Niin kului taas vuosi miehen reissuhommissa ja nyt hän palaa takaisin. Torstaina hän saapui illalla muuttokuormansa kanssa ja tiistaina on ensimmäinen työpäivä uusien tehtävien parissa. Häntä jännittää ja niin meitä kaikkia. Mutta niin ihanalta tuntuu, että hän on kotona. Antaas katsoa, kuinka kauan se on ihanaa......arjellla on tapana astua kuvioihin niin nopeasti.

Lehtokotilo blogissaan kirjoitti tavallisesta päivästään ja halusi kuulla millaisia meidän muiden päivät ovat. Lupasin kirjoittaa sen täällä. Keskiviikko oli tavallinen päivä, joten käytän sitä tässä:

aamulla kello soi 5:15 ja heräsin lukemaan päivän lehden. Se minun pitää saada tehdä vuoteessa ennenkuin nousen kunnolla ylös. Siinä samalla herättelin yhtä lapsista suihkuun ja tekemään läksyjä. En ymmärrä mikä meillä on vallalla, kun läksyt tehdään vasta aamuisin.

Klo 7:30 pääsimme ulos ja lähdimme esikoisen autolla kohti koulua. Ai niin, tässä päivässä olikin se poikkeus, että esikoinen oli käynyt edellisenä yönä Loimaalla ja vienyt näyttelijäkaverinsa yöllä esityksen jälkeen kotiin, joten hän jaksanut lähteä meitä viemään. Niinpä otin auton ja nuorimmaisenkin jo mukaan, vaikka hän meni kouluun vasta klo 9.00. Ajoimme keskimmäisen koululle ja etsimme autolle ilmaisen parkkipaikan päiväksi. Löytyi yllättävän nopeasti ja lyhyen kävelymatkan päästä. Kävelimme töihin, nuorimmainen teki loput läksyt työpaikallani ja minä vaihdoin työvaatteet. Sitten nuorimmainen lähti keskustasta bussilla kouluun.

Päivä töissä sujui normaaliin tapaan. Kävin päivällä ostamassa eväitä lähiruokakaupasta ja vietin ruoan ja kirjan parissa reilun puolen tunnin ruokatunnin. 

Esikoisella oli päivän aikana hammaslääkäri, jonka kävin vielä ennen työpäivän päättymistä maksamassa.

Työpäivän päättyessä klo 16:15 vaihdoin vaatteet, kävelin autolle ja tulin kaupan kautta kotiin. Esikoisella ei ollut näytöstä, joten hänkin oli illan kotona.

Kotiin tultuani laitoin ruoan ja samalla täyttelin astianpesukoneen. Tiskasin myös osan tiskeistä käsin. Ruoaksi lämmitin pinaattikeittoa ja keitin kananmunia. Nuorimmainen oli mennyt kaverin luokse koulun jälkeen ja tuli kotiin vasta klo 21.30. Tiskin jälkeen lämmitimme saunan ja saunoimme kaikessa rauhassa. Vietimme myös muutamia hetkiä tallenteiden parissa ja tv:stä katsoin Taivaan tulet. Saunan jälkeen pesin vielä koneellisen pyykkiä.

Klo 22.00 sammuttelin kotoa valot, tarkistin oven olevan lukossa ja siirryin Tom Clancyn Leijona ja hyenaat 2 -kirjan parissa sänkyyn. Vain muutaman sivun jälkeen nukkumatti alkoi heitellä soraa silmille siinä määrin, että laitoin kirjan pois ja sammutin valot.

Tälläinen on siis tämän talouden ns. normaali päivä.

Maanantaina ja tiistaina kävelin kotiin tällä viikolla. Torstaina oli keskimmäisen vanhempain ilta, jossa kerrottin 9-luokan jälkeisistä opiskeluvaihtoehdoista ja perjantaina keskimmäinen oli ammattikoulussa tutustumassa. Heillä oli neljän eri alan oppitunti ja sähkötekniikka kiinnosti kovasti. Mutta edelleen autopuoli on se pop juttu.  Perjantaina pidin liikuntatuntini ja kävelin kotiin, joten viikonlopun sain aloittaa siinä vaiheessa, kun yleensä pääsen töistä. 

Eilen näytöksen jälkeen esikoinen lähti jälleen bilettämään näyttelijäkavereiden kanssa. Aamulla kun kello soi vähän ennen kuutta, jotta miehet pääsivät metsästämään, ei esikoinen ollut vielä saapunut kotiin. Laitoin hänelle viestiä, että missä on ja hän soitti, että josko hakisin hänet ja kaverin meille nukkumaan kaupungilta. Näin tehtiin ja äskettäin tuo esikoinen kömpi tuolta sängystään huonovointisena kuten odottaa sopii. Kaverin olen jo päivällä vienyt jatkamaan hommiaan. Kyllä huomaa, että esikoinen ei suinkaan ole vielä oikein oppinut tuota juhlimisen taitoa. Mutta niinhän se nuorella tahtoo olla. 

Vanha työkaveri soitteli viikolla tai soittelimme puolin ja toisin. Muiden juttujen ohella sovittiin, että menen kylään heille ensi viikolla. Niinpä ajattelin kutoa jokaiselle kolmelle pienokaiselle sukat. Vauvan sukista valmistui toinen ja sitten loppui lanka. Nyt on keskimmäisen lapsen sukista toinen valmiina ja toinen valmistunee viimeistään huomisen aikana ja sitten on vielä ne perheen esikoisen sukat tekemättä. Mutta koolla ne eivät ole pilattuja. Esikoinen täyttää keväällä 3 vuotta, keskimmäinen syksyllä 2 vuotta ja nuorin toukokuussa vuoden. Mä nostan hattua tuolle naiselle, joka tuota taloutta pyörittää. Itselläni oli aikoinaan yksi kolme vuotias ja kaksi vauvaa ja vuoden kuluttua olin poikki. Mutta tuo nainen kuulostaa jopa ihan täyspäiseltäkin vielä. 

Tämä päivä on mennyt tässä tv:n vieressä ja kutoessa. Kunhan metsämiehet saapuvat laittelen perheelle ruokaa. Olen ajatellut laittaa tänään alkuruoaksi siskolta jouluna saadun hummerikatkarapukeiton ja pääruoaksi lohta ja riisiä. Juomana toivottavasti valkoviiniä (sillä edellytyksellä, että nuorin on taas tullut kaverilta kotiin).

Nyt on pakko katsoa Kotikatu rauhassa loppuun ja jatkaa sitten viikonlopun viettoa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!