On sitten saatu taas jo uusi vuosi hyvälle alulle ja tässä tulee nyt pyydettyä päivitystä.

Loppuvuosi meni sellaisessa kiireessä, että minulla takoi koko ajan päässä vain lause "joulu yllätti minut jälleen". Vaikka kuinka tiesin sen tulevan ja aloitin lahjavalmistelut ajoissa, niin eikös vain viimeisellä viikolla vielä hiki päässä tehty ja ostettu viimeisiä lahjoja.

Kun lisäksi kahteen viimeiseen työviikkoon ennen joulua kuului kaksi matkapäivää Helsinkiin, jäi kotona aikaa ololle hyvin vähän.

Lahjaksi  kudoin tällä kertaa seitsemän paria sukkia ja vielä yhdet viime viikon aikana, kun eilen oli hyvän ja rakkaan ystävättäreni häät. Sukkien lisäksi joululahjapaketista löytyi Noita Nokinenä -kuunnelma kummeilla ja iso suklaarasia miehen ystävillä, jotka ystävällisesti majoittavat häntä tällä reissukomennuksella. Häälahjasukkien sukanvarteen laitoimme rahaa häämatkakassaan.

Joulusiivousta tehtiin vielä aattoaamuna viimeisiä pölyjä pyyhkien ja pyyhkeitä vaihtaen, mutta kyllä  kotimme ihan jouluiselta on näyttänyt. Kuusi on kaunis, vaikkakin varistaa melko paljon ainakin alaoksista, kun sille lisää vettä. Kinkusta tuli maistuva ja 11 kg:n kinkusta ei tapaninpäivän iltana ollut kuin luut jäljellä. Myös laatikot syötiin suurin piirtein kaikki pyhien aikana ja lintukastikkeetkin oli tänä jouluna oikein mitoitettu. Emme siis saaneet ähkyä siitä, että ruokia olisi ollut liikaa.

Äitini saapui aattoaamuna viettämään joulua kanssamme ja ruokailun jälkeen nuorimmaisemme jakoi lahjat. Kaikki olivat olleet kilttejä. Lähes kaikki toivotut lahjat löytyivät paketeista ja muutama ihana sellainenkin, joita ei ollut osannut edes toivoa. Itse sain mm. entiseltä työkaveriltani ihanan lahjakortin Jalokivigalleriaan, jonne olisi tarkoitus lähteä seuraavaksi tekemään tutkimusta siitä, mitä ihanuutta sieltä toisi kotiimme. Sain myös kaksi elokuvaa; Sinkkuelämä 2 ja Haarautuvan rakkauden talo sekä tietysti suklaata. Rakkaaltani sain yhden palan Nomination -rannekoruuni.

Lapset saivat enimmäkseen dvd-bokseja ja elokuvia sekä kirjoja, joita kaikkia löytyi toivomuslistoilta.

Aattoilta kului lahjojen jaon jälkeen katsellessa nuorimmaisen saamaa Täällä pohjantähden alla -elokuvaa.

Joulupäiväaamuna kävimme äitini kanssa joulukirkossa, joka olikin tosi kaunis. Kotikirkossani oli valaistuksena ainoastaan aidot kynttilät ja niitä kyntteliköissä loisti 150 kappaletta. Päivällä saimme vieraaksi siskoni perheen ja päivä kului syöden, juoden ja joululauluja laulellen siskon hanurin säestyksellä.

Tapaninpäivä vain löhöiltiin kotona. En lähtenyt edes uimaan, kun keli oli aivan kauhea. Lunta tuli vaakasuorassa ja tuiskusi koko päivän. Niinpä katselimme vain tallenteita ja tv:tä ja söimme suklaata ja nautimme päivästä.

Viikko töissä kului yllättävän nopeasti, vaikka melko hiljaista olikin. Olihan puolet talon väestä lomalla. Kaukaisin löytyy tällä hetkellä Malesian lämmöstä!

