Näyttää olevan meikäläisen kirjoitustahti. Mutta eikös se niin ole, että hyvää kannattaa odottaa???

Huhtikuu meni ihan vauhdilla. Nuorimmaisen työharjoittelu ei lähtenyt ihan kunnolla käyntiin. Varsinaiset työt alkoivat vasta nyt pääsiäisen jälkeen ja nuorta on hermostuttanut ihan kunnolla. Työsopimuskin jouduttiin vaihtamaan toiselle työnantajalle, mutta nyt on tehty asfalttihommia Helsingin suunnalla ihan täysillä. Vielä menee sellainen kolme viikkoa työn merkeissä, mutta esikoinen saattaa tulla kotiin jo ennen näitä työharjoittelijoita. Hyvin olen tähän omaan olooni tottunut. Joku voisi sanoa, että liiankin hyvin.....:)

Päivät kuluvat töissä ja illat menevät hyvin Ekan kanssa pitkillä lenkeillä. Onneksi kelit ovat olleet ihan mukiin meneviä huhtikuun aikana. Töissä on ollut kiireitä päiviä ja Helsingin reissuja on ollut ihan kiitettävästi. Ne vain surettavat nyt kun Eka joutuu olemaan yksin kotona niin pitkään.

Pääsiäinen meni de ja vu -ilmiönä. Isän kuolemasta tuli tänä vuonna 11 vuotta ja nyt kiirastorstaina pappani sai uuden keuhkokuumeen ja joutui sairaalahoitoon. Kävimme katsomassa häntä lauantaina kun olimme mökillä tekemässä kevätsiivousta ja hän oli tosi pirteä. Heilutti meille kun lähdettiin ja niinpä oli sellainen olo, ettei tarvitse joka päivä käydä. Hän päässee hoitopaikkaansa pian. Näin luulimme! Maanantaina aamulla vähän kymmenen jälkeen sairaalasta soitettiin, että pappa oli nukkunut pois. Järkytys oli aikamoinen. Ikävä on ollut kova, mutta kyllä toisena tunteena on ollut myös helpotus. Papan ennuste kiirastorstaina oli huono ja hänellä oli kaksi vuotta niin kova ikävä vaimoaan, että hänen oma elämänsä oli varmasti raskasta. Lisäksi kun päivittäisenä vieraana oli herra Alzheimer, niin pelko papan tilan pahentumisesta oli jatkuvaa.

Viime viikolla vietin syntymäpäivääni loman merkeissä. Pidin viimeiset lomapäivät pois ennen vappua. Äiti ja paras ystävättäreni vierailivat meillä syntymäpäivänä. Päivä oli siis todella mukava. Vappu kului normaalin päivän tavoin. MIehet olivat töissä ja tulivat kotiin vasta illalla puoli yhdentoista aikaan. Esikoisen hain junalta vähän ennen kello yhtätoista. Lakkini sai ulkoilua vappuaattoiltana, kun ulkoilimme Ekan kanssa. Hiukan sitten yöllä vielä miehen kanssa juhlittiin meidän kolmekymmentävuotista taivaltamme. Vappupäivänä kävimme laittamassa läheiselle sillalle oman rakkauslukkomme, jonka avaimet heitettiin jokeen. 

Perjantaina oli jo työpäivä, joka meni nopeasti ja eilen oli sitten se raskas päivä, kun saatoimme papan haudan lepoon. Hänellä oli erittäin kaunis siunaustilaisuus. Pappi puhui hyvin kauniisti ja lohduttavasti, alttarilla olivat Suomen lippu ja Sotainvalidilippu ja siunauksen jälkeen Loimaan korsulaulajat lauloivat Vetaraanin iltahuudon. Se oli todella vaikuttavaa!  Narvan marssin soidessa pappa kannettiin kirkosta kirkkomaalle mamman viereen nukkumaan. Muistotilaisuudessa syötiin ja kahviteltiin ja muisteltiin pappaa. Paikalle pääsivät myös molemmat vielä papan elossa olevat veljet, joka oli aivan mahtavaa. Lauloimme siskon säestyksellä ja yhdessä lastemme kanssa Mua tartu käteen Herra- ja Elämää juoksuhaudoissa - kappaleet. Lisäksi siskon tyttö lauloi kappaleen, jonka hän oli säveltänyt ja sanoittanut jo mamman kuollessa. Nyt siihen tuli myös kaksi säkeistöä papalle. Aivan mahtavan upea kappale. Sisarellani ja hänen tyttärellään on selkeästi taito isoissa tunnekuohuissa tehdä kaunista musiikkia. Papan hautakummusta tuli myös todella kaunis. Punaisia ruusuja, paljon valkoisia kukkia  ja sinistä. Nyt on pappa päässyt mamman luo ja surutyö meillä jälkeenjäävillä voi alkaa. Tänään aamulla esikoinen lähti jo takaisin Kajaaniin ja nyt meillä on taas arki alkamassa.

Keskimmäinen nuori lähti hakemaan nastanirroittajaa (ei tosin ostanut sitä turhakkeena), koska hänellä on huonot renkaat autossa. Tyhjenevät koko ajan. Nyt otetaan ne vähät nastat pois talvirenkaista ja laitetaan hetkeksi ne renkaat alle. Kunhan poika pääsee töihin niin saa ostettua kesärenkaat. Toivottavasti kaveri saa töitä heti valmistumisen jälkeen. Itellan aamujakajan paikka ei auennut.

Nyt pitäisi lähteä koiran kanssa pihalle, kun muut aloittavat jääkiekon katsomisen. Mukavaa toukokuuta!