Taas on aikaa vierähtänyt, että äippä on jaksanut toimia sanelun purkana. Kyllä minä kaverit yritän, mutta se on laiska.....tai no juoksuttaa se mua kyllä kiitettävästi, joten eihän meillä juuri ole aikaakaan tähän hommaan. Elämä kulkee meikäläisellä aika lailla samoja latuja päivästä toiseen. Äippä ja Jäbä on töissä ja meikä kotona. Illalla sitten juostaan ulkona. Tänäänkin oltiin yli tunnin lenkillä, kun saateltiin ensin autolla veikka huoltoasemalle asti ja käveltiin siitä sitten takaisin kotiin, kun se jatkoi matka armeijaan. Parina päivänä kävin siellä minäkin. Lauantaina haettiin toinen veikka lomille ja eilen vietiin toinen pois. Siinä pääsee aina haistelemaan ihan uusia paikkoja, kun ollaan automatkalla. Kajaaniin en päässyt tänä syksynä lainkaan. Äippä ei muka voinut pitää lomaa, kun odottaa, että pääsee muuttamaan sen veikan etelämmäs pika puoliin.

Seuraavan kuvasarjan kanssa näette, miten kävin katsomassa lampaita. Yritin vielä muuten eilenkin, mutta olivat jo päässeet lampolan lämpöön ja sekös minua ihmetytti. Aitauksen portti oli auki eikä yhtään määkijää missään. 

Eka%201.jpg

Hei kaverit, tulkaa leikkimään!

 

EKa%202.jpg

Tulkaa nyt vaan tänne, olen täällä!

 

Eka%203.jpg

Okei, mä tulen sitten sinne. Mitä, äippä pitää remmistä kiinni, eikä päästä. Tulkaa kaverit auttamaan.

No, ei ne tulleet, joten leikkiminen jäi toiseen kertaan.

Mukavia talvenodotuspäiviä kaikille toivottelee Eka