Ja hurjaa vauhtia meneekin. Meillä on ollut ongelmia näiden tietokoneyhteyksien kanssa ja siksi tämä kirjoittelu taas tökkii. Systeemihän minulla menee niin, että kun töissä on luppoaikaa, niin luen teidän blogejanne ja kommentoin, mutten koskaan kirjoita omaani siellä. Ja kun päivän on koneella ei juurikaan ole halua tähän enää illalla. Nyt olin ajatellut, että olisin liittynyt myös aakkostarinoiden kirjoittajiin, mutta kun kone ei kuun alussa toiminut niin homma jäi. Katsotaan mitä tapahtuu huhtikuussa.

Helmikuu meni ohi ihan vilahtaen. Töissä on ollut hommia aina vain enemmän ja enemmän ja lomalla olin viikon 8, joka täällä oli talvilomaviikko kouluissa. Kävimme sukuloimassa Kempeleessä ja esikoisen luona Kajaanissa, joten siinähän se viikko sitten hurahtikin. Sivutyöni kirjanpito ja tilinpäätös tuli tehtyä valmiiksi ja paperit on jo toimitettu eteenpäin. Seuraavana on vuorossa yhtiökokous, mutta se mennee ensi kuun puolelle.

Tämän viikon esikoinen on ollut kotona, kun hänellä on talvloma tai itseopiskeluviikko, kuten sitä koulussa sanotaan. Onneksi VR järjesti mukavan yllätyksen, kun esikoinen liittyi kanta-asiakkaaksi ja sai matkaliput vain 15 euron hinnalla per suunta. Eli koko matka normaalia opiskelijalipun yhden suunnan matkaa halvemmalla. Hienoa, että Onnibus alkoi kulkea, niin kilpailua alkoi heti syntyä muissakin matkustusmuodoissa.

Edelleenkään en ole aloittanut yhtään uutta käsityötä. Tuntuu ettei vain ole yhtään ollut intoa, joten olen antanut puikkojen levätä. Ja jotenkin kaikki vapaa-aika on alkanut mennä Ekan kanssa aina enemmän ja enemmän. Viikonloput avantouinnit ovat vaihtuneet pitkiin lenkkeihin ja illallakin tulee käytyä ulkona vielä töiden jälkeen. Tosin siivoustakin on enemmän, kun Eka rakastaa pahvilaatikoiden repimistä ja nyt on karvanlähdön aika. Eli karvaa ja pahvia on lattiat täynnä. Ja kun ei tämä kevät ole koskaan ollut minun vuodenaikani. En vain pidä tästä ja sillä selvä! Lenkkeily on tietysti mukavaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää jo, mutta kaikki se lika ja kura joka tulee näkyviin. Ei kiitos!

Avannossa tulee sentään käytyä kerran viikossa, kun käyn töistä liikuntatunnilla. Se on edelleen joka kerta yhtä ihanaa ja virkistävää ja nyt kyllä viikonloppuisin ehtii vähän enemmän kun miehen metsästysreissut ovat tältä talvelta pääasiassa ohi. Ja esikoisen autokin saatiin kuntoon, joten sitäkin voi tarvittaessa käyttää.

Perjantaina kävimme sillä Loimaalla katsomassa pappaa ja sitten vielä äidin luona syömässä ja kylässä. Esikoinen sai ajella, joka on nyt hänelle melko harvinaista herkkua. Koska auto oli seissyt pihalla monta kuukautta ilman kulkemista, käynti oli koko menomatkan tosi huonoa. Takaisin kun lähdettiin, piti sytytys hetken aikaa aivan järkyttävää meteliä, mutta sitten se yhtäkkiä lähti kulkemaan ja kotiin tultiin jo ihan erilaisen tunnelman vallitessa. Kotimatkalla kävimme  myös mamman haudalla, kun esikoinen ei ollut nähnyt sinne syksyllä tuotua kiveä. Tai itse asiassa tässä kirjoittaessani muistin, että näkihän hän se jouluna, ei vain muistettu. Mutta mukava oli, että siellä kävimme. Ei ole itsekään tullut näin talven aikana usein käytyä siellä.

Töistä pidimme keskiviikkona TYKY-illan ja kävimme katsomassa elokuvissa Viktor Hugon Kurjat eli Les Misérables. Pidin siitä kovasti! Näyttelijät olivat hyviä ja nostan hattua sille, että kaikki lauloivat itse. Se kun ei ole välttämättä selvää, että näyttelijä osaa laulaa tai laulaja näytellä. Kyllä se elokuva oli Oscarinsa ansainnut.

Kokouksia oli viime viikolla kaksi päivää ja homma jatkuu jälleen ensi viikolla. Sitä se teettää, kun tehtävät muuttuvat.

Huomenna on aika taas aamulla saattaa esikoinen junalle ja lähettää hänet Kainuuseen. Kesä hänellä menee kuulemma opiskelessa, koska Kainuussa ei ole kesätöitä, mutta ei ole tulossa tännekään koska asunto ja elämä on jo siellä. Ja tekeehän se sen, ettei tarvitse talvella olla niin paljon valinnaisia kursseja vaan voi opiskella vähän kevyemmin.

Keskimmäisen työharjoittelu päättyi torstaina ja kyllä hän ihan tyytyväisenä menee taas kouluun "huilaamaan" kuten itse totesi. Eikä tätä vuotta ole jäljellä kuin reilut kaksi kuukautta. Kunhan heille saisi vähän kesätöitä niin olisi taas helpompi selvitä talvesta.

Nyt pitäisi saada itse suoritettua se opetuslupaan tarvittava kirjallinen koe, niin voisimme aloittaa poikien ajo-opetuksen täällä kotona. Kova olisi nuorilla innostus, mutta vielä puuttuu myös auto. Omamme kun on nykyisin automaattivaihteinen, niin sitä ei voi käyttää ajo-opetuksessa. No, kyllä se kaikki tästä lähtee....

Oikein mukavaa maaliskuuta teille kaikille ja kiitos kaikille kommentoineille.

Ja kiitos Tesalle tästä ihanasta tunnustuksesta, jonka sain jo helmikuussa. Tämä oli ensimmäinen tälläinen minulle ja arvostan sitä suuresti. Koska kaikilla tämä on kiertänyt jätän tämän jakamatta enää eteenpäin.

tun.jpg

Tunnustuksen säännöt ovat:

 
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
 
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.
 
3. Toivo, että ihmiset, joille tunnustuksen annoit, jakavat sen eteenpäin.