Niin se taas hävisi meidän kalenterista koko lokakuu kirjoittamatta tänne kertaakaan. Kiirettä on pitänyt koko perheellä.

Työt alkavat saada muotonsa ja niidenkin osalta päivät ovat alkaneet täyttyä. Lisäksi olimme lokakuussa pitämässä kaksi koulutuspäivää ja nyt heti marraskuun alussa toiset kaksi, joten matkapäiviä on kertynyt. Minun mielestäni tosi mukavaa, mutta mieheni mielestä kaikkea muuta. Asiasta on saatu monet moitteet ja haukkumiset kun en viihdy kotona! Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan työni nyt vaatii välillä kulkemista ja itse nautin siitä kovasti. Viimeiset lähes 20 vuotta kun on mennyt melkeinpä täällä kotipiirissä, joten kulkemisesta otan kaiken irti. Ja huomaan todella viihtyväni näissä liikkuvissa hommissa. Ilmankos alkuperäinen ammattihaaveeni olikin rekkakuski. Lisäksi lokakuussa oli kurssijakso kolme päivää ja viimeiset kolme päivää ovat edessä kahden viikon kuluttua. Kurssi on ollut aivan mahtava! Olen oppinut sillä todella paljon ja haluan oppia vielä paljon lisää tästä alani substanssista. Sen säännökset kun ovat muuttuneet paljon opiskelujeni jälkeen ja lähes kaikki on ollut siis uuden oppimista tässä kahden vuoden aikana.

Lokakuussa pidin myös kaksi lomapäivää, kun koulusta oli syyslomaa. Kahdella meidän nuorista oli jo viikon loma, mutta kun viimeisellä oli vain kaksi päivää, lomailin minäkin vain ne.

Ensimmäinen lomapäivä kului esikoisen oikeudenkäynnissä, jossa sain tehdä ensiesiintymiseni avustaessani lastani. Hyvin meni, tuomio oli lyhyt pitkällä koetusajalla ja pienellä oheissakolla. Ainoa meitä harmittava asia oli pitkä ajokielto, mutta onneksi esikoinen otti sen rauhallisesti ja oli enemmänkin mielissään siitä, että joutuu uuteen inssiin vasta keväällä hyvillä keleillä. Kyllä meitä jännitti ja päivästä tuli pitkä. Tuomarin aikataulutus kun oli aivan päin honkia. Meidät oli kutsuttu sisään klo 13, mutta pääsimme vasta kello 15 jälkeen ja siinä oli onnena se, että kaksi meitä ennen olevaa juttua käsiteltiin asianosaisten  poissaollessa. Näin ollen päivämme ei pidentynyt aivan kohtuuttomaksi.

Toisena lomapäivänä kävimme Tuurin kyläkaupassa. Päivään kertyi ajokilometrejä n.600. Nuoret ostivat vaatteita ja elokuvia, joten reissu ei ollut turha.

Viikonloput olemme viettäneet kuun vaihteeseen asti mökillä. Mamma on edelleen sairaalassa ja nyt katastrofaalisen kotiyön jälkeen saimme lääkärin ymmärtämään, ettei häntä voi enää kotiuttaa. Niinpä heille molemmille on saatu paikka dementiaosastolta yksityisestä hoitokodista kunnan maksusitoumuksella. Ensi viikolla sisustamme heidän huoneensa ja viikonloppuna he ovat jo uudessa paikassa. Sitten alkaa vielä kova työ, kun puramme heidän kotinsa ja mietimme tavaroille uudet sijoituspaikat. Rankkaa sekin tulee olemaan, mutta aivan välttämätöntä. Eihän Alzheimerin tautia sairastava pappa voi todellakaan hoitaa lähes vuodepotilaana olevaa mammaa, kuten kunta ajatteli. Eikä todellakaan voida enää tässä yhteiskunnassa vaatia, että äitini muuttaisi heidän luokseen täysipäiväiseksi hoitajaksi. Tätä ei lääkärikään ajatellut, vaan hänen mielestään vanhukset pärjäävät kahdestaan siten, että kotisairaanhoito käy paikalla 3 kertaa päivässä 20 min kerrallaan. Absurdi ajatuskin!!

Uimassa kävin lokakuun aikana 9 kertaa ja nyt marraskuussa olen käynyt kerran ja tänään olen menossa toisen kerran. Tänään saan seurakseni entisen kollegan ja töistä olen löytänyt myös uintikaverin, joten enää se ei ole niin yksinäistäkään puuhaa. Vaikka eihän se yksinäistä ole milloinkaan. Aina on sauna täynnä väkeä ja juttua riittää. Vesi on vielä + 10 astetta, joten saunaa ei paljon uintikertojen välissä tarvitse.

Eilen vietin pyhää tekemällä oman pihan pihatyöt. Mökillä ehdin tehdä haravointia jo viisi kertaa syksyn aikana. Nyt totesimme, että loput lehdet jätetään ruohikon suojaksi lunta vastaan eikä enää tehdä hommia. Saunassa olevat vedet pitää käydä kaatamassa pois astioista, etteivät ne jäädy talven aikana ja riko astioita. Nyt saisi se talvi jo tulla!

Viime maanantaina meidän perheeseen vaihdettiin uusi auto. Tai eihän se uusi ole kuin meillä, autolla on ikää 7 vuotta, mutta kilometrejä on edessä vielä paljon. Autolla on ajettu vasta vajaa 200 000 km eikä meillä ole vielä koskaan ollut niin vähän ajettua autoa. Muutenkin se on aivan ihana. Tähti on edelleen keulalla ja muotona farmari, mutta nyt on kaikkia sellaisia herkkuja, joita meillä ei ole ennen ollut. Kertakaikkiaan IHANA! Automaattivaihteistoa minä vastustin henkeen ja vereen, mutta enpä tee sitä enää. Ajon oppi heti, kun teki itselleen selväksi, ettei minulla ole vasenta jalkaa eikä se helpompaa voisi enää olla. Nyt tekisi mieli kulkea jossain koko ajan.

Käsityöt ovat olleet vähän vähemmällä tässä syksyn aikana. Entisen työkaverin tytölle olen tehnyt yhdet sukat ja toiset ovat nyt tuloillaan. Täytyi tehdäkin isommat kuin ensimmäiset, jotta menevät vähän pidempään. Vielä ilmeisesti saan tehtyä annetuista langoista ainakin yhdet sukat ja sen jälkeen voisikin taas miettiä joululahjoja.

Tavoistani poiketen ostin jo ensimmäisen joululehden. Mielestäni aiemmin kuin aikaisemmin (en tosin muista varmaksi). Kaikkien aikojen joulu on nyt luettu ja ihailtu ja löydetty muutamia uusia kokeilemisen arvoisia reseptejä. Toivottavasti vain ehdin kokeilla.

Normielämää tämä syksy on siis suurimmalta osin ollut ja sellaisena jatkuu. Kohta saa laitella pihalle valoja ja alkaa joulun odotus. Ihan älyttömän vähän siihen on enää aikaa!

Mukavaa marraskuuta kaikille!

ps. Sain ajat sitten myös haasteen, mutta se pitää nyt ensin etsiä ja vastaan siihen myöhemmin.