Niin se alkaa olla tämäkin kuukausi lusittu! Kelit ovat viime aikoina olleet tosi kesäisiä ja ruokatunnit menevät mukavasti kun syömisen jälkeen menee hetkeksi istumaan Aurajoen rantaan hyvän lukemisen kanssa. Jaksaa ihan eri tavalla tehdä töitä vielä iltapäivälläkin,kun saa välillä happea. Talvella en juurikaan viitsi lähteä ulos, kun minulla on yleensä vaihtovaatteet töissä ja matkalle eri vaatteet. Eikä minulla ole monia talvikenkiä, joista toisia voisi pitää töissä jemmassa. Ja liian vähistä vaatteista seuraa, että hetken kuluttua on potilas. Vaikka olenhan minä nytkin yskinyt jo kaksi viikkoa enkä ole kulkenut mielestäni liian ohuesti. Luulin jo hetken, että flunssa on menossa ohi, mutta viime viikon lopulla tuntui, että yskä alkaa jälleen pahenemaan. Ehkä pitäisi käydä kuuntelututtamassa keuhkot. Hiukan jännittää, että onko toissa talven keuhkokuume voinut jättää jotain herkkyyttä.

Tänään huomasin, että minulla on selkeästi alkanut kehittyä tuo voitontahto. En ole aikoihin jaksanut siivoilla, mutta lupasin hakea miehen veljen marokkolaisen vaimon ja pienen pojan meille kunhan lomani alkaa, niin haluan näyttää, että meillä on ainakin koti kunnossa. Hän kun asuu miehensä kotona, jossa väkeä piisaa, mutta kenelläkään ei ole oikein siivousintoa, niin pitäähän minun jossain asiassa heidät voittaa....No, jokainen asuu ja elää tavallaan, mutta oma pinnani alkaa jo kiristyä tässä sotkussa. Keittiö on kunnossa ja tuulikaappi, mutta urakkaa riittää vielä. Ensi viikolla mies on sitten jo reissuhommissa eikä todennäköisesti tule iltaisin kotiin, niin on mahdollista että koti hetken pysyykin kunnossa. Hänellä kun tahtoo olla merkillinen tapa jättää tavarat juuri siihen mihin ne kädestä jää eikä hän siltikään löydä niitä enää hetken kuluttua. Toissapäivänä takapihalla löysin hänen kadoksissa olleita työkalujaan, jotka hän on syksyllä jättänyt ulos ja talvella haukkunut meidät muut, kun emme osaa antaa hänen tavaroidensa olla. En ole enää vuosiin koskenut mihinkään hänelle kuuluvaan. Siivotessani jätän ne aina pinoon, jotta hän voi itse järjestää ne omille "tiedossa oleville" paikoilleen.

Vaikka oikeasti kyllä tuntuu vähän kurjalta ajatus, että hän lähtee viikoiksi töihin. Se muokkaa elämää taas ihan eri moodiin. Onneksi kotona on nyt autoja, että on helpompi käydä kaupassa jne. Eilen kävimme hakemassa ajo-opetuslupaa ja se luvattiin meille perjantaiksi, että pojat pääsevät sitten viikonloppuna jo harjoittelemaan. Pitänee aloittaa jollain isolla parkkipaikalla ilta-aikaan, jotta auton käsittely tulee hallintaan. Jännittää varmasti meitä kaikkia.

Tänään pesin talvitakkeja koneellisen, mutta kone taisi olla liian täynnä, sillä kun hain takkeja pois narulta, huomasin niiden olevan täynnä harmaita pulveritahroja. Kun vain malttaisi aina jättää koneeseen enemmän tilaa, ainakin tuollaisten paksumpien vaatteiden kanssa.

Nyt on mentävä nukkumaan, jotta herään ajoissa vesijuoksua varten. Mukavaa loppuviikkoa!