Aika kuluu ja kohta ollaan jo joulussa. Mihin tämä vuosi taas on hävinnyt? Paljon on tapahtunut ja valtavasti tähän vuoteen on jo mahtunut. Ja vielä toista kuukautta jäljellä. 

Kynttilöitä on alkanut ilmestyä meilläkin pöydille ja yhdet kausivalotkin on sisällä. Pihalle laitoin valkoiset valot jo lokakuun lopulla ja samana iltana täällä sitten satoikin ensi lumen. Tosin siitä ei saatu nauttia kuin muutama päivä, mutta on se talvi  meillä jo käynyt. Ehkä se sieltä uudelleenkin tulee. Nyt kyllä sataa vettä ihan kohisemalla, mutta pohjoisemmassa se taitaa olla jo lunta. Ainakin niistä kuvista päätellä, joita mies tänään lähetteli Taivalkoskelta ja esikoinenkin sanoi, että eilen on koko päivän Kajaanissa satanut lunta.

Kävin lokakuun lopussa katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytöksenä, kun ammattiliitto tarjosi tällaisen mahdollisuuden. Elokuva oli mielestäni todella hyvä. Näyttelijävalinnat olivat onnistuneet ja elokuvasta löytyi niitä kohtauksia, joita siinä on totuttu jo ensimmäisessä elokuvassa näkemään. Uuteen oli otettu myös uusia kohtauksia ja mietitty miesten elämää myös siviilin osalta. Ja siinä näytetiin, miten miehet pelkäsivät ja kyllästyivät sotaan, joka jatkui ja jatkui. Minusta tämä elokuva tulisi jokaisen nuoren katsoa ja ajatella ja toivoa, ettemme koskaan enää joutuisi samanlaiseen tilanteeseen.

Esikoinen puurtaa Kainuussa lopputyönsä parissa ja minä ja äitini odotamme valmistumista. Olemme luvanneet silloin lähteä pojan luo juhlimaan valmistumista. Hänellä on ollut siellä opinnoissaan kova työ, koska Kainuun kaamosaika ei sovi hänelle lainkaan. Syksy masentaa hänet ja saa täysin toimettomaksi, vaikka hänellä onkin lääkkeet tähän. Mutta olen niin ylpeä, kun hän sen paperinsa käteen saa. 

Töissä valmistelemme pikkujouluja. Vietämme ne tänä vuonna Suomi100 -teemalla ja iltapukujuhlana. Sitä varten kävin tänään itsekin katsomassa iltapukua. Tosin tänään kävin ensin kirpputorilla ja teinkin melkoisen löydön, mutta sitten katsoin hintalappua ja tadaa; hintaa oli lähes uuden puvun verran. Niinpä ajattelin huomenna ajella katsomaan uusia pukuja ja miettiä sitten tilanteen. Tuo käytetty oli tyylillisesti aivan minun näköiseni. Kapea, suoralinjainen, hieman erikoista yksityiskohtaa ja yksinkertainen, mutta kaunis. No, huomenna sitten katson mitä uutta olisi tarjolla ja mihin hintaan.

Meillä oli ihana onni, kun kaksosille sattui isänpäivä viikonloppu vapaaksi molemmille. Tulivat sitten lauantaina meille juhlimaan isänpäivää, kun sunnuntaina oli miniän isän ja vaari vuoro. Mies teki meille todella hyvää pupupaistia ja riisiä, miniä pilkkoi nopeasti salaatin. Kahvin kanssa meillä oli sacher-kakku ja pipareita homejuuston kera. Pojat kävivät vielä saunassa ja illalla miniä ja toinen poika lähtivät kotiin ja toinen poika jäi meille vielä yöksi.

Hän menikin sitten sunnuntaina suoraan täältä töihin, kun hänellä oli yöviikko. Se on vuoro jota hän ajaa mieluiten. Toinen poika vei ensimmäisen porukan torstain ja perjantain vastaisena yönä Ouluun ja tuli perjantaina junalla takaisin. Huomenna odottaa taas junamatka, nyt hakemaan porukkaa Oulusta. Reissut ovat väsyttäviä, kun yöt ajetaan, eikä hän osaa oikein päivällä nukkua.  Ehkä tämä nouto on helpompi, kun pääsee sitten kotiin nukkumaan. Junassa se on vaikeaa, kun on muutenkin vähän kulkenut näitä matkoja. Mutta täytyy olla tyytyväinen, että molemmat ovat töissä. Se ei ole lainkaan selviö tämän päivän yhteiskunnassa. 

Minä olen tässä laatinut serkkuni tyttären jälkeistä perukirjaa. Se työ on aina rankka ja vielä rankemmaksi se tulee, kun vainaja on nuori ja tuttu. Eikä asioista ole tällaisessa tilanteessa edes niin helppo puhua, kun nuoren kuolema on vanhemmillekin aina suuri järkytys. Laatiminen esim. tuttavan äidin tai isän jälkeen on huomattavasti helpompaa, kun kuolema on tapahtunut ns. oikeassa järjestyksessä. Juuri tänään juttelimme puhelimessa serkkuni kanssa ja keskustelimme siitä, miten vaikeaa heidän on nyt viettää joulua. Onneksi heillä on serkkuni vanhemmat, joiden luo voivat mennä. Saavat joulun, mutta kuitenkin erilaisen kuin se olisi kotona, jossa kaikki muistuttaa lapsesta. 

Ensi viikon keskiviikkona tuodaan kuusi tuomiokirkon eteen ja lauantaina on sitten viralliset joulun avajaiset. Siitä se hulina sitten taas alkaa. Tänä vuonna pitäisi ehtiä käymään myös myyjäisissä ja miettiä ajoissa mitä lahjoja haluaa läheisilleen antaa. Myös joulukortit olisi kiva kirjoittaa ajoissa edes yhtenä vuonna, eikä aina viime tipassa edellisenä iltana, kun vielä saa halvalla postittaa. Yksi lapsista on jo huolehtinut, että ostakaa kinkku ajoissa, että saadaan riittävän kokoinen. No, mehän emme tiedä millaiset ajovuorot pojilla jouluna edes on, eli kuinka montaa syöjää täällä on milloinkin. Tänä vuonna pitäisi mennä siskon luo syömään joulupäivänä, mutta sitäkin täytyy nyt miettiä, kun ei tiedä noista pojista. Tulossa on siis uusi ja erilainen joulu meille kaikille! No, esikoinen tulee kyllä kotin eli jotain tuttua ja turvallista on tiedossa.

Ihanaa marraskuun loppua ja joulun ajan alkua kaikille!