On ruokalistalla tänään. Lihamureke täytettiin kaali-sipuliseoksella ja vuorattiin pekoniviipaleilla. Tuoksuu huumaavalle!

Eilen oli siskon perhe nimipäiviä täällä viettämässä. Heille tarjottiin alkuruokana suppilovahverokeittoa, pääruokana proosallisesti helppoja valmispastaa ja nuggetteja ja kahvin kanssa oli suklaapiirakkaa. Minä kun en yleensä ole tällainen ruoanlaittoihminen, sain sisareni ihmetyksen valtaan. Hän epäili vaikka mitä piristeitä innokkuuteni syyksi vaikka syy oli niin tavallinen kuin se, että sain heidät kylään! Mies oli metsästämässä ja on ilmoittanut tänään saaneensa 10 l sieniä ja yhden pupun. Pakastin alkaa olla ääriään myöten täynnä!

Siskon mies ja kaikki nuoremmat pojat  (ei meidän esikoinen) oli sitten illalla kannustamassa TPS:n voittoon HIFK:sta. Hienosti meni, turkulaiset voittivat 4-2. Hyvä serkkupoika ja muu joukkue!!

Esikoinen ja tyttöystävä käväisivät meillä eilen iltapäivällä, mutta esikoisen päänsärky oli sitä luokkaa, että torkahtivat vain hetken huoneessaan ja lähtivät sitten takaisin tyttöystävän kotiin pyykkiä pesemään. Eivät edes syöneet äidin laittamia herkkuja. Kieltämättä olin vähän pettynyt, mutta siinä taisi tulla taas kerran todistettua vanhan kerhotädin lause, että lapset ovat aina laina ja pojat erityisesti! Tähän on kyllä kieltämättä täytynyt opetella, että esikoisen huone ammottaa usein tyhjyyttään. Onneksi lapseni on vain tyttöystävän luona, enkä joudu tuntemaan sitä tyhjyyttä, joka oli eilen aamulla edessä niillä viidellä perheellä, joiden lapset paloivat Naantalin omakotitalon palossa. Olin aivan järkyttynyt koko iltapäivän kun luin netistä uutista ja tänään lehteä lukiessa tulivat kyyneleet. Miten ne perheet voivat selvitä?

Tänään olen haravoinut takapihan jälleen kerran, katsonut tallenteita boxista ja kutonut Kaira-pipoa pikkusiskolle. Tosin tuntuu, että siitä tulee liian pieni, vaikka teenkin keskimmäisellä koolla. Taidan neuloa niin tiukkaa, että usein vaatteista tulee pienempiä kuin pitäisi. Vaikka tiheyskin vaikuttaa ihan hyvältä. Mutta on sitä vielä muuta kerros tekemättä, joten voi se olla ihan hyväkin, kun valmistuu. Nopea neulottava se on ja kaunis malli! Pikkusisko on saanut samasta langasta jo saltkråkan sukat, palmikkokoristeiset kämmekkäät ja nyt pipo. On sitten koko asustus kun lähtee sauvakävelylle kuntoaan hoitamaan. Tästä voi jo puhua, vaikka onkin lahja, sillä kerroin asian hänelle eilen etukäteen kun mittasin hänen päänympäryksensä.

Nyt täytyy lähteä katsomaan joko ruoka alkaa valmistua. Työniloa kaikille ensi viikolle!