No niin, taas tämä kirjoittelu on jäänyt tällä viikolla. Viikonloppu meni Ekan kanssa lenkkeillessä ja syntymäpäiviä viettäessä. Ikää tuli sunnuntaina vuosi lisää ja yllätysvieraita ilmestyi ovelle yhtäkkiä päivällä. Koko päivän ohjelma meni uusiksi, mutta mukavaa oli. Iltapäivällä ennätimme vielä kauppaan ja minä viimeisen kerran talviuinnille. Meri oli auennut torstain jälkeen kokonaan ja uiminen oli mukavaa. Silmänruokaakin sai, kun saunaan tuli mies ilman uikkareita. Hieman hämmentävää, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään oudosti. Kavereilleen hän sanoi, että kyllähän Suomessa saunotaan ilman uimapukua. Joten niin me kaikki istuimme saunan lauteilla.

Sanasta hurme mieleeni tulee aina Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Siinähän tämä yksi hilpeä veikko (Vanhala) naureskelee hurmejuoma -sanalle. Tosin kohtaa en äkkiseltään löytänyt netistä enkä mieleni sopukoista. 

Hilpeällä mielellä on mukavampi olla kuin surullisena. Tosin tekohilpeyttä en ymmärrä. Minusta elämä ei aina ole niin mukavaa ja erinomaista kuin toiset antavat ymmärtää. Mutta jokainen tyylillään tässäkin asiassa. Toisille voi olla elintärkeää säilyttää kaunis ulkokuori ja kulissit. Tapa selvitä elämästä sekin.

Pehmoleluja asuntomme on pullollaan. Tosin esikoinen vei muutossa mennessään omat rakkaimmat nallensa, mutta niitä jäi vielä paljon tännekin. Itse taisin olla 16, kun halusin vielä ehdottomasti jouluna lahjaksi "Gonzo"-nimisen pehmolelun. Iso ja karvainen apina, aivan ihana. Toisten mielestä tosi ruma. Paljon nuorempana sain jouluna plyyshistä ommellun unilelun, jonka ristin Pörriksi ja joka nukkui kanssani varmaan siihen saakka, kunnes viereen tuli  mieheni. Olemme tänään olleet muuten mieheni kanssa yhdessä 29 vuotta. Mieheltäni sain aamulla kiitokset, että olen häntä näin kauan jaksanut. Nyt uusia pehmoleluja ostetaan lähinnä Ekalle ja se tappaa ne heti saatuaan, joten lelun raatoja on koti täynnä.

Saviruukuista yhden kauneimman olen saanut täällä ensimmäisestä työpaikastani lahjaksi, kun työsuhteeni päättyi. Sen on tehnyt koulun opettaja, joten siksikin sillä on minulle suurta tunnearvoa. Sisarellani on myös yksi upeimmista saviruukuista. Sen päälle on pingotettu nahka, joten se on rumpu. Siskoni sai sen tuliaisiana kummisedältään Irakista joskus 80-luvulla. Paikallinen perinnesoitin kuulemma.

Tänään olen miettinyt, että mitäpä jos jatkaisin tätä kirjoittamista vielä ensi kuussakin. Pidän tästä haasteesta, vaikka tästä hiukan tynkä osaltani tulikin kahden viimeisen viikon aikana.

Töissä oli tänään sima ja tippaleipä tarjoilu ja sen jälkeen lähdinkin sitten liikuntatunnille. Hain Ekan kotoa ja teimme sellaisen yli tunnin lenkin. Olin varustautunut sateeseen, mutta lenkin aikana alkoi jo aurinko pilkahdella ja ilta on olllut lämmin ja kaunis.

Esikoinen ei päässyt Kajaanissa lakkiaan ulkoiluttamaan, koska siellä satoi rankasti. Toivottavasti huomenna olisi sellainen ilma, että voisi tehdä pienen lenkin ulkona. Itse ainakin aion taas lenkkeillä ja ulkoiluttaa koiran lisäksi myös lakkia.

Nuorimmainen on kaverinsa luona vappua viettämässä ja vain keskimmäinen on täällä meidän seuranamme. Miehen kanssa nautiskeltiin pullo kuohuvaa (hyvin mietoa) ja nyt katsotaan vielä illan elokuva tarjontaa. Tallenteita tuli koneesta jo hieman putsattua.

Oikein mukavaa vappua kaikille!