Onpas taas vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen. Koulut on saatu kunnolla vauhtiin, lapset ovat sairastaneet flunssaa ja elämä on ollut mallillaan. Tai siis oli eiliseen saakka!

Miehelle on koko talvi vannotettu töissä, ettei mitään lomautuksia tai vähennyksiä ole tulossa, vaikka kyse onkin rakennusalasta. Eilen oli sitten neuvottelu, jossa hänet irtisanottiin. Tuosta vaan, ilman mitään ennakkovaroituksia. Maailma hajosi kerralla! Lähes 50-vuotias sairas ei varmasti saa uutta työtä mistään. Tosin hän huomasi itse heti neuvottelussa heittää väitteen, että irtisanomisen taustalla varmaankin on hänen sairautensa eikä suinkaan tuotannollistaloudelliset seikat ja niinhän siinä sitten kävi, että kahden tunnin kuluttua irtisanominen peruttiin ja muutettiin toistaiseksi voimassa olevaksi lomautukseksi. Parempi tuokin. Talous tietysti menee tiukemmalle, mutta onneksi emme kuulu asuntovelallisten isoon kastiin. Tai siis kuulumme, mutta velkaa on vähän, koska kyseessä on asumisoikeusasunto. Ehkä elämä kuitenkin jatkuu vielä tämänkin jälkeen. Ja tietysti kun tilanne paranee, mieheni on työllistyttävä. Onneksi rakennusala elää koko ajan.

Siskon sukista toinen on jo valmistunut ja toisen varsi hyvällä alulla. Yritin kutoa myöskin viikolla (toisen tein vain viikonloppuina), mutta hartiani eivät kestä illalla kutomista, kun on päivän ollut koneella. Joten toinenkin sukka valmistunee hitaasti viikonloppujen aikana.

Lukupöydällä on tällä hetkellä vain vanhoja aikakauslehtiä, mutta hetken päästä siirryn taas uuden kirjan pariin. Siitä tuonnenpana.

Nyt tuntuu siltä, että olen itse saamassa flunssan. Käsivarret ovat särkeneet koko päivän ja lämpöäkin oli hieman kun tulin töistä kotiin. Joten lähdempä tästä sänkyyn huilailemaan ja odottelemaan Hauskojen kotivideoiden alkamista. Se on sellainen perjantain positiivisuushetki, kun saa nauraa toisten epäonnelle.....Tyypillinen suomalainen, eihän sille mitään voi!

Hyvää viikonloppua!