Niin nopeasti menivät neljä viikkoa ja tänään alkoi se tavallinen arki, jota tässä mennään taas jouluun saakka. Tosin siihen on ainoastaan neljä kuukautta, joten sehän on vain yksi silmän välähdys nykykiireessä.

Perjantaina oli sitten toisen armeijapojan valatilaisuus Porin Kirjurinluodolla.Sinne kokoontuivat kaikki Säkylässä ja Niinisalossa palveluksensa heinäkuussa aloittaneet vähän yli 2000 alokasta, joiden alokasaika siis päättyi tuohon päivään. Omastamme tuli jääkäri. Marssin me katsoimme siellä Kirjurinluodolle vievällä tiellä, emme jaksaneet kävellä helteessä Porin keskustaan ja takaisin. Meillä kun oli mukana myös meidän äiti, joka ei niin kovasti nauti kävelystä jos vauhti on hiemankaan kovempi. Eikä uskoisi, että kyseessä on sama ihminen, joka 30 vuotta sitten käveli niin, ettemme muut perässä pysyneet. Mutta koko työelämä päivät jalkojen päällä on tehnyt tehtävänsä ja nivelrikko vaikeuttaa tilannetta edelleen. Oli kuitenkin mukava, että hän jaksoi lähteä kanssamme tilaisuuteen.

Porista ajelimme mökin kautta kotiin. Kävimme katsomassa miltä uusi saunan piippu nyt näytti. Kesken se vielä on, mutta toiveita on, että tänä syksynä vielä saunotaan mökillä. Kävimme samalla myös hautausmaalla kastelemassa kukkia. 

Perjantai-ilta, lauantai ja sunnuntai kuluivat kaikki osittain mieheltä ja toiselta pojalta sorsastuksen merkeissä. Saaliina on yksi lintu tähän mennessä. Liian kuumaa tällä hetkellä vielä linnuille. Eivät ole paljon liikkeellä. 

Omat viimeiset lomapäivät kuluivat pihalla istuskellen, lukien (menossa Katie Foxin englanninkielinen teos Englantilaisten tavoista) ja sukkia kutoen. Toisesta sukasta puuttuu enää kärkikavennukset ja sitten ne ovat valmiit. Ekan kanssa käytiin vähän lenkkeilemässä, mutta parhaat kelit ovat vasta iltaisin kun aurinko laskee. Muuten on liian kuumaa. Pesin myös vähän pyykkiä, ettei pyykkikori pursua heti kun työt alkavat. Eilen lähti toinen poika takaisin Niinisaloon ja tänään illalla toinen. Eli se tarkoittaa, että minä kuljen tämän viikon pyörällä, kun ei ole autoa. Toivottavasti ei tule kovia sateita. 

Koneella odotti sellaiset 250 sähköpostiviestiä ja pöydälle oli jo kertynyt asiakirjoja eteenpäin toimitettavaksi tai arkistoivaksi. Ihanan kiireinen päivä. Huomenna pidän aamulla liikuntatunnin ja menen maauimalaan vesijuoksemaan. Paikka sulkeutuu jo viikon kuluttua, joten vähiin jäi tanä kesänä vesijuoksu. Eipä tässä yskässä ole kiva ollut juostakaan, kun heti kun vähän rasittaa niin yskänpuuskat valtaavat. Puhuminen aiheuttaa saman reaktion. No, nyt on viikon kuurit kortisonia syöty, hengitelty ja tiputeltu nenään, joten ehkä tämä helpottaa. Lääkäri lohdutti, että viimeistään jouluna, kun pojat pääsevät pois armeijasta.

Töiden jälkeen kävimme pikaisesti pojan kanssa kaupassa ja haettiin vähän roskaruokaa. Hän lähti menemään ja me kävimme Ekan kanssa pikkulenkillä. Sitten oli illan puhelut miehelle, pojalle armeijaan ja äidille ja lopulta rauhoituin kunnolla saunalla lauteilla. Nyt pitäisi vielä käydä Ekan kanssa lenkillä ennen kuin nukkumatti huutelee. Kuuntelen tässä samalla Jenni Vartiaista ohjelmassa Rauhassa. Kyllä hänen laulunsa ovat niin kauniita. "Missä muruseni on?" on niin mun laulu. Siellä se siippa on reissussa vielä nyt ainakin tämän viikon. Sen jälkeen asunto ehkä joudutaan luovuttamaan pois.

Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä!