Nyt tätä uutta elämää on sitten vietetty jo kaksi viikkoa ja hyvin on mennyt. Aina aiemmin kun mies on palannut kotiin, on paluu rutiineihin vienyt hetken aikaa, mutta nyt pudottiin normaaliin elämään ihan heti. Illat ovat olleet mukavia, kun toinenkin on täällä kotona. Lisäksi olemme tulleet töistä aina yhtämatkaa, joten kotonakin olen ihan ihmisten aikaan.

Viime viikolla kävin sitten kylässä siellä entisellä työkaverillani. Minulta raukalta oli hävinnyt jonnekin vuosi, sillä esikoispoika perheessä täyttää jo neljä, seuraava syksyllä 3 ja vauva vuoden alkukesästä. Kudoin kaikille lapsille sukat ja oli ihana huomata, että he olivat niistä tosi mielissään. Pikku tyttö halusi pukeutua prinsessaksi, mutta villasukat piti laittaa jalkaan. Hän piti myös huolen siitä, että vauvalle laitettiin sukat jalkaan. Vielä illalla sain heidän äidiltään viestin, että nukkumaankin mentiin sukat jalassa. Näin ihania sukan saajia ei muita heti muistukaan mieleen. Varsinkaan lapsissa. Yleensähän he eivät niin kovasti välitä muista lahjoista kuin leluista. Oli muutenkin mukava ilta nähdä tätä työkaveria ja jutella kuulumisia. Samalla pelasin yhden kanssa jääkiekkoa  ja luin toiselle satua, joten lapsetkin saivat osansa.

Viime viikonloppu meni flunssaisissa tunnelmissa. Lauantaina oli vähän jopa lämpöä, joten en uskaltautunut edes uimaan. Löhöilin vain kotona ja kudoin lahjasukkia siskon miehelle. Päivä taas jo oli ja meni, mutta sukat ovat edelleen kesken. Hän saa ne heti, kun ehdin kutoa.

Sunnuntaina iltapäivällä äiti saapui luoksemme ja lähdimme illalla katsomaan Infernal Musicalin uusintaesityksen. Kyllä olikin hieno! Myös esikoisen kummisetä pääsi tällä kertaa paikalle ja hänkin piti kovasti näkemästään. Hienosti rooli hoidettiin myös Väinön osalta. Liikkeen suoritti apulaisohjaaja ja puheet ja laulut alkuperäinen roolin esittäjä! Esitystä ei varmasti koskaan tule kehuttua liikaa! Ryhmä sai hienosti toukokuulle vielä kolme lisäesitystä, mutta jo sunnuntaina illalla nekin olivat loppuun myyty. Elämme toiveissa, että esitys jatkuisi mahdollisesti vielä syksylläkin.

Tällä viikolla olin tiistaina taas Helsingissä kokoustamassa ja onneksi kuljin bussilla. Sekin oli aamulla myöhässä 35 min, mutta juna oli 50 min. Iltapäivällä bussi olikin aivan aikataulussa ja kotona olin vähän yli kuusi. Matkapäivät ovat mukavia, mutta myös raskaita. Kokouksessa kun pitää olla koko ajan skarppina, jotta tietää missä mennään ja varsinkin tämän kokouksen aihe oli sellainen, että jouduimme koko ajan miettimään mitä haluamme. Saimme kuitenkin paljon aikaan ja taas on mukava jatkaa seuraavalla kerralla.

Tiistaina tosiaan saimme taas lisää lunta (sitähän ei oikein tänä talvena ole vielä ollutkaan) ja kiristyneitä pakkaslukemia. Eilen aamulla pidin liikuntatuntini ja kävelin töihin. Onneksi oli takatuuli! Siltikin kyllä tuntui, että poskiin otti kylmästi. Torstaina kävin töiden jälkeen avannossa. Ensimmäistä kertaa näiden kuuden vuoden aikana se oli todella avanto: mahtui tekemään ehkä yhden uintivedon ja sitten jo ottivat jäät kiinni. Lisäksi merivesi oli yllättävän korkealla. Vain kaksi laiturin porrasaskelmaa oli veden yläpuolella yleensä näkyvien 4-5 sijaan. Paikalla oli paljon mukavaa seuraa, joten saunoinkin vähän pidemmän kaavan mukaan.

Tänään ovat taas mies ja keskimmäinen poika metsällä. Esikoinen odottaa teatteriseurueen hautajaisristeilylle lähtöä ja nuorimmainen, että kaveri pääsee rippikoulusta ja hän voi siirtyä kaverille pelaamaan. Minä sain tänään sentään imuroitua ja katsottua kaikki ns. "omat ohjelmani" pois tallenteista.  Olen tässä miettinyt että lähtisikö sitä kävelylle kun ilma näyttää tosi mukavalta. Ehkä ehdin vielä tänä viikonloppuna myös ulkoilla.

Tietysti voisin ottaa käteen myös joko kutimen tai kirjan ja jatkaa kunnon löhöpäivän viettoa. Esikoiselle pitää lämmittää ruokaa ennen hänen lähtöään ja illalla pitää vielä lämmittää sauna ja nauttia mukavasta lauantaista.

Mukavaa jatkoa myös kaikille täällä piipahtaville!