Taas on kuukausi vierähtänyt ja jotain on tietysti ehtinyt myös tapahtua. Töissä on mukavan rauhallista ja ilmeisesti työni myös lähiesimiehenä on sujunut, koska kukaan ei ole vielä jäänyt stressilomalle. :)

Sorsastus alkoi elokuussa ja siitä asti meidän miehet ovat taas enenmmän ja vähemmän puuhailleet tuolla metsästyspuuhissa. Aloitusviikonloppuna minä kävin toisen kaksosen kanssa hakemassa linja-auton Helsingistä ja veimme sen hänen työpaikalleen. Minä sain ajella hänen autollaan, kun hän toi linja-auton. Viikonloppuisin on muuten vielä melko paljon käyty mökillä ja nautittu kauniista ilmoista. Saunominen on tietysti ollut tietysti mökkeilyn kohokohta. 

Toinen kaksonen pääsi aloittamaan täällä työt, kun yritys sai urakan meidän kaupungistamme. No, viikon kaveri ehti tehdä töitä ja sitten hän kaatui katolla, sillä seurauksella, että keskisormi murtui. No, päivystys hoiti sormea ensin väärin, sillä se teipattiin toiseen sormeen ja sanottiin, ettei saa ottaa teippausta pois kolmeen viikkoon. Sormi on siis alkanut luutua väärin. Viime viikolla hän kävi käsikirurgin luona ja nyt sitä kättä yritetään saada kuntoon. Lääkäri antoi lähetteen kuntoutukseen, mutta vakuutusyhtiö ei ole vielä päättänyt maksaako se kuntoutuksen. Joten nyt vain odotellaan ja yritetään liikuttaa sormea. Eipä sitä rakennusmies ilman keskisormea pysty oikein töitään tekemään, kun tarttua mihinkään ei voi. Sairaslomaa on nyt ollut kuukausi, joten ei kivalta tunnu.

Elokuu oli meidän tuttavapiirissä oikein vauvojen kuukausi. Kaksi työkaveria sai poikavauvan sekä ystävättereni poika ja hänen tyttöystävänsä. Joten hyvin poikavoittoista tässä on viime ajat ollut. Pieniä sukkia saisi siis kutoa oikein urakalla, mutta katsotaan miten jaksan.

Eeva-lehden tilaajana osallistuin arvontaan ja voitin elokuvaliput kahdelle. Niinpä kävimme äitini kanssa katsomassa elokuvan Palaa luokseni vielä. Elokuva oli kaunis tarina rakkaudesta, tutustumisesta ja menettämisestä ja varsinkin siitä, miten vaikeaa siitä on kertoa. Hyvät näyttelijät ja kauniit maisemat. 

Olen innostunut kerran leipomaan ja ruokiakin olen vähän yrittänyt laittaa muutenkin kun eineksiä. Pojat olivat hämmästyneitä kun leivoin, mutta uskalsivat sentään maistaa.

Miehen sukat tulivat lopultakin valmiiksi ja vielä ennen jahtireissua. Nyt olen huilannut ja odottanut uutta inspistä.

Hierojalla olen ehtinyt taas käydä ja ilmeisesti lihakset alkavat pikku hiljaa hiukan aueta, kun joka kerta tuntuu, että hieroja on kovakouraisempi kuin edellinen. Mutta hyvältä tuntuu. Kerran on hierottu jalat, mutta pääasiassa olemme keskittyneet selkääni ja pakaroihin. En edes ymmärtänyt, että ihmisellä voi jumiutua myös pakarat. Mutta kyllä ne näköjään voivat. 

Koti saa pikkuhiljaa siivousta osakseen. Keittiö on jo kunnossa ja olohuonekin melkein. Tänään on syyspäiväntasaus ja siksi pöydällä palavat tuikut ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

20160922_184547%20%281%29.jpg

Nuo Aarikan tuikut sain anopilta viime jouluna lahjaksi ja pöytäliina on vielä mammani jäämistöä.

Viime viikolla kävin entisen työkaverin kanssa kuuntelemassa filharmoonikkojen konsertin, jossa solistikappaleena oli oboe-konsertto. Kaunis kappale ja taitava muusikko. Viimeisenä kappaleena oli Romeo ja Julia, jonka taitava kapellimestari johti ilman partituuria. Kyllä klassinen musiikki on kaunista ja sen suosio on noussut viime vuosien aikana kovasti. Ennen konserttisalissa oli aina paljon tilaa, nykyisin ei tahdo saada lippuja.

Viime viikosta asti pieni flunssa on vaivannut elämä ja viime viikonloppu oltiin kotona. Saimme tänne myös sen toisen kaksosen. Hän oli myös viikolla pari päivää kotona, kun oli vapaita ja kävi mm. entisellä koulullaan katsomassa mitä sinne kuuluu. 

Ekan kanssa on käyty lenkkeilemässä ja viime viikolla mm. käytiin katsomassa lampaita. No, Eka muisti missä ne olivat viime vuonna ja etsi sieltä niitä kovasti. Uudesta aitauksesta kun lampaat löydettiin, ei Eka välittänyt niistä lainkaan vaan makasi aidan vieressä ja söi heinää. Samaa tekivät lampaat aidan toisella puolella. Näky oli hauska. Eka saa selvästi mustasukkaisuuskohtauksia kun kotoa pois muuttaneet pojat tulevat käymään. Se pysyy lähelläni ja murisee muille.  

Oikein ihanaa syksyä kaikille!