Niin se taas vierästi kuukausi eikä tänne tullut  yhtään tekstiä, vaikka kuinka ajattelin kirjoittaa useammin. No, instassa kuitenkin on kuvia, joten kuukauden päätapahtumat ovat sielläkin katsottavissa.

Tänään on ollut oikein teholauantai. Mies lähti aamulla auttamaan kaveriaan hallimuutossa ja minä päätin tehdä hommia täällä kotona. Ekan kanssa on tietysti lenkkeilty kahdesti, mutta olen pessyt kolme koneellista pyykkiä, vaihtanut lakanat, silittänyt tyynyliinoja ja pessyt wc:n ja pesuhuoneen. Pesuhuoneeseen vaihdettiin pari viikkoa sitten uusi lamppu, joka on niin tehokas, että seinille pinttyneet saippuat ja muu lika näkyivät aivan liian hyvin. Nyt oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja pestä ne seinät. Onpa ihana mennä illalla saunaan ja sitten puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Niin ja puhdistin minä vielä keittiön kaappien ovetkin ja siivosin keittiön pöydän ja ison pakastimen päällisen. Tosin sitä en vieläkään saanut niin tyhjäksi kuin olisin halunnut.

Äitini ihmetteli, että mikä ihme minuun on mennyt,  kun kerroin päivällä tästä siivoamisesta, mutta huomasi sitten, että tämä energisyys johtuu tietysti tästä alkannesta syksystä. Minä alan elää, kun muut alkavat miettiä siirtymistä talviunille.

Töissä on ollut kiirettä. Esimies ja pari muuta johdon henkilöä ovat lähdössä työmatkalle ja olen järjestellyt niitä asioita viime viikot. Eilen saatiin viisumihakemukset eteenpäin. Lisäksi meiltä lähti kolme henkilöä toisiin tehtäviin tämän syyskuun alusta niin viime viikolla vietettiin sitten läksiäisiä. Lähtijät olivat tehneet salaatin, lohipiirakan ja marjapavlovat ja hankkineet kuohuvat. Lahjaksi ostimme Marimekon kulhot aamupuuroa ja -rahkaa varten kaikille sekä kuohuviinit. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä porukalla keilaamaan ja toiset jatkoivat vielä senkin jälkeen, mutta minä lähdin silloin kotiin. Seuraavana aamuna  kun oli työterveden järjestämä työhyvinvointitilaisuus Ruissalossa jo klo 7.25. Kävelimme sellaisen 45 min mittaisen lenkin, jonka jälkeen kävimme uimassa ja pesulla ja sitten vielä kylpylän ravintolassa aamupalalla. Parin viikon päästä olisi vielä tilaisuus ja sitten ne ovat syksyltä ohi. Minun uimiseni ovatkin tänä kesänä jääneet näihin kertoihin. 

Viikolla kävin hieronnassa ja totesimme yhdessä hierojan kanssa, että pakarat ja koko selkä ovat taas totaalijumissa. Hieronta-akatemiassa oli kahden kuukauden tauko, joten sinä aikana meikäläinen ehtii kyllä jumittaa itsensä ihan kokonaan.

Elokuun 13. päivänä vietettiin poikamme ja morsiamensa kihlajaisia heidän kodissaan Espoossa. Heillä on kaunis koti ja morsiammella oli ihana perhe. Meidän puolelta paikalla olimme me ja äitini sekä siskoni miehensä kanssa. Morsiamen puolelta oli hänen vanhempansa ja isovanhemmat sekä muutama täti. Illalla juhlivat sitten vielä kavereiden kanssa ja kaksosvelikin jäi paikalle. Heillä oli ollut todella kivaa. 

15. päivä mieheni vanheni jälleen vuoden. Sitä juhlittiin syömällä hyvin ja lahjomalla hänet kirjoilla ja konjakilla. 

Mökillä on tullut käytyä sen mitä on ehtinyt. Punaiset marjat sain poimittua. Itsellä on nyt pakkasessa sellaiset yli 13 litraa ja pojalle ja miniälle vein 5 litraa. Mustat taitavat jäädä pensaisiin, mutta niitä oli tänä vuonna tosi vähän. Päivä mökillä ja illalla siellä saunominen ovat kyllä sellaiset rentoutuskeinot ettei paremmasta väliä. Tosin tänä vuonna ne pahuksen käärmeet ovat aiheuttaneet hieman jännitystä, mutta niitä on tainnut olla melko lailla joka puolella tänä vuonna enemmän kuin aiemmin. Nyt kun sorsastus taas jo alkoi, se tarkoittaa meikäläisen metsäleskeyttä. Tietenkin sitten viime viikonloppuna miehen lähtiessä reissulta kotiin päin, hajosi auto. Sen kuntoon saamiseen menee kuulemma seuraavat kaksi viikkoa, joten nyt tässä ihmetellään saammeko sijaisauton vakuutusyhtiöstä vai pitääkö hänen käydä Helsingissä pojan vanhalla Volvolla, jonka kestävyydestä ei ole takeita ja polttoaineen kulutus on huima. Onneksi tuo auto on kuitenkin vielä olemassa, vaikka sen maksuja olen tässä jo monta kertaa ehtinyt manata. 

