Taas on saatu pari viikkoa menemään ilman kirjoittelua. Mistähän moinen "kiire" on mukamas peräisin?

Töissä on ihan oikeasti alkanut olla kiirettä. On kokouksia, joihin pitää osallistua ja monenlaista koulutustapahtumaa, joissa riittää järjestelyä. Ihanaa kun päivät kuluvat nopeasti oikeassa työnteossa. Viihdyn työssäni edelleen erinomaisesti. Samalla on vielä järjestelty myös tyky-päivän ohjelmaa, joka sekin vie aikaa. Onneksi lähes kaiken saa tehtyä nykyisin tuolla sähköpostilla. Viime viikolla oli lisäksi yksi kokouspäivä Helsingissä ja lähdinkin sinne jo edellisenä iltana, ettei tarvinnut lähteä aamulla millään ylitäydellä bussilla kovalla kiireellä liikkeelle. Kokous oli erittäin hyvä ja sen seurauksena työmääräni hieman lisääntyi.

Pääsiäinen vietettiin nyt sitten Kempeleessä. Pääsimme lähtemään kiirastorstaina työpäivän jälkeen klo 17.00 ja perillä olimme 1.30. Ehdimme siis nukkumaan saavuttuamme vielä ihan hyvän yön. Minä tietysti sain sitten tuossa menomatkalla jotain flunssan poikasta ja pyhät kuluivat yskiessä. Lauantaina kävin päivällä pitkällä lenkillä, mutta muuten pyhät menivät sisätiloissa. Papan sukat tuli kudottua valmiiksi tällä matkalla. Nyt pitäisi saada puikoille mamman kämmekkäät ja sitten olisi vuorossa kuopuksen opettajan sukat, sillä eihän tätä kouluvuotta ole enää paljon jäljellä. Pääsiäissunnuntaina ajelimme kotiin rauhallisesti ja Seinäjoen ABC:llä kävimme kuopuksen kanssa syömässä pizzat. Mies kiukutteli tapansa mukaan eikä tullut syömään ja keskimmäinen tuli flunssaan eikä ruoka maistunut. Maanantai menikin sitten huilatessa ja työviikkoon laskeutumisessa.

Tällä viikolla en uskaltanut käydä edes uimassa, kun tuo yskä on aika kamalaa edelleen. Ajattelin käydä huomenna kuunteluttamassa keuhkoni, ettei ole mitään jälkitautia esiintymässä.

Nyt pojat ovat tuolla pihalla vaihtamassa autoihin renkaita ja esikoinenkin sai perjantaina korttinsa takaisin, jotta nyt hänkin saa taas ajella ja äidin on aika siirtyä polkupyörään. Nopeasti tuo 10 kk kului, vaikka tapahtuessaan se tuntui aivan uskomattoman pitkältä ajalta. Uskon nuoren kyllä ottaneen opiksi tästä tilanteesta. Toivottavasti hän ei taas pudota äitiään korkealta ja kovaa.

Eilen aamulla pidin tässä huushollissa vähän palopuhetta siivouksen puolesta ja kiukuissaan pojat alkoivatkin siivota vähän paikkoja parempaan kuntoon. Mutta lyhyt oli ilo. Tänään ei taas enää muistettu, että ne astiat viedään pois siitä olohuoneen pöydältä ja roskat laitetaan roskiin....taidan kohta muuttaa tästä talosta jonnekin yksin. Saisin sellaisen kodin ja ympäristön, jossa minäkin viihtyisin....

Tänään on kyllä yritettävä saada aikaiseksi oikein ulkoilupäivä, sillä keli on mitä upein! Jospa menisin vähän haravoimaan tuonne takapihalle ja kävisin vaikka lenkillä kävellen tai pyöräillen. Ja pyykkiä voisi laittaa koneeseen, sillä se varmasti kuivaisi tänään jo pihalla. Siispä hommiin!