Hyvänen aika! Melkein kuukausi on edellisestä kirjoituksesta. Pitäisiköhän aloittaa alusta.

Pääsiäinen menikin sitten täällä kotimaisemissa. Setä pohjoisesta todella tuli tänne etelään ja me olimme täällä kotona. Itse sain kunnon flunssan kiirastorstaina ja pitkänäperjantaina olin vielä vähän kuumeessa. Silloin kävimme illalla mökillä viemässä esikoisen auton talvirenkaat ja siivoilin pihasta vähän risuja pois.  Sunnuntaina minä ja nuoremmat pojat olimme siskon perheen luona kylässä ja oli kiva päivä. Esikoinen oli kaverinsa mökillä bilettämässä ja mies kärsi kovasta päänsärystä. Toinen pääsiäispäivä huilittiin kotona.

Myös vappu meni ihan kotona ollessa ja tv:n äärellä, koska jääkiekon MM-kisat alkoivat. Esikoinen tietysti biletti jälleen! Joten äiti olikin ihan selvin päin, että pääsi noutamaan lapsensa kotiin yöllä. En edelleenkään halua hänen kulkevan yöllä yksin tuolla kaupungilla.

Vapun jälkeisellä viikolla avautui maauimala, jossa olen nyt ystävättäreni kanssa käynyt kahdesti aamulla uimassa. Ihana tapa aloittaa päivä ja mukava tapa viettää liikuntatuntia.

Äitienpäivä olikin sitten oma tarinansa! Mies lähti mukanamme äitini luokse, joka oli tilannut ruokailun meille paikalliseen ABC-ravintolaan. Kuitenkin heti perille päästessämme hän jostain syystä raivostui ja lähti kävelemään kohti kotia. Matkaa oli vain n. 80 km. Ei oikein innostanut syöminen missään julkisessa paikassa kun vain itketti. Lisäksi lapset olivat aika järkyttyneitä. Tätä tilannetta on nyt sitten selitelty jopa lääkärin sanoin, että voimakkaat kilpirauhasarvomuutokset voivat saada aikaan voimakkaita mielialavaihteluita ja lisäksi miehellä on hyvin voimakkaat kortisonin vieroitusoireet. Riitaa jatkettiin sitten tietysti vielä illalla kotona. Mutta onneksi se saatiin sovittua illalla ennen nukkumaan menoa.

Esikoinen sitten jatkoi tilannetta seuraavana iltana. Lähti kaverinsa kanssa bilettämään ja syynä oli se, että kun me riitelemme. Sanoinkin hänelle, että kyllä juoppo aina syyn löytää.

Hänet nimittäin haettiin yöllä kello 3.00 kotiin sairaalan päivystyksestä, johon hänet oli viety ambulanssilla eräästä baarista. Jälleen oli ollut kovia rintakipuja ja sitten oli jo tajuntakin alentunut. Promilleja oli enemmän kuin laki määräsi! Seuraavana päivänä sitten oli jo teatterikin. Tosin silloin vain harjoitukset ja niistä hän onneksi selvisi. Nyt on yksi esitys takana ja toinen menossa. Vielä on tämän jälkeen kaksi esitystä jäljellä.

Nyt ei taas olekaan kuin yksi suunta elämällä ja se on ylöspäin!

Käsitöissä on meneillään tällä hetkellä sukat työkaverille, joka täytti viime viikolla 40 vuotta. Ne ovat vielä kesken, sillä tein äitienpäivälahjaksi äidilleni, mammalleni ja anopilleni esiliinat ja kaksi itsekuvioitua tiskirättiä jokaiselle. Itse sain lahjaksi Nora Robertsin pokkarin ja kauniin kukkakimpun. Ja loppujen lopuksi ne sukat joita olen tässä koko kevään vääntänyt olivatkin niin kapeat, että niistä tuli sukat minulle.

Niin ja vappuviikolla minä myöskin vanhenin. Syntymäpäivälahjaksi sain jälleen yhden kauden Gilmoren tyttöjä ja rahaa, joilla hankin itselleni ensimmäiset Riekerin kengät (ihanat) ja uudet farkut.

Esikoinen kävi tänään lääkärissä, kun kurkku tuntuu olevan tosi kipeä. Lääkäri oli epäillyt kurkkukivun johtuvan refluksitaudista, joka mahahappojen nostolla saa kurkun kipeäksi. Tähän ei sitten sovi alkoholi lainkaan, joten äiti hyppii ja tekee kaikki kevätjuhlaliikkeet.

Vähän olen ehtinyt myös lukea näinä päivinä. Menossa on Tom Clancyn Karhu ja lohikäärme, joka on viimeinen teos tältä kirjailijalta meidän hyllyssä. Seuraavana alkavat Robin Cookin kirjat.

Nyt on pakko lopettaa ja siirtyä tv:n ääreen. Jatkan taas pian! Toivottavasti!

Hauskaa perjantaita!