Uuden vuoden aatto vietetiin tavanmukaisesti ihan oman perheen kesken. Mies on kärsinyt kovasta päänsärystä jo toista viikkoa ja se alkaa rajoittaa perheen yhteistä elämää. Jatkuvaa kiukkua riittää ja se siirtyy sitten lapsiin. Eikä hän muista edes sanoa, että päätä särkee, jolloin me muut ymmärtäisimme asian (ehkä). Nuoremmat lapset laittelivat paukkuja pihalla muutaman tunnin ajan, mutta jo paljon vähemmän kuin esim. viime vuodenvaihteessa. Taitavat tulla isoiksi! Kävimme rauhassa saunassa ja katsoimme tv:täkin illan aikana. Minulla tietysti puikot kilisivät vielä viime hetkillä.

Eilen nautin (minkä ennätin) uuden vuoden konsertista, joka kuuluu aina ohjelmaani. Nyt tosin piti samalla silitellä paitoja ja lämmittää pikaruokaa ennen häihin lähtöä. Kaikki tosin oli turhaa, sillä perheen miehet päättivät viime hetkillä etteivät lähde. Mies vetosi päänsärkyynsä, josta koki kuitenkin tänään ihmeparantumisen ja on taas jo metsällä ja lapset sitten vetosivat siihen, ettei heillä ole mitään häissä. Se tosin on totta. Eihän tuollaisille murrosikäisille ole mitään hauskaa siinä, että istutaan ilta pöydässä ja käydään pöytänaapurien kanssa sivistynyttä keskustelua. Vielä kun ne naapurit ovat itselle vieraita. No, minä lähdin sitten yksin ja olin kyllä todella vihainen. Meidät oli kutsuttu perheenä ja ilmoitettu perheenä, joten tuntui pahalta morsiusparin puolesta, ettemme olleet kaikki paikalla. Onneksi morsian tuntee  meidät yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja tietää mieheni toimintatavat, niin hän ei loukkaantunut eikä pahoittanut mieltään. Hän on aikoinaan pitänyt meille puheen kirkossa alttarin ulkopuolelta (ei voinut vielä silloin meitä vihkiä) ja pyysikin nyt sitten minua lukemaan hänen häissään Korinttolaiskirjeen sanat heille kirkossa. Sanat tuntuivat sillä hetkellä todella omakohtaisilta, kun luin, että "kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo ja kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä".  Olin nimittäin niin pahoillani siitä, että olin juhlimassa yksin. Tosin juhlat olivat kyllä aivan upeat eikä morsiamen tuntien muuta olisi voinut ajatellakaan. Kullankimallus oli koristeiden teemana ja kaikki oli hillittyä ja kaunista. Häävalssina he tanssivat kappaleen Three times lady ja toisena oli ihana Akselin ja Elinan häävalssi alkuperäisenä nopeampana sovituksena. Ruoka oli aivan ihanaa ja hääkakku kaunis valkoinen kerrosunelma lumitähtikoristeineen ja kiertävine kukkineen. Häät olivat molemmille toinen kerta ja bestmanin tehtävää hoiti mallikkaasti morsiamen nuorempi poika ja kaasona toimi aivan erityisen kaunis sulhasen tytär, joka sai juhlasta myös rippikoulumerkinnän. Istuin illan samassa pöydässä morsiamen vanhempien ja vihkipastorin kanssa ja keskustelut olivat hyvin mielenkiintoisia.

Tänään sitten pitää käydä ensi viikkoa varten kaupassa ja aloittaa paluu arkeen. Onneksi lapsilla on lomaa vielä ensi viikko. Ja itsellänikin on saldovapaa loppiaisen jälkeen, jotta saamme yhden sellaisen pidemmän "vapaaputken". Neljä aamua pitkään nukkumista ja vapaata oleskelua ennen kuin arki valtaa meidän perheen.

Suunnitelmissa on tänään tallenteiden katselua ja suklaan syöntiä!

(Ja mahdollista keskustelua perheen kanssa hyvistä käytöstavoista ja siitä, haluavatko minun vielä kuuluvan tähän perheeseen. Tuli vaan jo eilen illalla mieleen, että kun lapsille on isä nykyisin niin hyvä ja äiti aina niin huono, että voisimme kokeilla elämää siten, että kun isä perjantaina saapuu kotiin, niin minä lähden viikonlopuksi pois ja palaan sunnuntaina illalla ennen hänen lähtöään. Saisivat lapset sitten miettiä, että kuka laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, siivoaa ja huolehtii heistä. Se ei valitettavasti ole isä!)