No niin, Kajaanin matka on tehty ja muutama päivä myös töitä. Huomenna pidän jälleen lomapäivää, jotta sain kaikki vuoden lomapäivät pidettyä oikeassa ajassa. Yhden tai kahden päivän vuoksi ei viitsi alkaa mitään sopimuksia väsäämään.

Sunnuntai kului Kajaanissa tosiaankin lepäillessä. Äidin kanssa vielä käytiin kaupassa vähän katselemassa vaatteita, mutta ei sitten ostettu mitään. Sai esikoinen hetken huilata meidän seurasta. Päivä jatkui sitten ruokailulla ja dvd:n katselulla. Vuorossa olivat Peräkamarin pojat ja Turvetta ja timantteja, josta jäi muutama jakso vielä maanantai aamuun. Sitten vietiin esikoinen koululle ja niin lomamme alkoi olla vietetty. 730 km tuli sitten vielä ajettua kotiinpäin tullessa. Ruokailimme Kuopiossa ja kahvittelimme Orituvalla. Ja voi miten onnellista porukkaa meillä kotona oli kun tulimme takaisin. Eka näytti sen kaikkein selvimmin.....

Tänään oli avantokauden viimeinen arkiuinti liikuntatunnin merkeissä. Kaksi seuraavaa viikkoa lenkkeilen Ekan kanssa ja sitten aukeaa jo maauimala, jossa aloitan taas aamuiset vesijuoksut.

Kirjoittamatta on vielä nämä viikon sanat:

Hunaja on hyvää. Meillä lapset söivät sitä yhdessä vaiheessa purkkikaupalla, mutta nyt kulutus on jo pienentynyt. Hunaja antaa hyvää makua pataruokiin ja teen joukossakin se maistuu. 

Sydämen pohjasta toivon parempia päiviä yhden lapseni kummille, jonka terveyden tila on taas tällä hetkellä huonontunut. Ja tietysti toivon koko muulle perheelle voimia jaksaa näinä vaikeina aikoina.

Luovuus on kiertänyt minut jotenkin koko elämäni. Teen käsitöitä, mutta tarvitsen niihin aina tarkat ohjeet. Mikään ei onnistu tuosta vain. Piirtämisessä olen aivan onneton ja tämä kirjoittaminenkin tuntuu välillä työltä. Tuntuu, että olen tähänkin liian pedantti. Tuntuu, että koko kirjoittaminen on välillä ihan kukkua, vaikka toivoisin sanansäilän viiltävän myös kirjoittaessa. Keskusteluissa onnistun toisinaan sivaltamaan melko mukavasti, mutta yleensä siinäkin käy niin, että vasta jälkikäteen tulee mieleen, miksen sanonut jotain hauskaa aiemmin tapahtuneessa tilanteessa. Ihailen ihmisiä, jotka ovat luovia ja pystyvät käyttämään sanoja ihan miten haluavat. 

Toisinaan tahtoo olla, että sokeria tulee kaadettua purkkiin ihan kukkupäälle. Eli jos kyseessä olisi neste, se tulisi yli reunojen. Ja seisovasta pöydästä tahtoo tulla otettua ruokaakin niin, että lautanen on ihan kukkupäällä. Ovatkohan nämä sellaisia sanontoja, joita vain meidän perheessä käytetään??

Niin ja olihan meillä toissa iltana iso tapahtuma, kun nuorimmaiset ostivat auton. Nyt ei enää puutu kuin äidin opetuslupa.....autoperheemme täydentyi vanhalla Volvolla. Olen sillä nyt hieman ajellut ja hyvältä tuntuu. Eiköhän pojat sillä ajamaan opi..:)

Pikkuhiljaa alkaa tämä kevätväsymys helpottaa, kun tiet alkavat olla puhtaat ja vihreyttä alkaa näkyä. Tällaisen kevään minäkin jo kestän. Sunnuntaina pitää ottaa pyörä esille jotta sillä pääsee maanantaina töihin.

Oikein mukavaa illan jatkoa!