Yhden pojan sairasloma loppui torstaina ja yöllä 00.00 hän aloitti työt. Hän ajaa taas linja-autoa, vaikka sairasloman aikana ehti jo miettiä montaa muutakin vaihtoehtoa. Nyt on kaksi työyötä takana ja aamulla pojan äänessä helisi nauru, kun hän oli lähdössä töistä kotiin. Ei mikään voi äidin sydäntä enempää lämmittää, kun lapsi, joka on ollut 8 kk sairaslomalla masennuksen ja väsymyksen vuoksi, alkaa hymyillä puhuessaan niin  että sen kuulee. Tuntuu, että heidän kaikkien elämänsä on taas saanut oikean suunnan. Kun hän torstaina lähti täältä kohti Helsinkiä ja työmaata, oli autossa monta kassillista tavaraa omaan kotiin vietäväksi. Paljon oli ehtinyt kertyä sinä aikana, kun oli kotona sairastamassa. Huomenna hänellä on vapaapäivä ja lupasi silloin ajella tänne katsomaan formulat ja muutenkin käymään. Seuraavat vapaat ovat sitten seuraavana viikonloppuna ja siitä se arki taas lähtee rullaamaan. Esikoinen tekee Kainuussa lopputyötään ja odottelee nyt innokkaasti maanantaita ja käyntiä koulussa. Hän lupasi myös muutenkin käydä koululla kirjoittamassa lopputyötään, niin ei tule mieleen kaikkia muita tehtäviä asioita. Tähän on nyt keskityttävä ja jouluna on valmistuttava.

Lukeminen on mennyt taas viime aikoina lehtien parissa. Miehen lehtitilausten mukana tullut ilmaislahja oli taas Anna minulle ja sitten minulle tulee myös Eeva. Eeva on kyllä mielestäni paras naistenlehti tällä hetkellä. Siinä on vielä pitkiä ihania artikkeleja ja mukavia juttuja. Ei juoruja, vaan asiaa. Anna tahtoo olla sellainen, että kun sen aloittaa, sen myös samana päivänä lopettaa. Ehkä se on tämä kiireinen elämä tehnyt senkin, ettei lehtiin enää tehdä mitään kunnon pitkiä juttuja. Sen vuoksi on upeaa lukea välillä vanhoja lehtiä ja huomata, että ennen vielä tehtiin kunnon juttuja myös naistenlehtiin. Ei pelkkää muotia ja juoruja.

Puikot ovat selvästi alkaneet huudella tuolla korissa, että otahan meidät käteen. Poikani Kainuussa pyysi itselleen villasukkia, kun käyttää niitä aina kotona ja öisin ja tahtovat sitten nopeasti hikistyä. Minulla on yksi kerä, jonka ostin vähän muuhun tarkoitukseen, mutta teen siitä nyt pojalle seuraavaksi sukat. Kun isänsä menee metsälle lokakuussa, saa käydä viemässä ne pojalle samalla. Sitten minulla on kaksi ihanaa paksua lankakerää, jotka sain pojilta jouluna. Niistä on tarkoitus tehdä itselle asusteita ja tältä seurustelevalta pojalta tyttöystävineen sain 50-vuotislahjaksi kaksi ihanaa kerää sukkalankaa. Niistä saan itselleni ihanat sukat talveksi. Ja jo syksyn saapaskeleille, jos hartiat vain kestävät.

Pari viikkoa sitten tuntui, ettei ole mukavaa asua Turussa, mutta kummasti torin kauheudet ovat jo unohtuneet ja on jatkettu elämää. Onneksi olin juuri silloin lähdössä töistä ja matkani vie torilta pois päin. Poika sitten soitti, kun pyöräilin kotiin, että torilla on puukotettu ja se selitti valtavan hälytysajoneuvojen määrän, jota ihmettelin kaupungilla. Onneksi tekijä on saatu kiinni ja hänet saadaan teoistaan tuomittua. Se on suomalaisen yhteiskunnan onni, ettei meillä poliisilla ole liian herkkä liipasinsormi. Monessa muussa valtiossa tekijä olisi ammuttu. 

Tästä on kuitenkin jatkettava eteen päin ja ajateltava, ettei sellaista tapahdu toista kertaa. Me olemme kauan asuneet täällä alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia ja lapsemme ovat jo pienestä pitäen olleet samoissa eskariryhmissä ja koululuokissa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kanssa. Harrasstuskentillä heitä oppi aikoinaan tuntemaan ja naapureinakin heitä oli. Mukavia perheitä, jotka ovat äärettömän sydämellisiä ja miellyttäviä. Mutta meihin kaikkiin mahtuu niitä "mätiä omenoita". Kuten poikani sanoi, ei kukaan puhunut, kuinka monta muuta samana viikonloppuna kuoli puukotusten uhreina, kuin nämä henkilöt torilla. Ainahan Suomessa on puukko heilunut, oli tekijä sitten humalassa tai sairas tai sokean raivon vallassa.  Tätä tekijää en yritä ymmärtää enkä missään tapauksessa puolustele, mutta mitä nopeammin asia unohtuu, sen vähemmän he saavat sitä huomiota, jota tällä haluttiin saada.

Nyt tuo Eka käy tuossa vieressä siihen malliin nuuhkimassa, että äipän pitäisi ymmärtää lähteä lenkille. Sauna lämpiämään ja ulos hetkeksi. Ihanaa alkanutta syyskuuta  kaikille.