Onpa ollut raskas päivä. Pojat heräsivät jo seitsemältä katsomaan formuloita ja taitavat olla vähän väsyneitä sen vuoksi. Itse sain raahattua itseni ylös sängystä vasta klo 11.00. Sen jälkeen olen pessyt pyykkiä ja vienyt sen vielä ulos kuivumaan (epätoivoinen ajatus), mutta tulee niihin edes hyvä tuoksu. Siivosin myöskin keittöstä ylimääräiseet lasit ja peltiroskat sekä hirmuisen määrän vanhoja lehtiä roskiin, jotka aina jäävät kerääntymään pinoiksi nurkkiin. Vaikka kuinka yritän ajatella, että joka viikko siivoan tulleet lehdet, niin herään siihen hirveään pinoon kuukauden kuluttua.

Nyt on sitten syöty ja pariin kertaan jo tiskattukin. Kohta on vuosi koneen hajoamisesta ja uuden hankkimisesta ei ole vielä tietoakaan. Toisaalta viihdyn kyllä tiskiharjan varressa, vain silloin ottaa päähän kun on vieraita ja mieletön tiski.

Lisäksi olen viettänyt aikaani lukemalla ja katsomalla taas vanhoja videoita pois nurkista. Niitäkin kun aina ehti kerääntyä, mutta nyt on saatu pää auki, joten kyllä ne siitä tulee katseltua.

Keskimmäisen murrosikä on taas antanut merkkejä olemassaolostaan. Hän suuttuu kuin herhiläinen aivan turhista asioista eikä lepy sitten millään. Jostain ihan turhasta saa vain uutta puhtia vihaansa ja riehumiseensa. Astiat ja tavarat lentelevät ja hän vain huutaa, että mitä mä vielä rikon. Tuntuu, etten osaa lainkaan käsitellä häntä. Aivan liikaa isänsä luontoinen lapsi. Onneksi niitä on vain yksi kolmesta, muuten tulisin kokonaan hulluksi.

Tällä samaisella lapsella oli terveystarkastus perjantaina koulussa. Enää ei ollut lihavuutta, sillä selvästi oli alkanut pituuskasvupyrähdys. Puolessa vuodessa melkein 6 cm ja paino oli tasoittunut pituuteen nähden. On sen kyllä nähnyt ihan muutenkin. Mutta tuntui helpottavalta, ettei sellaisesta ylilihavuudesta puhuta enempää. Suvun piirteenä on ollut tiedossa, että ensin tulee painoa ja sitten pituutta ja taas se piti paikkansa.

Nyt lähdemme tekemään läksyt, jotta huomenna päästään taas kouluun!

Hyvää alkavaa viikkoa!