Kyllä on ihanaa, että viikko on taas takanapäin. Tuntuu, että töissä alkaa jokaisen pinna olla tosi kireällä. Pomolle kun on vasta selvinnyt mitä se yhdistyminen tarkoittaa: hänelläkin on pomo ja euroja odotetaan kovasti pääkallopaikalla. Paineet alkavat purkautua ja jokainen on kireä kuin viulunkieli. Onneksi mulla on lääkkeet! Ilman niitä en selviäsi tästä ajasta. Välillä taas viikon aikana tuntui, etten osaa enää mitään. Jokainen asia oli huonosti ja ihmetystä herätti, miten voi olla rästitöitä. Kun sitten selitin, että muutaman päivän sairasloma ja avaisjuhlien järjestäminen oli kaiken tämän syynä, asiat olivat taas paremmin. No entäs kun kaveri jää kohta eläkkeelle; mun työni lisääntyvät. On osattava pankki- ja kirjanpito ja sata muuta asiaa. Oliskohan kellään muulla hyviä työpaikkoja tarjolla???

Keskimmäisen pojan vanhempainvartti oli eilen ja kyllä olin pilvissä koko illan. Opettaja hehkutti minulle, miten ihana ja luotettava poikani on. Minulle, jolle tähän asti on lähinnä kerrottu, millaisia ongelmalapsia olen kasvattanut, tämä on ollut sellaista mannaa, että oksat pois!

Niin ja anopin sukatkin valmistuivat eilen. Päättämättä ne vielä ovat, joten ei mies niitä huomenna taida mukaansa saada kun metsälle lähtee, mutta laitan sitten viikolla postiin. Saa siis yhdistetyn syntymä- ja äitienpäivälahjan.

Tom Clansyn kirja koukuttaa tällä hetkellä kovasti. Huumeongelma jenkeissä on aivan eri luokkaa kuin täällä ja silti työssäni joudun näkemään sitä täälläkin olevaa ongelmaa. Ei kiva juttu.

Esikoisella on ensi viikko syyslomaa ja tulee kyllä tarpeeseen. Sen verran kovaa on IB:n opiskelutahti, että hommia riittää myös vapaa viikolle. Kunhan malttavat tyttöystävän kanssa todella tehdä töitäkin välillä. Nuoremmilla lapsilla on lomaa torstai ja perjantai. Eräs äiti jo viestitti, että kun opettajat lomautetaan keskiviikkona ja seuraavan viikon maanantaina hän hakee pojalleen ne päivät lomaa. Koulu kun ei kykene turvaamaan tällöin lasten turvallisuutta eikä ne mitään opi, jos ovat luokassa keskenään tunnit. Ei tämän kaupungin talous kyllä sillä kohene, että opettajat lomautetaan.

Tosin ei täällä ole terveydenhoitokaan ihan kunnon kantimissa. Mieheni pääsi lopulta kahden kuukauden odottelun jälkeen ortopedin vastaanotolle huonojen olkapäidensä kanssa ja lääkäri totesi, ettei ole tarvetta millekään toimenpiteelle kun mieheni vain tekeytyy sairaaksi! Tämä seurasi siitä, kun selvisi että hänellä on fibromyalgia diagnoosi. Että silleen. Luulotauti on luulotauti ja meillä jatkuu kireys, kun toinen on niin kipeä, ettei mikään auta. Tosin kolme lääkäriä on tähän mennessä ollut sitä mieltä, ettei näihin olkapäihin ole muuta hoitoa kuin puukko. Niiden särky ei johdu fibrosta vaan ovat niin lukossa ja tukossa, että kanavat pitää rassata auki. Mitenkähän kauan tätä kaikkea jaksaa? Välillä tulee olo, että lapset takapenkille ja täysillä mutkaan kuten Leevin laulussa, kun ei enää mikään onnistu. Se oli viime laman aikana lähes mun tunnuslauluni ja pikkuhiljaa alkaa taas tuntua siltä. Rahaa ei ole ja lapset tarvitsevat sitä ja tätä. Joulu on tulossa, mistä lahjat? Ei lapset ymmärrä, ettei ole varaan samanlaiseen jouluun kuin muina vuosina. Ja tuntuu se tosi pahalta itsestäkin.

Mutta onneksi huomenna on yhden lapsen nimpparit ja siskon perhe tulee kylään. Miesväki lähtee illalla vielä jääkiekko-otteluun ja minä saan olla siskon ja siskontytön kanssa täällä. Tosin paikalla taitavat olla myös esikoinen ja tyttöystävä, mutta ei haittaa! Minusta on aina niin mukavaa, kun he ovat meillä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!