Tämä pitää aloittaa nyt tunnustuksella, jonka sain Onnenkoukulta, josta kiitos hänelle!

 

 

 


"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat."

1. Milloin aloitit blogisi?
Elokuussa 2008. Kirjoitin vuoden verran ensin toisella nimellä, mutta kun sinne tuli lukijaksi henkilö, jonka en halunnut tätä lukevan, vaihdoin nimeä....

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoittelen omasta elämästäni vähän niin kuin päiväkirjaa. Terapeuttini aikoinaan suositteli päiväkirjan kirjoittamista, mutta sellaista käsin kirjoitettavaa en ikinä muistanut, joten ajattelin yrittää tätä. Ja olen muistanut paremmin!

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei tässä ole mitään sen erikoisempaa kuin muissa blogeissa. Ehkä se on nykyisin erikoista, että minulla ei ole kuvia. Haluan tämän pysyvän suht anonyyminä ja siksi en ole kuviakaan laitellut.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Viittaan vastaukseen 2. Seurasin myös käsityöblogeja ja siitä se kiinnostus sitten lähti.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ehkä se kuvien lisääminen olisi mukavaa joskus opetella.

Sitten muihin juttuihin.

Töissä on mennyt pari viikkoa taas vauhdilla. On ollut kokouksia ja matkojen järjestämistä sekä kurssin valmistelua, joka alkaa huomenna. Työ on kivaa ja odotan innolla taas huomista, että pääsen sinne. Työkaverini ovat tosi mukavia ja yhteishenki mahtavaa. Yksi meistä vaihtoi paikkaa viime viikolla ja toissa viikko meni siihen, kun sain tehtäväkseni kutoa hänelle sukat. Niiden lisäksi hänelle ostettiin terveyssandaalit, jotka kuulemma molemmat kuuluvat hänen toimenkuvaansa nykyisin. Neljässä päivässä pyyhkäisin sukat sinisestä polkasta ja arvaamalla niistä tuli sopivat ja mieleiset. Sukkien tekoon sain käyttää myös työaikaa, joten yhdessä kokouksessa pistelin koko ajan ja yhtenä toisena päivänä käytin työaikaa kutomiseen sellaisen tunnin verran. On mukavaa, että työkaverit pomoa myöten arvostavat taitoani.

Mies on edelleen sairaslomalla. Kun lääkitys väheni puoleen tablettiin per päivä, oireet pahenivat kertaheitolla. Tulehdus rynni uudelleen päälle pahempana kuin aiemmin. Lääkitystä lisättiin ja taas odotellaan mitä tapahtuu kun annos pienenee. Nyt on lomaa kuun loppuun. Työkaverit aloittivat sitten jo sen inhottavuuden, että he haluavat hänet toiselle työmaalle, kun hän kerran sairastuu heti kun tulee paineita. Käskin mieheni sanoa heille, että tämä tauti ei tule paineista ja hän oli sairas jo mennessään tänne, koska oli jo aiemmin ollut sairaslomalla. Mutta sai se miehen mielen matalaksi ja koko perheen kiukkuiseksi. Vielä kun PMS:t tässä iskevät päälle niin pelkkää riitaa on ollut muutaman illan. Välillä ollaan onnemme kukkuloilla ja sitten hetken päästä taas toistemme kimpussa kuin herhiläiset. Inhottavaa! Mutta miehen sairauden kuvaan kuuluu myös ärtyisyys, joten pitäisi kait vaan ymmärtää.....

Itse olen yrittänyt tehdä sitä sivutyötäni huonoin tuloksin. Jouduin jo pyytämään apua ihanalta ystävältäni ja korjaukset tehtyäni, en vieläkään saanut sitä tilinpäätöstä menemään tasan. Alkaa selkeästi näkyä, etten ole enää tekemisissä kirjanpidon kanssa päivitäin. Onneksi! Se ei kyllä ole se minun juttuni. En ole ihan niin pedantti...Helppoina vuosina se menee ihan hienosti, mutta nyt oli remonttilainaa ja osakkaat maksoivat vastikkeitaan useaan kertaan, joka aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Muita ei kohta olekaan. Eli jälleen odottelen ystävän neuvoja miten se loppu hoidetaan.Kiitokset Seijalle jo etukäteen!!!

