No niin, sitä on sitten saatu uusi työnantaja. Yrityksemme osakkaat nimittäin myivät liiketoimintamme ja ensi tiistaina siirrymme uuden nimen alle toimimaan. Yhtäkkiä työkavereita on noin 40 kun nyt meitä on ollut kymmenen. Yritys toimii myös kolmella muulla paikkakunnalla ja tiistaina olimme tarkastamassa pääpaikan tilat ja tutustumassa vähän uusiin työkavereihin. Hienolta näytti ja mukavalta tuntui. Toisaalta joka toinen päivä on sellainen olo, että haluanko olla osa niin suurta yhteisöä, mutta katsotaan nyt miten homma alka sujua. Jännityksellä seurataan täällä tilannetta.

Viikonloppuna olimme sitten siskoni luona. Lauantai-illalla grillailtiin ja istuttiin pitkään pihalla, kun ilta ja ilma olivat niin mukavia. Tarjoilu oli jälleen kerran loistavaa. Lankoni on loistava grillimestari ja sisko taikoi ihanat salaatit. Juomana oli ensin kuohuvaa ja sitten punaviiniä. Myös meidän nuoret nauttivat illasta. Esikoisen tyttöystäväkin oli mukana ensimmäistä kertaa ja siskoni tytär oli aivan haltioissaan, kun lopultakin saatiin tyttö hänellekin kaveriksi. Yhdessä he sitten lauloivat singstaria illalla ja kyllä meidän neiti osasi aina varata paikkansa tyttöystävän vierestä. Onhan se ihan ymmärrettävää kun hänen serkussarjassaan hän on ainoa tyttö! Ai niin, kummipoika oli tehnyt meille kahvin kanssa hyvään omenapiirakan, kun oli saanut juuri koulussa oppia asiaan! Kyllä ne pojat oppivat ja tuntuvat olevan myös kiinnostuneita ruoanlaitosta, kunhan heidän vain antaa tehdä.

Sunnuntaina olimme sitten katsomassa kummipojan joukkueen junnukiekon harjoituspeliä. Varsinainen ottelu! Vastustaja oli selkeä altavastaaja ja kun peli ei kulkenut muuten, heidän oli pakko rikkoa, josta seurasi rangaistuksia. Näistä suivaantuneina alkoivat joukkueen äidit huutaa ja haukkua tuomaria, ettei hän osaa tuomita. Eihän tuomari tosiasiassa kaikkea voi nähdäkään, mutta silti heille pitäisi antaa työrauha ja pojille pelirauha. Ei ainakaan meidän pojat pitäneet pelaamisesta jos vanhemmat huutelivat ohjeita kentän laidalta. Se on valmentajien asia. Siinä vaiheessa kun vastapuolen pojat maalin luona ajoivat pelaajan päälle ja alkoivat nyrkein hakata pelaajaa selkään ja kentän reunalta kuului äidin huuto: "Hyvä, hyvä!", minua alkoi tosissaan suututtaa. Mikä siinä on, että tuollainen käytös jääkiekossa on hyväksyttävää jo 13-vuotiailla. Eikö olisi parempi kannustaa poikien harjoittelua, kuin nauttia peliä rikkovista tempauksista. Suoraan sanottuna teki mieli ajaa vastustajan vanhemmat ulos katsomosta. Kaiken lisäksi kummipoikani kaadettiin pelissä kahdesti pahan näköisesti jäälle. Toisella kerralla hän jäi kierimään jään pintaan, kun sattui niin kovasti ja pelin jälkeen selvisi, että häneltä oli lohjennut kaksi hammasta. Toinen etuhammas ja joku poskihammas. Onneksi heillä sentään on ristikot, ettei mene koko naama uuteen kuosiin tuollaisissa otteluissa. Onneksi omat pojat eivät enää pelaa! En jaksaisi tuollaista aggressiota joka viikonloppu. Mitä järkeä on harrastaa, jos vanhempien pitää saada purkaa kaikki paha olonsa huutamalla kentän reunalla. Minua ainakin lapsena hävettäisi, jos kuulisin äitini huutavan kentän laidalla. Toivottavasti joku ottaa opikseen. Kannustus kentän laidalla on sallittua ja suotavaa, ohjeistus kuuluu valmentajalle ja rivoudet ja haukkumiset on jätettävä johonkin muualle kuin lasten peliin. Äidit voivat mennä erotuomarikoulutukseen ja tuomitsemaan muutaman pelin, jotta näkevät miten vaikeaa se oikeasti on.

Ehkä tästä tuli nyt maristua riittävästi, mutta minua asia harmitti todella kovasti. Kiva viikonloppumme päättyi kurjaan kuuntelemiseen vaikka tietysti nautimme siitä, että oma joukkue lopulta voitti 5-1!!! Hyvä Lohja!!!

Tällä viikolla on töissä ollut tosi kiirettä ja rankkaa. Olen keskiviikosta eteenpäin ollut ylitöissä joka ilta 1-2 h/päivä ja koti on edelleen kuin hävityksen kauhistus. Nyt on pakko huilata tämä viikonloppu ja miettiä sitten ensi viikolla josko jaksaisi aloittaa tämän esikoisen huoneen siivoamisen. Saisimme siirrettyä tämän tietokoneen omaan makuuhuoneeseemme (mistä en kyllä oikeasti yhtään pidä) ja tuotua pojalle tänne sohvan. Nyt kun hänellä on läppäri hän ei tarvitse tätä isoa konetta. Hitaasti hyvä tulee ja uskon, että jouluna täällä on kaikki kunnossa ja tarkoitan siis tämän vuoden joulua!

Mies ja keskimmäinen lähtivät jo toista kertaa tänään metsästysretkelle. Ovat nyt täällä kotikonnuilla ja ekalta reissulta tänään oli jo tuomisina fasaani ja kyyhkynen. On siis vähän särvintä tiedossa. Nuorimmainen jäi luokkakaverinsa luokse yöksi ja esikoinen meni tyttöystävälle. Kyllä meillä alkaa olla jo aika hiljaista.

Taidan mennä vielä hetkeksi tuonne tv:n ääreen vaikka vuode ja Kremlin kardinaali houkuttavat myös kovasti.

Hyvää viikonloppua!