Se on taas se aika vuodesta, kun minä saan olla kotona yksin. Mies lähti lauantaina esikoisen kautta pohjoiseen. Tällä viikolla linnustetaan ja ensi viikolla on vuorossa hirvijahti isommalla porukalla. Silloin reissuun lähtee myös yksi pojista. Siis se, joka kihlautui kesällä ja jonka tyttöystävän mielestä tämä ei ole yhtään kivaa.Sanoinkin pojalleni, että on parempi heti vain opettaa hänet myös siihen, että molemmilla on myös omia menoja. Koko aikainen yhdessä olo ei välttämättä ole aina hyväksi. Itse ainakin olen huomannut tarvitsevani välillä ihan tätä omaa aikaa.

Tosin kiirettä tässä on pitänyt. Viime perjantaina oli Lakimiespäivä Helsingissä, johon osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Päivä oli todella hieno ja puhujat aivan loistavia. Paikalla olivat mm. oikeusministerimme ja tanssitaiteilija Jorma Uotinen, joka kertoi kerran erään toimittajan kirjoittaneen hänestä, että hän on tullut tunnetuksi lähinnä silmälaseistaan. Mahtoi taiteilijaa harmittaa, sillä kyllähän hänen ansionsa ovat aivan muualla kuin silmälaseissa. Millaisia ovat meidän toimittajamme nykyään, elleivät tiedä edes kenestä kirjoittavat. Puhujarepertuaarissa olivat myös Sixten Korkman ja Alexander Stubb. Heidän puheenvuoroistaan olin aivan hurmaantunut. Kuten koko päivästä. Ja kuoro Lain huuto esiiintyi pariinkin kertaan todella hienolla Suomi100 -teemaisella ohjelmistollaan. Säkkijärven polkkakin sai aivan uuden soinnin.

Lauantaina sitten pakattiin miehen tavaroita ja tietysti puhelimen laturit jäivät tänne. Onneksi minulla on huomenna Helsinkipäivä ja reissuun lähtevä poika on samoihin aikoihin kanssani keskustassa niin saan ne hänen matkaansa. Vien hänelle myös tämän hänen tietokoneensa, kun hän kaipaa pelimahdollisuuksiaan. Lauantai-iltana äitini kävi noutamassa minut ja Ekan toisen pojan asunnolle, jossa kävimme yhdessä siivoamassa. Poikani on ulkoistanut tällaiset kotiaskereet äidille vielä tässä vaiheessa. Eikä hän juuri sellaista ehtisi tehdäkään kun käy siellä kotona vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Arki vapaana saattaa tosin olla päivän kotona, mutta viikonloppuna tulee mielellään käymään kotona. Ekaa heillä on aina ikävä! (ja ehkä vähän äitiä)

Siivouksen jälkeen palasimme äidin kanssa tänne meille. Saunoimme ja söimme hyvän iltapalan ja niin se ilta vierähti yön puolelle, ennen kuin ennätimme nukkumaan.

Sunnuntaina vietettiin äidin kanssa kotipäivää. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, opetin äitiä kutomaan sukan kantapään, kun oli jo unohtanut ja kävimme ajelulla. Poika tuli matkaseurueensa kanssa tähän kaupunkiin ja yöpyikin heidän kanssaan keskustan hotellissa. Koska kyseessä oli pieni ulkomaalainen ryhmä, matkanjohtaja halusi esitellä meidät ryhmmälle, kun kuuli, että olemme äiti ja isoäiti. Pari ryhmän jäsentä totesi arvanneensa tämän, kun olemme niin samaa näköä. Olihan se hienoa, kun poika oli täällä hienolla linja-autolla ja selvästi nautti työstään. Äiti kulki rinta rottingilla. :)

Hän tuli sitten kanssamme syömään ja vei sen jälkeen ryhmän hotellille. Hain hänet sitten vielä kotiin saunaan ja vein sitten hotellille nukkumaan. Olipa mukava turista pitkästä aikaa ihan kahdestaan asioista. Hänen kohdallaan on niin totta nuo vanhan kerhotädin sanat, että "lapset ovat aina laina, mutta pojat erityisesti". Ei heidän asioihinsa voi sitten enää sillä tavalla puuttua, kun heidän elämässään on se toinen nainen, joka vie sydämestä äidin paikan (ainakin osittain).

Viime yö oli vaikea toiselle pojalle työssä. Hän oli todella ahdistunut ja niinpä kun työt päättyivät 00.00 ja hän lähti ajamaan kotiin päin, hän soitti vielä minulle. Juttelimme koko kotimatkan, joten aloin nukkua noin 02.30. Aamulla tuntui, että ylös nousu oli pelkkää tuskaa. Onneksi työssä on liukumat, joita voi käyttää. No, huomenna kello soi 04.30 tuon matkapäivän vuoksi. Pakko ehtiä ulkoiluttamaan Eka kunnolla ennen lähtöä, mutta onneksi junassa voi sitten hetken nukkua. Lähden kyllä mielelläni, vaikka rankkaa onkin, sillä kyseessä on uuden koulutusjärjestelmän suunnittelu isolle porukalle ja nämä koulutusasiat ovat alkaneet tässä tämän työn myötä kiinnostaa aina vain enemmän. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kummasti tämä elämä on pudonnut omiin uomiinsa tuon syyskuun aikana ja on jo oppinut siihen, että pojat eivät täällä kotona kauan viihdy kun tulevat. Nyt on jännä nähdä millainen joulu meille tulee. Koska kyseessä on kaksi linja-auton kuljettajaa, joilla on epäsäännöllisen säännöllinen työ, ei ole sanottua, että heillä olisi jouluna vapaata. Ainakaan molemmilla. Onneksi ei ole pieniä lapsia, joille joulu on tärkeä. Aikuiset voivat viettää sen sitten kun kaikille sopii. Eikä siihen ole enää kuin 11 viikkoa.

Nyt huomaa, että syksy on todella tullut. Täällä on kyllä vielä ollut suhteellisen vähäsateista. Viime ja tällä viikolla on ollut enemmän sateisia päiviä. Olen ollut tyytyväinen, että yksi auto on vielä minun käytössäni. Pyörällä kyllä kulkisi tämän työmatkan nopeammin, mutta aamuisin ei viitsi kastua. Nopeasti sitä laiskistuu, mutta onneksi minun tulee ulkoiltua Ekan kanssa kuitenkin kolme kertaa päivässä.

Pojan sukat tulivat valmiiksi ja isä vei ne mennessään pojalle. Hän piti niistä kovasti ja ne olivat ihan sopivat. Nyt olen hieman huilannut kutimista ja antanut hartioiden levätä. Tuntuvat olevan melkoisen jumissa tälläkin hetkellä, mutta vasta marraskuun lopulla minulla on seuraava aika hierojalle. Luulen kyllä, että kun mies tulee reissusta minun pitää soittaa ja kysyä, onko tullut peruutusaikoja. Muuten hartiat ovat aivan kamalassa kunnossa, kun pääsen hierottavaksi.

Nyt on pakko sulkea kone ja siirtyä sänkyyn. Muuten jää tämäkin yö liian lyhyeksi. 

Ihanaa lokakuuta kaikille!