Oikein hyvää palmusunnuntaita! Viikon kuluttua olemme jo pääsiäisen vietossa, joka tosin meillä kuluu täysin täällä kotioloilla. Päätimme, ettemme sittenkään lähde kainuuseen koko perheen voimin,sillä viisi henkeä ja koira ja 31 neliötä on hieman haastavaa. Varsinkin kun nukkumiseen ei ole kunnon mahdollisuuksia. Sovimme esikoisen kanssa, että menemme mummin kanssa sinne pitkäksi viikonlopuksi huhtikuun puolen välin jälkeen. Tosin nyt on hieman epäselvää mikä perheen tilanne on siinä vaiheessa. Miehen lomautus alkaa ensi viikon jälkeen, mutta toiveita uudesta sijoituksesta kotikaupungin ulkopuolelle hieman on.

Viime viikon mies oli kuntoutuksessa ja oli taas aivan ihana oma itsensä kun saapui sieltä kotiin. Heillä on loistava porukka, joka jatkaa yhteydenpitoa vielä tämän kuntoutuksen nyt päätyttyäkin. Mies oli myös saavuttanut kaikki tavoitteensa, jotka kuntotutukselle asetettiin. Paino on pudonnut, kunto parantunut ja untakin saa nykyisin jonkun verran yössä. Meillä nukutaan tv auki, niin kuorsaamiseni kuulemma sekoittuu siihen, eikä häiritse miestä.

Viime viikolla pidin lomaa maanantain ja perjantain miehen kuljetusten vuoksi. Samalla käytettiin esikoisen auto huollossa Lohjalla. Nyt siihenkin pitäisi saada leima ensi viikolla. Oma mese saatiin leimattua.

Viikko töissä sujui siis vauhdilla. Kolme tehokasa työpäivää ja yksi hyvä kokous. Oikein mukava viikko. Paljon on suunnitelmia tässä kevään aikana hoidettavaksi, joten töitä kyllä riittää. Oikein mukavalta tuntuu. Kehityskeskustelut tältä vuodelta on käyty ja hyvässä yhteisymmärryksessä saatiin ne käytyä. Kiitosta tuli tehdystä työstä, tosin lähiesimies oli hieman sitä mieltä, ettei hän aina tiedä mitä minä teen. No vaikea on käydä hänelle selittämässä, kun en sitä tiedä aina itsekään. Nyt täytyy muistaa pitää avoimempaa linjaa näiden töiden kanssa. Kerroin hänelle myös sen, että mikäli virka aukenee toisessa yksikössä tulen sitä hakemaan. Hän tietysti kauhistui, koska ei haluaisi luopua minun työpanoksestani tässä yksikössä. Hieno kuulla!

Edelleen käsityöt ovat korissa lankoina ja puikkoina. Ei ole ollut mitään intoa. Tosin se johtuu myös siitä, että taloustilanne on aivan tolkuttoman huono tässä kuussa. Paljon ei rahaa tilipäivän jälkeen jäänyt, kun laskut tuli maksettua. Mutta onneksi ei jäänyt mitään velkoja.

Ekan kanssa tulee ulkoiltua päivittäin. Vauhtia kaverilla riittää. Viime lauantaina kävimme mökillä ja metsän hanki kantoi hyvin pikkukaverin, mutta minä putosin aina polvia myöten ja välillä enemmänkin metsän kuoppiin. Kolme tuntia ulkona ei riittänyt ihmeemmin edes pikkukaveria väsyttämään, mutta minä olin aivan poikki. Sisareni risti viime viikolla puhelimessa Ekan meidän perheen personaldreeveriksi kun muilla on nykyisin aina personaltrainer. Sopii hyvin Ekalle, sillä hänen sanavarastoonsa ei kuulu sana hidasta, kun ulkoillaan. Vetoa riittää koko reissun ajaksi.

Avannossa kävin jälleen torstaina ja havaitsin, että kausi alkaa päättyä pikapuoliin. Huhtikuun lopussa talvikausi suljetaan, mutta onneksi toukokuun alussa avataan (toivottavasti) maauimala, johon pääsee sitten kerran viikossa  vesijuoksemaan. Ja uusi talvi taas tulee ja uusi avantokausi.

Tänään lähdetään käymään äidin luona kylässä ja viedään samalla auto kolarikorjaukseen. Toivottavasti saamme sen pääsiäiseksi takaisin. Onneksi tuolta korjaamolta saadaan toinen auto ensi viikoksi, jotta miehen ei tarvitse mennä esikoisen autolla töihin. Minä taas voin käyttää sitä aivan huoletta.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäisviikkoa ja siirryn hetkeksi lukemisen pariin!