Onni on oma perhe. Minun perheeseeni kuuluu miehen ja lasten  lisäksi äiti ja siskon perhe sekä pappa. Olen onnellinen, että he kaikki ovat vielä ympärilläni ja tukevat elämäämme kukin omalla tavallaan. Mies, joka on ollut elämässäni jo kohta 29 vuotta ja jonka kanssa on välillä on ollut todella vaikeaa, on kuitenkin minulle suuri onni. Pikku hiljaa olen taas löytänyt hänestä ne puolet, joihin aikoinaan rakastuin. Lapseni, kohta 21-vuotta ja 18-vuotta, ovat suurin minulle suotu onni. Jokaisen kanssa elämässä on ollut hetkiä kun on taisteltu, mutta kaikesta on selvitty ja eteenpäin menty. Nyt jokaisen elämä on oikealla uomalla ja tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Tällä hetkellä! Äiti, joka sai minut 20-vuotiaana esikoisekseen antoi minulle elämän. Hän on kasvattanut meidät siskon kanssa lähes yksin, koska isä oli aina töissä yrittäjä kun oli silloin kun olimme pieniä. Meillä oli aina kivaa yhdessä. Äidin kanssa elettiin normaalia arkea ja opittiin, että pärjätä voi myös vähällä. Sisko on minua kolme vuotta nuorempi. Hän on paras ystäväni ja tukeni niin iloissa kuin suruissa. Miehensä kanssa he ovat esikoisemme kummit ja samoin me olemme mieheni kanssa heidän esikoisensa kummit. Poikavoittoisen jälkikasvumme kruunaa siskon tyttö, joka pääsee kesällä ripille kauniina nuorena naisena. Pappani on jo yli 90-vuotias, ollut nuoruutensa mukana taistelemassa tämän maan vapaudesta jotta meillä olisi täällä hyvä olla. Hän on opettanut meidät arvostamaan luontoa ja liikkumaan siellä. Hän opetti miten kalat savustetaan ja miten sauna lämmitetään. Yhdessä mamman kanssa he opettivat, että rakkaus kestää. Heillä se kesti lähes 70 vuotta. Heissä kaikissa on onni!

Tietysti onni  myös siinä, että saa olla terve ja että kaikki lähellä olevat ovat terveitä. Meillä on oma koti ja työ, vaikka mies nyt onkin lomautettu. Mutta ehkä silläkin on taas elämässämme jokin merkitys. Eihän ihmiselle anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa,eihän?

Ja iso onni meillä on Eka! Miten tuollainen pieni koira voikaan muuttaa koko perhettä niin, että ne jotka ovat nähneet meidät muutama vuosi kireinä ja stressaantuneina, eivät ehkä nyt meitä tuntisikaan. Tähänä taloon tullessaan se toi mukanaan myös paljon rakkautta. Ja minä selvisin esikoisen muutosta. Huomasin vasta koiran tultua, miten paljon olin sisälläni ikävöinyt lasta, joka muutti kauas eikä ollutkaan heti kotona kun olisin halunnut jotain hänelle kertoa. Koko syksy meni ikään kuin sumussa, josta en paljoa muista. Ja vasta nyt olen selkeästi pystynyt käsittelemään myös mamman kesällä tapahtuneen kuoleman. Olen pystynyt ikävöimään häntä ja muistelemaan niitä ihania vuosia joita saimme yhdessä viettää. Ehkä siksi en ole pystynyt tarttumaan edes puikkoihin, sillä sehän oli mamman suuri rakkaus, jonka hän opetti minulle. Hetken kuluttua tiedän, että aloitan taas innokkaasti tekemään jotain käsilläni, nyt vain on ollut aika levätä kaikesta.

Onnea on ympärilläni paljon, kunhan vain muistan katsoa ympärilleni. On ihana kesä tulossa. Vaikka tänään satoikin paljon uutta lunta. Kesälomat on jo päätetty ja omani saan viettää kesäkuussa. Vielä ei tiedä, ovatko lapset silloin lomalla vai työssä, mutta lomaa se on kuitenkin.

Toivottavasti myös teillä muilla on elämässänne onnea! Ja vaikka nyt olisi kaikki huonosti, niin huomenna voi olla jo paremmin. Siihen pitää vain uskoa!