Tänään on kulunut 20 vuotta kaksosten syntymästä. Seuraavat sanat ovat heille:

Aamulla olin jo osastolla edelllisenä iltana todetun raskausmyrkytyksen vuoksi. Tarkoitus oli vielä levätä osastolla muutama viikko. Olittehan lääkärin mukaan vasta 35 viikkoisia (itse olin sitä mieltä, että raskaus oli viikolla 37, koska olin paikalla kun teidät laitettiin alkuun, lääkäri ei). Toisin kävin. Synnytys oli jo käynnistynyt ja vähän ennen kello 13 olitte jo molemmat maailmassa. Koko raskausajan vauvana B oleillut kaveri, syntyikin sitten vauvana A. Reipas miehenalku jo silloin, 2730 g ja 48 cm. Velipoika on 13 min nuorempi 2460 g ja 47 cm. Ihania tummatukkaisia vauvoja molemmat. Ja vauvalla B riitti myös ääntä. Kiljukaulana sinua tuotiin syömään öisin, kun et malttanut odottaa vuoroasi. Viikko laitoksella ja sitten kotiin opettelemaan elämää. Isoveljen ainoa huoli kun olitte syntyneet, oli se, ettei tullut yhtään siskoa. Hän kun koko ajan odotti siskoa ja veljeä. Mutta äiti ja isä olivat onnellisia kahdesta pienestä pojasta ja hyviä olette veljellekin aina olleet.

Vauva-aika meni äidillä  enemmän tai vähemmän sumussa, kun sairastitte korvatulehduksia ja söitte usein öisin. Mutta siitäkin selvittiin ja aika on kullannut muistoja. Tosin koskaan en ole ajatellut, että kauheaa; kaksoset. Siis sen ensishokin jälkeen. Lapsuusaika kului kotona yhdessä. Lähdin töihin teidän ollessanne 4,5 -vuotiaita ja kotiin tuli mukava tyttö teitä hoitamaan. Kouluaika meni hyvin ja huonosti kuten kai kaikilla. Äitinä olin ajatellut, että samalle luokalle, jotta päästään vähän helpommalla. Tyyliin yksi lukujärjestys, yhdet läksyt jne. Toisin kävi. Teidän keskinäinen kilpailunne oli niin kovaa, ettei sama luokka sopinut teille. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että toinen jätettiin luokalle ja sitten alkoi sujua. Niinpä tilanne oli se, että meillä oli kaksi lukujärjestystä, kahdet läksyt jne, mutta toisaalta myös kahdet opettajat ja kaverit. Peruskoulun saitte päätökseen vuoden välein ja molemmat valitsivat ammattikoulun jatko-opintoihin. Toisesta tuli rakennusmies ja toisesta linja-autonkuljettaja. Uskon, että molemmilla tulee olemaan töitä jatkossa. Kunhan saatte nämä armeijan vihreät ohitse kunnialla. Poika A viettää siellä vuoden ja ehkä niin käy myös pojalle B, joka vasta nyt heinäkuussa astui palvelukseen.

Vuodet ovat menneet niin äärettömän nopeasti, etten millään itse ymmärrä teidän täyttävän tänään 20 vuotta. Vasta te olitte minun pienet broilerivauvani (laitoksella lääkärintarkastuksessa vauva näytti ihan broilerilta kun rintakehä oli pelkkää luuta ja nahkaa ja lonkat käännettiin nurin päin). Vasta te opettelitte kaikki elämän tärkeimmät tehtävät kuten syömisen, kääntymisen, istumisen ja kävelemisen. Nyt te opettelette ihan toisenlaisia asioita Niinisalon varuskunnassa ja kun se aika päättyy alkaa loppuelämän jatkuva elämänkoulu. Työpaikkojen hankkimista, asuntojen etsimistä, palkalla selviytymistä, toivottavasti perheen perustamista jne. Monenlaista mahtuu elämään. Toivottavasti olemme kotona voineet antaa teille edes jonkinlaiset eväät matkaan.  Parhaamme olemme yrittäneet. Se on tärkein oppi, jonka olen voinut teille antaa, että vaikka elämä miten kolhisi tai tulisi itse möhlittyä, niin kotiin voitte aina tulla. Ovi on aina auki. Ei haittaa missä kunnossa siitä ovesta astuu sisään, kotona saa apua.

Ja lopuksi kuten runossa sanotaan: äiti on rakentanut teille aluksen ja ommellut purjeet, mutta elämän myrskyistä teidän on nyt selvittävä jo itse. Vaikka varmasti olen ollut eräänlainen "curling-äiti" ja koettanut tasoittaa tietänne, uskon, että selviätte siitä itse jatkossa.

Hyvää syntymäpäivää ja onnellista elämää! t. äiti