Kiitos rakkaat lukijat ihanista kommenteistanne!

Kyllä meillä sitten eilen keskusteltiin, itkettiin ja lopulta naurettiin. Välillä elämä vaan tuntuu niin hankalalta, mutta onneksi tänne voi purkaa kaikki ja saa ihania neuvoja ja kommentteja. 

Miehelläni on ihan todella välillä pahoja päänsärkyjä. Sitä en kyllä edes epäillyt. Hänellä on todettu fibromyalgia ja muiden särkyjen ollessa kovempia päänsäryt olivat välillä poissa. Nyt ne ovat alkaneet voimistua jälleen, joten ehkä kuuluvat osana myös tuohon tautiin. Vaiva on vain siitä kurja, että kun se ei näy ja mieheni ei sitä aina sano, niin enhän minä voi tietää, että se pää jälleen kerran särkee. Sen huomaa vasta sitten, kun tulee jotain sanomista ja hän ärähtää kun ei kestä yhtään mitään.

Ymmärrän kyllä toisaalta nykyisin lapsianikin, että sen vähän ajan kun isä on kotona, he haluavat olla hänen kanssaan. Varsinkin nuorin, joka ei käy isän kanssa metsällä, saa varmasti vähän sitä yhteistä aikaa. 

Mutta siitä huolimatta mikään hyväkään selitys ei poistanut lauantaina sitä pettymystä, kun lähdin juhliin yksin. Nyt alan päästä siitä yli. Ja ehkä hekin taas tulevat seuraaviin juhliin. Muussa tapauksessa saavat tottua siihen, että käyn yksin. Seuraavat tiedossa olevat juhlat ovatkin kesällä kahdet rippijuhlat ja niihin uskon koko perheen tulevan, onhan kyseessä miehen pikkusisko ja toisella kerralla meidän oma rakas kummipoika. Tilaisuuksia, joissa kaikki vieraatkin ovat meille tuttuja.

Enkä voi olla hieman korjaamatta tuotakaan tilannetta, etteikö mieheni tee kotona mitään, vaikka se ehkä eilisessä tekstissä siltä kuulosti. Kun asumme koko ajan yhdessä, hän laittaa meillä aina ruoan ja vieläkin yleensä viikonloppuisin. Aiemmin hän myös auttoi kovasti siivoamisessa, joka nykyisin on särkyjen vuoksi jäänyt vähemmälle. Sen olemme yhdessä sopineet, että pyykinpesu ja koneella ompelu ovat mun hommia, hänellä kun tahtoo mennä koneet aina jumiin. Autohuollot ja renkaiden vaihdotkuuluvat yleensä hänelle. Renkaiden vaihtoa olen tietysti itsekin kokeillut.

Mukulat meillä ovat nykyisin ne jotka eivät mitään tee ja sotkevat vain paikkoja. Mutta ehkä hekin jossain vaiheessa  oppivat. 

Mutta kuten kommenteista huomasin, näistä samoista ongelmista kärsivät muutkin. Äidit kun vain ovat niitä, jotka tekevät aina kaiken, joten osittain oma vikamme. En kuitenkaan ainakaan nyt vielä ajatellut muuttaa pois viikonlopuiksi, sillä minä haluan myös nähdä mieheni kun hän käy kotona. Rakastan häntä kaikesta huolimatta!

Oikein mukavaa viikkoa!