Taas on viikko vierähtänyt.

Pitkäperjantai-iltana kävin illalla tuomiokirkolla katsomassa pääsiäisnäytelmän " Se on täytetty". Näytelmä on vaikuttava teos Jeesuksen viimeisistä päivistä.

Sunnuntaina sitten kävimme mökillä ottamassa pellit pois piippujen päältä, että vanhukset saavat aloittaa mökin lämmittämisen talven jälkeen. Piha oli vielä märkä, mutta muuten näytti mukavalta.

Lauantaina illalla esikoinen lähti tyttöystävänsä kanssa juhlimaan kaverin synttäreitä ja lupasi tulla pian kotiin. Aamulla kuuden aikaan saimme häneen yhteyden puhelimella, kun aiemmin illalla hänen puhelimensa oli mennyt pois päältä eikä hän siis kuullut, että yritimme soittaa ja viestittää, mikä on tilanne. Pelästyimme jo, että joku on käynyt hänen kimppuunsa tai jotain muuta vastaava. Tosin äidin pitää myöntää, ettei pelko nyt ihan suunnaton ollut, sillä nukuin puolen jälkeen ja heräsin viiden jälkeen ihmettelemään missä poika on. Isä ei ollut nukkunut yhtään! Ehkä kuitenkin ajattelin jossain sisimmässäni, että mikäli jotain olisi sattunut tulisi ilmoitus jostain kotiimme ja luotan kuitenkin lapseen, ettei hän ehdoin tahdoin tee mitään tyhmää. Mutta kyllä hän sunnuntaiaamuna sai puhuttelun, kun hain hänet kotiin.

Keskimmäisen pojan sukat valmistuivat pääsiäisen aikana. Oppisinpa vielä siirtämään kuvia tänne koneelle, että saisin jotain näytettyäkin.

Nyt on puikoilla pieni lahja tulossa siskolle, joka vanhenee maanantaina. Luultavasti ehtii jopa valmistua niin, että saisin lahjan postiin heti maanantaina tai viimeistään tiistaina. Torstaiksi kun pitäisi saada vielä toinenkin lahja valmiiksi. Silloin miniäkokelas tulee kauneimmilleen! Ajattelin muistaa myös häntä.

Nelipäiväinen työviikko kuluu yllättävää kyllä nopeammin kuin normaali viikko. Miten se voi olla mahdollista? Keskiviikkona tässä huushollissa remontoitiin esikoisen pääsiäisenä levinnyt kaappi ja eilinen ilta kului, kun täytin sen jälleen. Toivottavasti se nyt kestää.

Nuorimmaisen kanssa käytiin eilen hammaslääkärissä. Luulimme ensin, että hänellä on poskiontelotulehdus, kun pitkänäperjantaina tuli särkyä poskeen ja hampaaseen ja lauantaina hän saikin antibioottikuurin, mutta vaiva olikin raukalla hampaassa. Maanantaina aloitetaan juurihoito. Ikävää ja kallista! Emme nimittäin käytä lapsia julkisessa hammashoidossa kun emme käy siellä itsekään. Olen aina luottanut siihen, että hammaslääkäri, joka saa palkkansa asiakkaalta, tekee työnsä potilasta kuunnellen, jotta asiakas tulee myös uudelleen. Julkisella puolellahan asiakkaiden määrä on tärkeää. En tarkoita loukata ketään julkisen puolen hammaslääkäriä, tämä on minun mielipiteeni.

Mies on tällä viikolla tehnyt työhakemuksia oman paikkakuntamme ulkopuolelle. Toivottavasti joku tärppää, vaikkei erillään asuminen niin mukavaa olekaan. Joskus se vain on pakollista, jotta pärjää! Kyllä tässä jo on meinannut välillä usko loppua taas tämän maan talouselämään. Mainokset huutavat, että "älä ruoki lamaa", mutta minkäs teet, jos kukkarossa on muutama euro ja viisi suuta ruokittavana. Ei siinä paljon ylimääräistä ostella vaikka mieli tekisi. Ja kun ostaminen loppuu, valmistus loppuu, myynti vähenee, työt vähenee ja kierre on valmis. Onkos tässä maassa jotain vialla??

Viime viikon aikana tuli luettua kirjahyllystä Johanna Catanin ja Kirsi Pihan kirjoittama Naisen opas. Aika mukava kirja tietokirjaksi. Välissä kun oli aina "marttojen" omia kommentteja puhtaan tiedon joukossa. Ja kirjasta löytyi myös ruokaohjeita. Ehkä tulee tartuttua teokseen vielä joskus toistekin.

Hyvää viikonloppua kaikille, itse aion huilata kaksi seuraavaa päivää!