan kanssa kotiin. Nyt täytyy vaan koko ajan miettiä, mitä reittejä kuljetaan, kun naapurit ovat taas jo tuossa lähellä rannassa nähneet käärmeitä. Minä kun en halua törmätä niihin, ellei ole ihan pakko. 

Kotona istuskelin pihalla ensimmäistä kertaa tämän kevään aikana. Eka sai olla pihalla remmissä kiinni ja huomasi siinä, että kun rautakangen vierestä aikansa kaivaa, saattaa saada kangen kaatumaan ja päästä livohkaan. No, onneksi olin itsekin hereillä, eikä Ekan ajatus onnistunut.

Miehen tultua kotiin syötiin ja lähdettiin pikaisesti käymään mökillä. Siellä oli harkkoja, joita piti hakea Ekan pihahäkkiä varten kotiin. Siellä käytiin vielä metsälenkillä ja nyt on kaikki ihan poikki. 

Maitohappoja on omissa ja varmasti koirankin jaloissa. 

Nuorena kun urheilin  ikäkausisarjoissa ja juoksin satasta, oli jalat joka juoksun jälkeen hapoilla. PIdempään matkaan en ole koskaan pystynyt. Hätäinen ja äkkinäinen luonne, ei ymmärrä, että juosta voisi hitaasti. Ei! Heti on lähdettävä täysillä, joten ei ihme, ettei se niin pitkälle sitten riitä. Kaverin kanssa voidaan lenkkeillä niin, että minä kävelen ja hän hölkkää. Joten kävelyvauhtikin taitaa olla ihan riittävä.

Nyt on pakko seurata Suomen jääkiekkopeliä, vaikka tuntuu, että myös niillä kavereilla on vielä eilisestä vähän jalat maitohapoilla. Onneksi kuitenkin vielä toisen erän jälkeen johdetaan. Sehän on pääasia!

Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!