Sitä kai jo tässä vaiheessa kuukautta ja viikkoa voi toivotella! On pitänyt täällä päässä hieman kiirettä, joten homma on ollut vähän jäissä tämän kirjoittelun suhteen.

Toukokuun viimeisellä viikolla kävimme työporukan kanssa sivupisteessä Helsingissä kokoustamassa ja sitten illalla Tykyiltiin. Teimme museokierroksen Urho Kekkosen -museossa Tamminiemessä ja kierroksen jälkeen saunoimme siinä kuuluisassa Tamminiemen saunassa. Olihan se upeaa istua lauteilla, joissa oli varmasti monta kertaa päätetty tämän maan kohtalosta ja muutenkin saunotettu kuuluisia vieraita. Sauna oli muuten tosi hyvä ja uima-altaan vesi sopivan viileää. Takkahuoneen takassa paistoimme makkaraa ja istuimme saunan edessä pihalla nauttien upeasta kesäillasta.

Samaan aikaan päättyivät sitten koulut ja hyviä todistuksia tuotiin meille kotiin kaksin kappalein. Nuorin pääsi lisäksi haluamalleen linjalle, joten ensi syksynä alkavat opinnot linja-autonkuljettajan ammattiin. Samalla tulee myös pätevyys kuorma-autonkuljettajaksi sekä taksin kuljettajaksi. Eli töitä pitäisi noilla papereilla parin vuoden kuluttua kyllä löytyä. Keskimmäisellä alkaa sitten syksyllä viimeinen vuosi, joten ensi keväänä juhlitaan ammattitaitoista rakennusmiestä.

Viimeinen työviikko oli erittäin kiireinen. Kaksi päivää vierähti Helsingissä koulutuksessa ja kokouksessa, joten kolmen päivän aikana piti saada kaikki työt järjestykseen täällä päässä. Hyvin se onneksi onnistui. 

Sain myös opetusluvan poikien ajokorttia varten, joten nyt on huristeltu nuorimmaisen työmatkoja, käyty mökillä ja huollettu autoa Lohjalla sekä haettu miehen veljen vaimo vauvansa kanssa meille lomailemaan. Pojat ajavat tosi hyvin. Eli jotain hyötyä on tainnut olla erilaisista autopeleistä, joita on pelattu jo pitkään.

Nyt on lomaa takana puolitoista viikkoa. Ensimmäinen viikko kului nopeasti kotitunnelmissa. Viikonloppuna kävimme noutamassa esikoisen lomailemaan kotiin. Pojat saivat muuten ajokokemusta myös tässä. Lauantaina mentiin suoraan mummilaan, koska mieheni oli siellä tekemässä anopille terassia pihalle. Yövyttiin myös siellä ja Ekalla oli hauskaa, kun mummin koti on herkkuja täynnä.

1.6. vietimme avioliittomme 22-vuotishääpäivää! Se nyt meni sitten niin, että otettiin pari viskiä ja katsottiin telkkaria. Mies oli päivän auttamassa kaveriaan saunaremontissa..... Siinä kulminoitui se päivä, jolloin päätettiin elämäni taivas ja helvetti. Joo, tarina päivässä jutussa ollaan mukana edelleen. Vähän huonolla menestyksellä näyttää menevän....

Tällä viikolla heti maanantaina kävimme hakemassa mieheni veljen vaimon ja heidän poikansa kylään. Vaimo oli ihmeissään, kun poika ei vierastanut meitä vaan kiersi sylistä syliin ja naureskeli koko ajan. Olin tuonut meidän esikoisen vanhat rattaat tänne ulkoilua varten ja se oli seuraava ihmetyksen aihe: lapsi istui tyytyväisenä rattaissa pitkiä matkoja ja jopa nukkui niissä. Vanhassa vara parempi. Kunnollinen makuuasento takaa pienelle hyvät unet. Kyllä saimme kiitosta onnistuneesta vierailusta, kun eilen veimme hänet kotiin illalla. Miehen velihän toi hänet Marokosta pari vuotta sitten, joten outoa hänellä on täällä ollut jo muutoinkin. Onneksi kieli on nykyisin jo melko hyvää, joten pystymme kommunikoimaan. Välillä tosin pitää pariinkin kertaan miettiä mitä hän tarkoitti ja hauskoja sattumuksia tulee. Hän on vielä niin kovin nuorikin, kun on meidän esikoista vuoden nuorempi. Joten voisin hyvin olla tuon pikkuisen mummi.....huh, huh! Ei tullut muuten yhtään mummukuumetta. Varsinkin kun Eka jäi ihan varjoon, kun nuori rouva pelkäsi sitä kovasti. Pikkuisen pojan korvat Eka ehti nuoleskella pariinkin kertaan. No, ehtivät kyllä tutustua puolin ja toisin tässä vielä. Marokossa ei kuulemma ole juuri muuta kuin villikoiria, joten mitään tutustumista ei ole ehtinyt hänen elämässään tapahtua.

Puutarhaa minulla ei juuri ole, koska olen heinäallergikko enkä näin ollen voi tuolla pihalla kesäaikaan juuri touhuta. 

