Nimittäin sain tämän kodin siivottua! Siis niiltä osin, jotka minä siivoan. Vähän jäi vielä erilaisia pinoja pitkin nurkkia, mutta ne kuuluvat miehen selvitettäviin. Toivottavasti hän hoitaa ne ennen joulua tai olen pakotettu paiskaamaan ne pihalle.....en taitaisi uskaltaa. Mutta on tässä muutenkin ollut homma. Äsken vielä siivosin wc:n ja pesuhuone ja sauna odottavat vielä. Perjantaina nimittäin hajosi pesukone ja lattia lainehti vettä, joten kunhan vanha hoidetaan kaatopaikalle ja uusi saapuu HB:n nettikaupasta postissa niin sitten on vielä niiden tilojen vuoro. Ehkä saan ne ensi viikonloppuna niin pääsisi puhtaaseen pikkujoulusaunaan.

Pyykkikoneen hajoaminen aiheutti myös riitaa tässä perheessä. Emme enää pysty hoitamaan mitään asiaa niin, etteikö siitä tulisi sanomista. Se taas on aiheuttanut minulle sen, etten uskalla sanoa täällä juuri mitään. En suunnittele mitään yhteisiä menoja enkä lähde miehen kanssa minnekään ellei se ole hänen ehdotuksensa. Muuten saamme joka asiasta ainoastaan riidan aikaiseksi. Sama tulee kyllä siitäkin ellen sano mitään. Eilen hän suuttui siitä kun olin ostanut sipsejä perheelle yhteisiksi naposteltaviksi, ettei hän voinutkaan syödä yhtä pussia kokonaan yksin. Jakaminen on siis vielä viisikymppisenäkin mahdotonta. Joka yö hän herättää minut monta kertaa sen vuoksi, että kuorsaan, eikä hän saa nukuttua. Alkaa vähitellen väsyttää myös minua ja minun pitää sentään jaksaa lähteä aamulla töihin. Hän on taas kaksi viikkoa sairaslomalla. Eläkepapereita hän toivoisi, mutta niitä hän ei tule saamaan emmekä tule toimeen sillä rahalla, jonka hän saisi. Siinä vaiheessa sitten on meidän perheen päätösten teon aika. Viimeistään!

Tämän vuoden joululehdet on jo tullut luettua ja niillä on selkeästi ollut piristävä vaikutus. Työkaverikin sai jo sukkansa ja jälleen onnistuin tekemään sopivat. Myös väri oli hänelle todella mieluinen. Tänä vuonna työkavereista neljä on täyttänyt pyöreitä, joten sukkia on tullut tehtyä. Nyt on menossa toisen pojan sukat ja vielä pitäisi ehtiä saada jotain pientä myös pukinpussiin.

Isänpäivänä kävimme ajelemassa Etelä-Suomessa molempien isien haudoilla viemässä kynttilän. Samalla kävimme tutustumassa suvun pienimpään tulokkaaseen. Miehen veljen vaimo sai lokakuun alussa poikavauvan ja häntä ihailtiin. Kyllä oli pienessä miehessä taas suvun näköä. Kovasti yritin nuoren äidin kanssa keskustella, mutta vasta vuosi Suomessa ei ole ihan kokonaan saanut kielitaitoa kohdilleen. Oma ranskan- tai arabiantaito taas ei ole kaksinen, joten yritimme tulla toimeen suomen kielellä. Koti-ikävää tyttö sanoi potevansa, mutta onneksi pystyy skypen avulla pitämään yhteyttä perheeseensä ja sitä kautta siellä olevat isovanhemmat ovat vauvan päässeet näkemään. Rohkea tyttö. Itse en voisi kuvitellakaan muuttavani kielitaidottomana toiseen maahan vain sen vuoksi että olen naimisissa. Rakkaudesta kukaan ei tiedä, kun tapasivat toisensa vain muutama kuukausi ennen kuin heidät jo vihittiin. Aina ei kaikkea ymmärrä, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan.

Esikoinen viihtyy edelleen hyvin kainuussa. Autoa hänellä on ikävä, mutta asiaa katsotaan ensi kesän jälkeen uudelleen. Tässä vaiheessa siihen ei ole varaa. Hän on löytänyt siellä opiskelijoista sellaisen porukan, jonka kanssa käyvät vuorotellen toistensa luona katselemassa elokuvia. Onneksi tämä porukka on sellaista, ettei sekään halua istua baareissa, niin omakin lapsi pysyy niistä pois. Viime viikonloppuna hänelläkin oli siellä kova siivousurakka, kun sai ystävät ensimmäistä kertaa luokseen. Äitini jo miettii, että koska me lähdemme uudelleen hänen luokseen viikonlopun viettoon. Kyllä se varmasti pian on taas matka edessä.

Eilen olin uimassa vasta pimeällä ja se tuntuikin tosi ihanalta. Viileä ja pimeä meri oli ihana nautinto, josta lähden nauttimaan tänään vielä uudelleen. Nyt vain uskon ehtiväni sinne aiemmin. Eilen minua nimittäin häiritsi se, että paikalla oli iso joukko nuoria pariskuntia, jotka istuivat eri puolilla saunaa ja juttelivat keskenään. Äänten  sorina oli yllättävän kova. Ymmärrän, että saunassa jutellaan ja nautitaan, mutta miksi pitää kailottaa.....ihan kuin olisi tärkeää,että kaikki muutkin kuulevat mitä he tekevät ja harrastavat. Minulle saunassa on kuitenkin tärkeää myös tietynlainen rauhallisuus. Mutta jokainen tavallaan ja kyllä sinne sekaan kuitenkin kaikki sopivat ja ovat tervetulleita. On hienoa, että myös nuoret ovat löytäneet avantouinnin (vielä ilman avantoa). Yleisestihän väki on sellaista 60 +. Ainahan siinä ehti nauttia myös hilljaisuudesta, kun kävi eri aikaan vedessä.

Keskimmäinen lähti huomenna koulun näyttöryhmän koulutuspäiville Ikaalisten kylpylään. Mukaan lähtee siis opettajia, yritysten edustajia ja muutamia oppilaita. On varmaan mukavaa vaihtelua normaalin kouluntyön lomassa. Seitsemäksi pitää saada nuori koululle, jotta pääsevät lähtemään ja tiistaina on varmasti neljän jälkeen takaisin koululla. Pitää illalla katsoa, mitä hän tarvii mukaansa matkaan. Se on hänelle ihan uusi kokemus, eikä hän olisi ilmeisesti edes lähtenyt, ellei rehtori olisi käynyt varta vasten häntä työmaalla kysymässä mukaan.

Itse jäänkin huomenna illalla ystävättäreni kanssa kahvilaan rupattelemaan. Yritimme sovittaa aikatauluja niin, että olisin mennyt nuorten kanssa heille kylään, mutta ei onnistuttu ennen joulua. Sen vuoksi päätettin, että käymme nyt kahvilassa ja yritämme sitten taas toiste päästä heille. Olemme tavanneet viimeksi esikoisen ylppäreissä eikä silloin ehtinyt niin kovasti kaikesta jutella.

Nyt täytyy päivittää omien blogilistalaisten kuulumiset ja lähteä sitten kauppaan. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille täällä kävijöille ja mukavaa joulun odotuksen aikaa!