Hyvänen aika, vuosi sitten viimeksi ollut täällä kirjoittamassa!

No, nyt on taas vuosiloma, enkä siis istu jo valmiiksi koneella 8 h /pvä, niin jaksaa taas vähän enemmän olla omalla koneella. Instagramista minut löytää nimellä Santrajustiina, sitä tulee päivitettyä useammin. Kännykällä kuva ja julkaisuun. 

En ole vieläkään päässyt takaisin virastolle töihin. Nyt virastojen pitäisi aueta 1.9.2021, katsotaan kuinka käy. Enää en oikein usko tilanteeseen. Jotenkin ajattelen, että ehkä olisi helpompi olla etänä vielä koko tämä vuosi, niin rokotuskattavuus nousisi paremmalle tasolle. Oman toisen rokotteeni saan 5.8. Kainuulainen esikoinen saa ensimmäisen rokotteen vasta 12.8. ja hän on perheemme viimeinen rokotettava. Pikkuveljet saavat toisen piikkinsä jo elokuun lopulla. 

Tämä hiljaisuuden vuosi on muutoin ollut oikein ihana. Esikoinen tuli viime kesänä Turkuun ja sai vuoden aikana tehtyä puuttuvat kurssinsa. Nyt puuttuu enää se lopputyö. Hän tulee vielä syksyksi tänne kotiin sitä kirjoittamaan, niin ehkä jo joulun aikaan saamme lopultakin juhlia valmistunutta nuorta! Sitten alkaakin se työpaikan haku.

Oikeudenkäynti saatiin syyskuussa päätökseen tuon pienen miehen tapaamisten osalta. Tuomari oli odotetusti kannallamme ja isä sai laajat tapaamiset. Kaksi kertaa viikolla joka toinen viikko ja nyt kesäkuusta eteenpäin on ollut joka toinen viikonloppu kahden yön tapaamisia perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Heillä on niin ihanaa yhdessä! Nyt on menossa ensimmäinen yhteinen viikko, joka on siis isän ja pojan yhteinen kesäloma. Maanantain vietimme yhdessä mökillä ja eilen kävimme isomummin luona. Nyt sitten loppuviikko ihan omassa rauhassa normaalia elämää. Poikani löysi myös uuden tyttöystävän, joka on ottanut hienosti vastaan paketissa tulleen pikkupojan ja pikkupoika suorastaan rakastaa tätä tyttöä. Poika on edelleen lomautettuna linja-autonkuljettajan työstään, mutta hän on ollut nyt kolme viikkoa maanrakennustyömaalla pääkaupunkiseudulla ja tykkää kovasti.

Toinen kaksosista sai töitä viherrakentajalta pääkaupunkiseudulta ja pääsivät taas normaaliin elämään tyttöystävän kanssa. Hän ei vieläkään saa ajaa linja-autoa, koska se vireystilatesti ei ole vielä mennyt läpi. Heiltä saatiin ihania ilouutisia juhannuksena, kun he kihlautuivat.

Vuosien ongelmien ja taisteluiden jälkeen alkaa näyttää siltä, että kaikkien lasten elämä järjestyy pikku hiljaa. 

Itse olen taas saanut sijaisuuden toisesta tiimistä, eli teen henkilöstöasioita, joista nautin eniten. Saan olla tehtävässä ainakin ensi vuoden toukokuuhun ja mahdollisesti vielä siitä vuoden eteenpäin. Olen ehdottomasti omimmillani tässä työssä. Ja kuten asiaan kuuluu, emme viihdy miehen kanssa samalla paikkakunnalla kovin pitkään. Hän aloitti huhtikuussa työt pääkaupunkiseudulla ja ajelee sinne nyt taas päivittäin. Mutta ennemmin hyvinvoiva mies pitkän matkan takana, kuin masentunut ja kiusattu täällä.

Meillä alkoi taloyhtiössä remontti viime viikolla. Talosta on pesty katto ja seinät ja osa seinistä on jo uudelleenmaalattuja. Takapiha on hirveässä kunnossa kun katolta on puhallettu sinne roskat eikä niitä ole vielä siivottu. Nyt ne lisäksi ovat ihan märkiä. Kaikki tavarat pihalta on koottu yhteen kasaan ja peitetty presulla ja käyty keskustelut työnjohdon kanssa siitä, että karhunvatukkaamme ei saa sotkea. Se kun tekee ensimmäistä kertaa enemmän marjoja. Parkkipaikat ovat poissa käytöstä, kun asfaltit uusitaan. Kurtturuusut on nyt poistettu ja lämpötolpat uusitaan, joten pihat ovat aika kauheassa kunnossa. Onneksi sain tiedon juuri kiinteistöpäälliköltä, että nämä pihatyöt pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, kun alueella ei ole ylimääräistä paikoitustilaa. Sisältä tekevät syksyn aikana patterien venttiilivaihdot ja takaovien vaihdot ja joulun jälkeen alkavat sitten sisätyöt. Sisältä remontoidaan kaikilta kylpyhuone, wc ja keittiö ja halutessaan saa isomman remontin, eli lattiamateriaalin vaihdon ja seinien tapetoinnin ja maalauksen. Olemme päättäneet ottaa tämän ja se tarkoittaa koko kodin pakkaamista varastoon noin kuukaudeksi ja asumista muualla. Mies on sen ajan pojan luona Vantaalla ja minä menen äidin luokse. Pitää pyytää ylimääräinen etätyösopimus sille ajalle, ettei tarvitse ajaa tätä väliä joka päivä.  Mutta tuntuu niin mukavalta saada koti uusituksi 20 vuoden asumisen jälkeen. Täällä kun niitä elämisen jälkiä todellakin on. Sekä poikien että koiran jäljiltä. Asumisoikeusasumisen hyvä puoli on, että emme joudu tässä vaiheessa maksamaan mitään. Toki se varmasti jatkossa näkyy vastikkeen nousussa, mutta siinä se on kuitenkin helpompi hoitaa.

Olen tässä loman aikana lähtenyt remonttiääniä pakoon päivisin joko mökille tai rannalle. Löysin tästä läheltämme minulle uuden uimapaikan, jossa olen nauttinut kovasti uimisesta ja rannalle makoilusta. Taidan suunnata sinne nyt tänäänkin kun täällä on vähän vielä lämpimämpää kuin mökillä. 

Vielä on viikko lomaa jäljellä ja sitten alkaa taas työsyksyyn valmistautuminen. Kiirettä tulee olemaan ja kouluttamistakin tulee tehtyä uuden järjestelmän vuoksi. Onneksi lomapäiviä jäi vielä 26 pidettäväksi ennen 30.4.2022 niin saa syksylläkin vähän lomailtua.

Voikaa hyvin ja ihanaa kesän jatkoa kaikille!