Pidättyväisenä en ole itseäni pitänyt juuri koskaan. Enemmänkin olen ollut elämässäni liian avoin.

Oli kierre sitten mikä tahansa sen katkaiseminen voi olla hankalaa. Onneksi mihinkään sellaiseen en ole vielä elämässäni joutunut. No, ehkä jonkinlaista velkakierrettä on välillä ollut, kun on ollut pitkiä työttömyysjaksoja.

Helle on hellinnyt meitä mukavasti ennen lomaani. Sittenhän ilma viileni kerrasta ja sateet ovat olleet päivittäisiä. Tosin minulle se on sopinut. Eka jaksaa ulkoilla paremmin ja olen ehtinyt vähän tyhjentää meidän boxia tallenteista. Tässä asiassa olen nyt ollut ahkera. Toisin kuin esim. käsitöissä. Ei mitään otetta vuoden vaihteen jälkeen.

Olen selvä emotyyppi. Haluan että ympärilläni olevilla ihmisillä on kaikki hyvin ja annan mielelläni neuvoja. Niistä tosin toiset eivät pidä. Mutta menen aina tuulta päin eikä elämä sen vuoksi juurikaan ole harmaata. Ehkä masennuksen jälkeen on pyrkinyt tietoisesti hakemaankin elämään väriä pienistäkin asioista.

Kaikki pienet putiikit ovat mielestäni tosi ihania, mutta en silti useinkaan astu ovista sisään. Minulla ei ole varaa yleensä ostella mitään ja putiikkien hinnat ovat täysin minun ulottumattomissani. 

Elämänohjeena kannan isäní sanoja: " Koskaan ei mennä taaksepäin. Jos me kaadumme, sekin tehdään eteenpäin!" Tähän luotan, sillä isäni tosiaan tiesi tämän. Toinen minulle rakas elämänohjeiden antaja oli isoäitini eli mamma, joka viime kesänä nukkui pois. Hän sanoi aina, että muista: "Niin kauan on hyvä kun lapset tallaavat syliä, sitten on raskasta kun he alkavat tallata sydäntä". Hyvä ja edelleen hyvin muistissa oleva ohje. Oli se aika paljon helpompaa, kun kaikki sylissä roikkuivat vaikka silloinkin välillä väsytti.

Hammasharja on tärkeä esine, joka pitää olla matkalla aina mukana. Kyllä sitä kerran päivässä pitää käyttää tai ei illalla tule edes uni. Vitamiinit saan ruoasta, toivottavasti, sillä olen älyttömän huono käyttämään mitään lisäravinteita.

Pilvenpiirtäjässä en ole koskaan käynyt enkä tunne silti jääneeni mistään paitsi. Pelkään korkeita paikkoja. Matkaradio pitää olla sentään mökillä vaikka harvoin sitä tulee kuunneltua. Kun ihmisiä ei ole ympärillä, pidän hiljaisuudesta ja luonnon äänistä. Joskus tuntuu, että tiiliseiniä pitäisi olla enemmän ympärillä. Lapsuudenkodissani meillä oli olohuoneessa näkyviin jätetty tiiliseinä, kuten silloin oli tapana. Omassa kodissani en voisi ajatella sellaista olevan.

Kyllähän se paras kesäherkku on uudet perunat ja voi. Vielä eilen torilla iso kappa perunoita maksoi 25 euroa, joten jätin herkun vielä hankkimatta. Ehkä se hinta tippuu juhannuksen jälkeen.

Niksipirkka tulee luettua joka lehdestä ja hymyiltyä "hassuille" nikseille. Joskus joku jää jopa sillä tavalla mieleen, että sitä voisi jopa kokeilla.

Mies on ollut nyt kolme viikkoa Espoossa töissä ja asuu kaverin äidin rivitalokaksiossa viikot. Hyvin on mennyt, mutta ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana minulla oli ikävä häntä, kun lähti ja kaipaan viikonloppuja kun hän tulee kotiin.

Ehkä tästä on johtunut myös kiire. Ei illalla tahdo tunnit riittää, kun pitää huoltaa perhe ja tehdä kaikki nekin työt, jotka aiemmin teki mies. Mutta en minä teitä lukijoita ole unohtanut vaan olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ole ennättänyt kirjoittaa. Yritän tässä parannella tapani. Juhannus vietetään mökillä ja sitten on vielä kaksi lomaviikkoa. Minnekään kauas emme lähde, koska nuorimmainen on töissä kesä- ja heinäkuun varastolla ja viihtyy tosi hyvin. Hän on ollut myös kovasti työnantajan mieleen. Se on hänelle aivan mahtavaa, koska viimeisinä viikkoina koulussa meinasi itsetunto taas täysin mennä, kun opettajan kanssa oli koko ajan kahnausta siitä pahuksen liitostekniikasta. Onneksi se on ohi ja ensi vuonna on eri opettajat.

Nyt toivotan kaikille jo etukäteen hyvää juhannusta, ellen ehdi huomenissa koneelle!