Rauhallisesti on vuosi alkanut. Uuden vuoden aattoa vietimme kotona ihan ajatusten mukaisesti ja juoksimme Ekan kanssa ulkona saalista etsimässä. Tosin rakettien lähettämisen jälkeen uudet naapurimme kutsuivat meidät käymään luonaan ja siellä oli todella mukavaa. Etsittiin Youtubesta kasarimusaa, tanssittiin ja laulettiin. Tunnin vierailun jälkeen palasimme takaisin kotiin jatkamaan juhlaa omien poikien kanssa. Otimme vähän glögiä ja katsoimme tallenteelta Illallisen yhdelle, joka kuuluu meidän vakio-ohjelmistoon aina vuoden vaihteessa.

Ennen vuodenvaihdettakin tosin ehti tapahtua. Lauantaina meillä putosi lasi tiskipöydältä ja tietysti kun yritimme varjella Ekan sirpaleilta niin niihin ehti astua esikoinen. Jalkapohjassa komea reikä ja päivystysreissu. Kolme tikkiä viikoksi jalkaan, mutta onneksi autokoulun kakkosvaiheen käyminen silti onnistui. Tosin jalkapohjaan tuli iso mustelma ja eräänlainen patti, jossa on varmasit kudosnestettä ja verta, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Nyt on jo saatu tikit pois ja jalka paranee hyvää vauhtia.

Itse ennätin tällä viikolla jopa uimaan. Se tahtoo aina jäädä normaaliviikoilla kun Eka tahtoo ulos ja ruoka pitää laittaa jne. Nyt mies laitteli ruokaa ja ulkoilutti koiraa niin minä sain mennä mereen pulikoimaan. Ihanaa! 

Tämä viikko oli jotenkin merkillinen, kun oli pari kertaa maanantai ja perjantai. Ei oikein tahtonyt pysyä päivissä mukana. Ensi viikolla mieskin lähtee taas jo töihin, esikoinen viettää kotona vielä kanssamme viikon. Sitten alkaa  kutsua kainuu ja opinnot. 

Äiti oli tänään luonamme katsomassa meidän jouluamme. Ihaili kovasti meidän joulukuusta ja oli mielissään, että tuli käymään. Eka sai paljon herkkuja ja nyt myös uuden heijastinliivin, joka sopii paremmin. Tuliaisina hän toi keittämänsä palapaistikastikkeen, joten keitimme täällä vain perunat muusiksi ja ruoka oli valmista. Oikein ihana päivä ja me ennätimme Ekan kanssa käydä jo kunnon lenkillä ennen äidin tuloa. Pieni lenkki tehtiin myös äidin kanssa ja hän ihmetteli Ekan tapaa kävellä jalkakäytävän reunuskivetystä pitkin. Se on ihan Ekan oma polku, jota pitkin se aina kulkee.

Tänä vuonna olen myös saanut otettua puikot käteen ja työkaverin sukat alkavat pikkuhiljaa valmistua. Harmittaa, kun niihin tuli yksi virhe, jota en kerta kaikkiaan jaksanut korjata, mutta totesin hänelle, että paremmin hän muistaa minut kun virhekin niissä aina minusta muistuttaa. Sitten pitäisi tehdä entiselle työkaverimiehelle sukat, joka täytti loppuviikolla pyöreitä. Hän ei juhlinut, niin riittää, kun sukat toimittaa vähän myöhässä. Sen jälkeen pitäisi tehdä kahdet pienet punaiset sukat, sillä toinenkin työkaverini sai tyttövauvan. Olen jo ottanut junasukkien mallin esille, josko sitä nyt kokeilisi. Saatanpa yhdet tehdä ja lähettää sille hiljan syntyneelle lasten pikkuserkullekin. Työkavereilla on tänä vuonna ainakin  kahdet pyöreät, joten sukkia saa kyllä olla tekemässä ihan riittämiin. Sain pojilta Pitsiä ja palmikkoa löytyy moneen lähtöön.

Nyt vielä ilta tv:n ääressä, kun nuoret leijonat pelaavat sentään maailmanmestaruudesta! Huomenna on jo loppiainen ja tietyllä tavalla joulun päätös. Tosin mietin, että ehkä pidän kuusen kuitenkin nuutinpäivään, kun se on edelleen tosi kaunis ja Ekakin antaa sen olla ihan rauhassa.

Oikein mukavaa vapaapäivää vielä kaikille!