Pitkästä aikaa arkena päivällä kotona. Iski nimittäin flunssa, joka pitää pientä lämpöä ja päätin huilata tänään nyt kotona ja katsoa tilannetta huomenna taas uudelleen. Yritän nyt jaksaa hetken tässä koneen vierellä istuskella ja kuuntelen samalla uudenvuoden konserttia Wienistä tallenteena.

Kuten otsikkokin kertoo, ei viime syksy ollut mitenkään helppo. 

Työt sujuivat mainiosti Vantaalla ja nautin siitä kovasti ja koska meidän rakenneuudistuksemme ei ehtinytkään ajoissa eduskuntaan, kävi niin, että käyn vielä tämän vuodenkin Vantaalla töissä. Joten hiljaiselolle on siinäkin syynsä. Ei vain illalla enää jaksa töiden jälkeen istua koneen viereen kirjoittamaan.

Syksy oli hyvin muuten hyvin raskas. Meidän ihana pieni lapsenlapsemme kastettiin elokuussa Aarneksi. Molemmat sedät isän puolelta olivat kummeina, samoin täti ja isotäti äidin puolelta. Tilaisuus oli kaunis ja päähenkilö käyttäytyi todella upeasti. Isän kaksosveli toimi sylikummina ja toinen kummisetä luki kummin rukouksen. Ukko sai lukea kastekäskyn ja mumma piti tilaisuuden jälkeen vielä puheen pienelle kullanmurulleen. MInkä nyt kyyneliltään sai puhuttua.

Mökillä käytiin ahkerasti ja myös pikkumies pääsi käymään siellä vanhempiensa kanssa. Vanhempien elämä ei vain ottanut sujuakseen yhdessä enää pienen miehen syntymän jälkeen. Tilanne, jota olin kovasti pelännyt. Jo raskausaikana alkoi olla viitteitä siitä, että ehkä parisuhde ei tule onnistumaan. Varmasti heissä molemmissa oli syytä, koska kukaan ei voi riidellä yksinään, mutta kummasti se saatiin pojan syyksi käännettyä. Lopulta hän todella väsyi tilanteeseen ja päätti suhteen sitten marraskuun lopussa ja muutti kotiin. Onneksi tapaamiset ovat sujuneet lähes ongelmitta koko ajan lapsen ja isän välillä ja jouluna pikkuinen kävi myös täällä mumman ja ukon luona. Mukana oli äitinsä ja toinen mummo. Mutta saimme viettää ihanaa joulujuhlaa tällöin vieä pienen miehen kanssa. 

Tammikuun alussa poika pääsi muuttamaan omaan asuntoon Tikkurilaan. Ihana kaksio omalla saunalla ja autopaikalla. Asunnossa on myös lasitettu parveke kesää odottamassa. Tällä hetkellä asunnosta puuttuu vielä keittiön pöytä ja sänky. Ehkä myös lisää mattoja voisi viedä. Ja pyykkikone pojan on hankittava, jotta työvaatehuolto onnistuu. Tuntuu vain olevan vielä pojallekin hieman vaikeaa tuo asunnon sisustaminen. Varmasti ikävä perheen luokse vaivaa myös häntä vaikka ratkaisu erosta olikin lopulta hänen. 

Joulu vietettiin perinteisesti. ÄItini vuoro oli tänä jouluna olla meidän seurassamme. Kaikki lapset olivat kotona, sillä toisen pojan tyttöystävä lähti omaan kotiinsa. He saivat viettää kumpikin joulun tahoillaan. Myös esikoinen oli kotona luonamme. Hän tulikin jo marraskuun alussa, kun mieheni setä pohjoisessa kuoli ja olimme kaikki hautajaisissa. Totesimme, että samlla kyydillä pääsee sitten jo kotiin ja tekee täällä osittain lopputyönsä valmisteluja. Toivottavasti saa kohta jo sen kirjoituskuntoon. Joulupäivänä luonamme olivat myös sisareni ja hänen miehensä. Aattoiltana kävimme vielä klo 22 Mikaelin kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja yhden pojan ja mummin kanssa. Sieltä ajoimme vielä Kupittaan liikenne- ja lintupuistoon katsomaan ihania jouluvaloja. 

Joulukuu oli minulle tosi raskas. Silloin huomasin, miten tärkeää on se, että kuljen junalla töihin ja nukun aina vielä matkalla. Joulukuun aikana nimittäin kuljin paljon poikani kanssa työmatkat ja saatoimme olla Vantaalla jo klo 6.30. Noissa päivissä oli tietysti se hyvä puoli, että pääsin lähtemään kotiin jo 14.30, mutta ei sen kuukauden aikana oikein virkistynyt edes viikonloppujen aikana. Olihan siinä joululahjojen hankintaa ja niiden vientiä saajilleen ja kaikkea muuta. Ehkä olin siksi herkempi saamaan nyt tämän flunssankin. 

Joulun väliviikot olin lomalla. Joulun välipäivät menivät nopeasti ja sitten vuodenvaihteen jälkeen teimme kaksi päivää pojan muuttoa ja sitten kävin Kainuussa viemässä esikoisen. Toisena päivänä mentiin ja toisena palasin. Kelit eivät olleet suosiolliset. Menomatkalla pakkanen huiteli Keski-Suomessa -27 asteessa ja takaisin tullessa pyrytti sitten Tampeerelta alaspäin. 

Mutta niin on taas saatu vuosi alulle, työt käyntiin ja jokaisen elämän suurin piirtein raiteilleen. Ehkä vuosi tuo iloa, onnea ja rauhaa meidän koko perheelle.

Pahoittelen, että tulee harvoin kirjoitettua, mutta instasta löytyy hetkiä elämästäni lähes päivittäin. 

Ihanaa vuotta teille kaikille!