Ei sille vaan mitä voi, että aika menee enkä ehdi tänne paljon kirjoitella. Pidän tätä kuitenkin hengissä, sillä vielä tulee sellainenkin aika, että ehtii. 

Pääsiäinen oli tänä vuonna vähän erilainen. Mies lähti pitkänäperjantaina setänsä luona käymään Pohjois-Pohjanmaalla ja minä jäin kotiin. Minä ja äitini olimme miniän 20-vuotissynttäreillä Espoossa lauantaina ja äiti jäi luokseni vielä yöksi ja lähti kotiin vasta sunnuntaina, jolloin mies sitten taas jo ajeli kotiinpäin. Maanantaina huilattiin ihan rauhassa kotona ja viikko meni taas nopeasti töiden merkeissä. 

Mies sai työnantajaltaan liput eiliseen jääkiekko-otteluun ja tilaisuus aloitettiin ruokailulla jäähallin business clubilla. Ruoka oli tosi hyvää ja lasi viiniä meni siinä kyytipoikana. Katri-Helena oli laulamassa Maamme-laulun ja 10 000 ihmistä yleisössä teki hienon valomeren kännykän taskulampuilla ennen pelin alkua. Oli oikein mukava ja vähän erilainen ilta. Ainoa ikävä osuus oli se, että TPS hävisi 2-1, vaikka johti ottelua 1-0 melkein viimeisen viime hetkille saakka. Tappara johtaa semifinaalisarjaa 3-0 ja maanantaina ollaan sitten jo katkolla. Nyt se vaatii kolmen pelin voittoputkea TPS:ltä. HUH, mikä urakka! 

Tänä keväänä on saatu jännittää esikoisen talouspuolen vuoksi oikein tosissaan. Hän sai kyllä opiskeluoikeuden vielä ylimääräiselle vuodelle, mutta opintotukea ei enää myönnetty. Päätös siitä tuli 31.1., joten sitten kiireesti helmikuun alusta toimeentulotuki vetämään; ensimmäinen päätös, ei myönnetä, koska oli jäänyt kaikki liitteet pois. Niitä ei missään vaiheessa kysytty, tehtiin vain kielteinen päätös. Onneksi tuli vähän asumistukea, että sai ruokaa joka kuukausi. Vasta nyt viime torstaina sai päätöksen toimeentulotuesta alkuvuodelle, mutta samalla oli sitten vuokranantaja jo laittanut velkomuskanteen vireille. Onneksi saatiin rästit pois ja asuminen saa taas jatkua ilman ongemia. KELAn loistava lupaus 7 päivän käsittelystä ei pidä paikkaansa edelleenkään. Maaliskuussa uudistettu hakemus sisään liitteillä ja päätös tuli vasta noin kuukauden kuluttua. Ei ole köyhällä tässä maassa helppoa. Ja toimeentulotukihakemusten määrä varmasti vain lisääntyi, kun aktiivimallileikkuri iski työttömiin oikein kunnolla maaliskuun lopussa. Nyt ei auta toivoa, kuin että poika saa opintonsa jo kesän aikana päätökseen ja löytää jostain itselleen työtä. Seuraava jännitettävä asia, mutta eiköhän se siitä mene.

Nykyiset päivät ovat kyllä niin täynnä työtä ja sitä matkustamista, että mitään ihmeellistä ei meillä ehdi tapahtua. Ja onneksi elämä on tällä hetkellä melko seesteistä, ei tähän oikein enää jaksaisi mitään suuria draamoja.

Ensi viikolla on sivutyöni yhtiökokous, jossa luovun siitä tehtävästä ja sitten ei tarvitse enää yrittää muistella mitään ylimääräisiä tehtäviä.

Toinenkin kaksosista muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa pääsiäisen aikana ja nyt entinen asunto jo irtisanottu ja osoitteenmuutos tehty. PIristi pojan elämää tosi paljon.

Minulla on ensi viikolla torstai ja perjantai vuosilomapäiviä. Torstaina vien auton huoltoon ja olen päivän äidin luona, perjantaina on sitten vuorossa lounas ystävättären kanssa ja illalla konsertti, jonka jälkeen menemme miestemme kanssa vielä yhdessä syömään ravintolaan. Mukavaa vaihtelua välillä arkeen. Lauantaina käydään sitten siirtämässä pojan tavarat Vantaalle ja siivoamassa entinen koti. Sitten on viikko töitä ja vuosilomaviikko sen jälkeen. Silloin lähden pojan luokse Kajaaniin! ÄItini on lähdössä mukaan ainakin vielä tällä hetkellä. 

Vauhdikkaalta vaikuttaa siis vielä huhtikuu ja toukokuullekin on jo suunniteltu monenlaista. Näistä kerron sitten myöhemmin! Mukavaa huhtikuun jatkoa!