Onpa taas mukavaa, kun tämä vuodatus toimii ja pystyy kirjoittamaan. Kaksi viikkoa on taas hujahtanut ohi.

Mies vietti viikon kuntouksessa ja kulku hoitui lopulta niin, että minä vein maanantaina hänet aamulla ja hain taas perjantaina iltapäivällä kotiin. Hakiessani häntä otin koiran mukaan ja niin me yhdessä ajelimme Espooseen. Takaisin tullessa poikettiin syömään Lohjan ABC:llä, jonka ruoka oli oikein hyvää. Viikko kului tosi nopeasti enkä sitten jaksanut mennä katsomaan sitä balettiakaan. Illat työpäivän jälkeen ovat niin lyhyitä.

Viime viikolla yksi työkaveri vaihtoi toisiin maisemiin ja niinpä kävimme vielä porukalla keilaamassa ja syömässä. Hänelle tein jälleen sukat muistoksi ja tuntuivat olevan kovasti mieleiset. Nyt vasta huomasin, että unohdin ne täysin kuvata, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Novitan sinivihreästä seiskaveikasta ne tikuttelin. Viikonloput ovat menneet näissä normihommissa. Vähän on siivoiltu ja pyykätty, koiran kanssa on tehty pitkiä lenkkejä ja viime viikonloppuna kävin myös uimassa samoin kuin kerran viikolla.

Viime viikolla mies onnistui jälleen kolhimaan autoa. Nyt siihen onneksi osui toinen osapuoli, joten kulut menevät hänen piikkiinsä. Kyseessä on jälleen sama kulma, joka viime talvena kolhittiin ihan itse. Toivottavasti piilossa ei ole kovin pahoja vaurioita, että saamme auton pikaisesti käyttöön.

Nyt on tullut jo selvästi havaittua, että kovasti tuo koirulainen on muuttanut meidän elämäämme. Äitini juuri totesi, että minä olen kuin eri ihminen ja siltä minusta tuntuukin. Koiraan saa purkaa kaiken sen hellyyden, jota nämä melkein aikuiset lapset eivät enää ota vastaan. Kunto nousee ja paino laskee, joten oma terveys kohenee ja kyllä se vaikuttaa myös mielialaan todella paljon. Usein Eka saa meidät hymyilemään ja nauramaan omilla touhuillaan. Tänäänkin olimme miehen ja koiran kanssa kävelyllä puolitoista tuntia ja vauhti ei ole mitään matelua.

On mukava huomata, että päivä on jo selvästi pidentynyt ja töiden jälkeenkin ehtii tehdä ulkoilulenkin ennen kuin on ihan pimeää. Ilmeisesti päivä alkaa valaistua myös Kainuussa, sillä esikoinen tuntuu paljon virkeämmältä nykyisin. Hiihtolomalla hänen luonaan lähdetään käymään, mutta hänen lomansa onkin vasta viikolla 10, joten emme saa tuotua häntä sieltä samalla kotiin. No, hän istuu sitten taas junassa parina päivänä.

Oikein mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille!