Onpas tämä joulukuun alku taas kulunut sukkelaan, kun ei edes bloggaamaan ennätä. Tosin se johtuu myös siitä, että koneemme jumittaa vähän väliä. Olemme miettineet johtuuko se viruksesta vai siitä, että taloyhtiössä on monia langattomia nettiyhteyksiä, jotka kokemuksemme mukaan sotkevat näitä lankaverkkoja. (Selityksen makua!)

Nämä kaksi viikkoa ovat kuluneet siivousiltojen merkeissä. Nyt on kaikki muut huoneet siivottu, enää puuttuu esikoisen kamari, joka on kaameassa kunnossa. Eilen hän totesi lakonisesti, että odota vähän, tyttöystäväkin haluaa tulla siivoamaan ja nopeasti sen saa siivottua kun on kaksi siivoojaa: tyttöystävä ja äiti! Hyvä etten heittänyt poikaa saappaalla... Kyllä täällä onneksi jo paremmalta näyttää ja ainakin minusta tuntuu paremmalta, joka kait on pääasia.

Lisäksi olen tehnyt näitä joululahjajuttuja olkapäät hellinä aina sen ajan kun vietän tv:n ääressä. Onneksi tulostakin alkaa tulla. Lukeminen on jäänytkin sitten vähemmälle. Ainoastaan vanhoja lehtiä olen kahlannut läpi, jotta pinot pienenevät.

Lauantaina kylässä kävivät nuorimmaisen kummit ja joululahjat vaihdettiin jo siinä samalla.

Itsenäisyyspäivänä leivottiin yksi valmistaikina pipareita ja sen jälkeen katsottiin perinteitä noudattaen Tuntematon sotilas. Elokuva, jonka osaa lähes ulkoa ja silti aina haluaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Illalla piti vielä tutkailla Presidentin vastaanoton kauneimmat puvut. Mitään ihan kamalia ei mielestäni tänä vuonna ollutkaan, mutta ei mitään sellaistakaan, jonka muistaisi vielä vuosien jälkeen.

Isäntä ja keskimmäinen poika ovat lauantait nykyisin kettumetsällä. Saalista ei vielä tänä vuonna ole tullut. Itse en ole käynyt uimassa pikkujoulujen jälkeen, kun selkäni tuli sillä reissulla niin kipeäksi, eikä ole vieläkään kunnossa. Vähäinenkin kumartelu tai huonossa asennossa olo saa selän sattumaan ja repivä kipu tuntuu reisissä asti. Ihmeellinen juttu!

Isäntä innostui myöskin tekemään joululahjoja, joista ensimmäinen jo lähti sisarensa matkaan lauantaina. Toivottavasti on mieleinen. Näitä saavat muutkin lähimmäiset. Siksi niistä ei vielä voi puhuakaan.

Töissä on ollut kiirettä ja henkisesti melko raskasta. Uusi työkaveri ei ole vielä oppinut juttujaan ja vaikka pistin hänet tekemään tällä viikolla jo yleisiä tehtäviä, on jännitystä kuitenkin ilmassa,kun seuraan miten hommat hoituvat. Maanantaina paikkailin, nyt en enää! Jokaisen on opittava hommansa ja kysyttävä jos ei osaa tai muista. Hänen ongelmansa on se, ettei hän kysy. Ei siis voi tietää, onko asia mennyt perille vai ei. No aika näyttää ja onneksi tulee jouluvapaat. Kaksi vähän pidempää viikonloppua.

Ajattelin ensin, että teen joulukortit itse, mutta nyt poikien myötämielisyydellä päätimme, että päädymme ostokortteihin. Kaikkea ei jaksa eikä ehdi. Lahjojakin pitäisi vielä ostaa! Yhtään ei ole hankittu ja aika loppuu. Tähän hommaan olen ajatellut käyttää ensi viikon.

Sunnuntaina lähden lasten kanssa laivalle hankkimaan joulukarkkeja ja syömään hyvin. Saan siinä samalla itselleni täydellisen vapaapäivän, kun ei ole kotihommia mukana. Käsityö kyllä pitää ottaa, mutta se on silti ihan lepoa vaan!

Tänään keskimmäinen on koululuokkansa kanssa teatterissa. Kaveri lähti vähän jännittyneenä matkaan, mutta toivottavasti esitys on mieleinen. Ainakin pienempänä hän piti kovasti teatterikäynneistä,mutta ehkä tämä ikä on niin hankala, ettei mistään tällaisestä voi pitää. Hän kun meillä mietti pitkään sitäkin, että käykö rippikouluakaan. Ehkä tuli laskeneeksi, mitä velipoika nettoaa, kun päätti kuitenkin osallistua. Juhlat järjestetään 12.6.2010!

Oikein mukavaa joulunodotusaikaa kaikille jotka täällä käytte!