Niin kuin muillakin tästä tulee mieleen Huojuva talo. Maria Jotunin raaka kuvaus perhehelvetistä. Toivottavasti sellaista ei joudu kovin moni enää nykyisin kokemaan, vaan ymmärtää että suhteesta, jossa pahoinpidellään voi ja pitääkin lähteä.

Mutta huojuva voi olla myös metsä. Puut huojuvat lempeässä tuulessa kauniisti ja myrskyssä huojunta on aivan jotain muuta. Metsässä kulkiessa rauhoittuu joka kerta, vaikka sinne lähtisi kiukkuisena ja stressaantuneena. Olen aina tykännyt kulkea metsässä ja nyt koiran kanssa se on aina vain mukavampaa.

Tänään on ollut pitkä päivä. Töissä ensin paljon hommia ja sitten vielä äidin taloyhtiöön pitämään yhtiökokousta. Jossa sitten riideltiin siitä, missä yksi osakas saa parkkeerata työautonsa. Tärkeintä näytti olevan, ettei sitä parkkeerata erään vanhemman rouvan ikkunoiden lähelle. Voi, hyvää päivää! Auto on kaverilla vain talviaikana kun joutuu päivystämään. Mutta kyllähän elämästä vaikean saa, jos niin haluaa. Onneksi tämä uusi nuori pariskunta oli äärimmäisen hyvin käyttäytyvä ja fiksu. He lupasivat korjata auton jättämät rumat jäljet ja miettivät vaihtoehtoja asialle, mutta mikään ei kelvannut. Kun asia sitten päättyi niin, ettemme tiedä mitä ensi talvi tuo tullessaan, päätimme jättää asian lopullisen päätöksen odottamaan ensi syksyyn. Tosin siinä vaiheessa eräs kokouksen osallistuja oli jo poistunut paikalta.

Kun sitten ennätin kotiin kävimme pikaisesti saunassa ja nyt kohta kutsuu sänky.

Hyvää yötä kaikille!