Esikoinen tuli perjantaina kotiin suoraan treenien jälkeen eikä mennyt lainkaan baariin ja äiti täällä hyppi riemusta! Tosin tulin viikolla siihen tulokseen, että nuorten psykiatrinen hoito on tässä kaupungissa ihan retuperällä. Nuorelle yritetään saada joku diagnoosi eikä häntä kuunnella lainkaan. Ellei maanantain käynnillä tapahdu muutosta, olemme sopineet, että esikoinen lopettaa turhat käynnit. Hän on saanut aivan vääränlaiset lääkkeet ja olo ei ole ainakaan parantunut koko aikana kun hän on siellä käynyt. Nyt hän tuntuu olevan kaikin tavoin paremmassa kunnossa. Toivottavasti kehitys ylöspäin jatkuu.

Olen yrittänyt tehdä äidille lahjaksi Ullaneuleen Kiemurrellen sukkia, mutta sen ohjeessa on jotain mitä en ymmärrä. Tuntuu, että nykyisin on joka puolella jotain, mistä en itse saa kiinni. Yritän vielä kerran ja ellei onnistu, teen tavalliset sukat. Tiedän, että nekin ovat äidille mieleiset. Joten eipä tässä mitään hätää!

Itselläni taitaa olla jonkin sortin kevätväsymystä. Nukkuisin vaikka kuinka paljon ja olen aina pahalla päällä. Ei auta edes avannossa käyminen. Viime viikolla kävin kolme kertaa ja olin aina kotiin tullessa ihan poikki. Tuossa uudessa paikassa on se ongelma, että siellä on yhteissauna, jossa on niin kovia löylyn heittäjiä, että henki salpautuu kun lauteilla istuu. Itse pidän sellaisista pehmeämmistä ja leppoisammista löylyistä. Enkä koskaan istu kauan löylyssä, vaan heti kun iho on lämminnyt menen veteen. Se on minulle sopiva tyyli. Jokaisella on omansa.

Eilen imuroin kotona ja pyykkiä olisi vaikka kuinka paljon pestävänä. En vaan saa itsestäni irti. Kun tulen kotiin rojahdan telkkarin eteen ja odotan koska voin mennä nukkumaan. Tarvitsee varmasti tilata aika jo kilpirauhasverikokeeseen. Jos arvot ovatkin yhtäkkiä menneet ihan alas. Mistä sitä koskaan tietää.

Uskon kyllä, että kun saan tuon tilinpäätöksen kuntoon, virkistyn! Se on sellainen tuskien taival....

Ensi viikolla töissä on tykyilta tiistaina. Menemme teatteriin ja sitten vielä viraston saunatiloihin juttelemaan näkemästämme. Torstaina on entisten kollegojen yhdistyksen vuosikokous ja tulevat pitämään sen virastoomme. Tarjoamme heille iltapalaa ja esittelemme viraston toimintaa. Työkaverini on luvannut tulla kertomaan oikeudellisesta yksiköstä, joka ehkä eniten kiinnostaa entisiä kollegoita. Joten kiirettä riittää.

Ostin sitten minäkin Toivekoti ja puutarha -lehden, jossa esiteltiin Mallan ja Samin ihana Villa Honkasalo. Mielestäni kyllä Mallan omat kuvat ovat kauniimpia, eikä lehti antanut talosta niin ihanaa kuvaa, kuin minkä saa Mallan blogista. Mutta blogia tehdäänkin tunteella, kun kerrotaan omasta kodista, eikä toimittajien näkemystä.

Eilen tuntui saapuvan takatalvi. Lunta satoi jo aamuyöstä alkaen ja vasta iltapäivällä se lakkasi. Ihania isoja lumihiutaleita! Mä sitten inhoan kevättä, ellei se ole tullut jo rivien välistä selväksi. En nauti loskapäivistä ja valon lisääntymisestä, joka saa kaikki pölyt näkymään ja likaiset ikkunat. Valo on ihanaa, jos on aikaa olla ulkona ja nauttia siitä.

Nyt mies tuolla keittiössä tekee lintukastiketta ja ihana tuoksu alkaa vallata taloa. Minä taidan sitten siirtyä katsomaan tallenteita ja nauttimaan sunnuntaista. Myös pyykkikoneen voisi laittaa päälle.

Mukavaa viikkoa kaikille!