perjantai, 3. elokuu 2018

LOMAN VIIMEINEN PÄIVÄ

Niin se neljä viikkoa on sitten taas hurahtanut ohi ja viimeinen virallinen lomapäivä on tänään. Maanantaina juna lähtee kohti Vantaata 5.25 ja arki alkaa. Tosin hieman pehmeämpi pudotus tässä vielä on, koska loppukuusta pidän sitten kolme lomapäivää ja vien esikoisen taas Kainuuseen. Toivottavasti viimeistä opiskelurupeamaa varten.

Lomakelitaikaini toimi jälleen! Ei tämän parempia lomakelejä enää olisi voinut ollakaan ja maanantaille luvataan jo viileämpää ilmaa. Hieman kevyempi keli saisi ollakin viikon kuluttua, kun vietämme pikkuisen miehen ristiäisiä. On ihana saada pikkuiselle nimi, jolla häntä kutsutaan. Kävin tänään ostamassa koristeita ristiäispaikalle ja pienen kukka-asetelman kastepöytään. Lupasin nuorille, että minä hoidan nämä, kun heillä on nyt tiukkaa. Vielä pitäisi miettiä kastelahja pienelle.

Se tässä kesässä on ollut, että ihan hirmuisesti ei ole jaksanut mitään ihmeellistä touhuta. Uimassakin olen käynyt tosi vähän ja nekin muutamat kerrat ovat menneet vesijuoksun merkeissä, kun olkapää ei uintia kestä. Mökillä on oltu joka viikonloppu. Viime viikonloppuna siellä olivat myös kaksoset ja mummi ja vietimme kaksosten synttäreitä. Myös ampiaiset olivat löytäneet tiensä mökille ja marjojen poimiminen esimerkiksi oli mahdotonta, koska sitten heti oli monta ampiaista kimpussa. Täytyy koettaa vielä tänä viikonloppuna uudelleen. 

No, molemmilla kaksosilla käytiin kylässä, samoin äitini luona. Mansikat kävin ostamassa työkaverilta ja niitä vietiin sitten illalla vielä toiselle kaksosista ja päästiin samalla tapaamaan vauvaa. Vauva teki ensi vierailunsa myös jo meille ja olikin ihana iltapäivä. Tällä viikolla olimme myös esikoisen kanssa Naantalissa kesäteatterissa katsomassa hulvattoman hauskan "Love me Tinder" -näytelmän. Kunnon kesäteatterikohellus! Kävimme myös yhtenä perjantaina Turun Linnassa. Ajattelimme, että siellä on viileämpää, mutta ei. Kyllä ne kiviseinät olivat jo kuumuuden itseensä imeneet.

No, loma on kyllä tullut vietettyä kunnolla lepäillen, joten kyllä tästä on taas hyvä jatkaa kohti syksyä. Kohtahan se on jo joulu! :)

torstai, 12. heinäkuu 2018

MUMMA!

Juhannus oli meidän perheelle oikea onnen juhla! 22.6.2018 klo 4.19 syntyi ensimmäinen lapsenlapsemme; pieni poika! Hän painoi 3900 g ja oli 52 cm pitkä. Ihana pieni tummatukka, jolla oli äitinsä suu ja isänsä silmät ja korvat. Pääsimme katsomaan häntä heti juhannusaattoiltana ja olimme ihan myytyjä. Vauvan vanhemmat olivat onnensa kukkuloilla ja pieni mies sulatti meidän kaikkien sydämet. Jo seuraavana iltana pieni perhe lähti harjoittelemaan perhe-elämään kotiin ja hienosti ovat siellä pärjänneet. Me olemme käyneet häntä katsomassa nyt kaksi kertaa kotona. 

Tuntuu, että koko elämä on pyörinyt tässä viimeiset kolme viikkoa tuon pienen ihmeen ympärillä, mutta onhan tässä ollut muutakin.  Juhannuspäivänä lähdimme mökille ja vietimme kivan juhannuksen. Esikoinen oli saatu kotiin juhannusviikolla ja toinen kaksosista oli tyttöystävänsä kanssa meidän luona mökillä viettämässä esikoisen synttäreitä. Pelasimme mölkkyä kuten juhannukseen kuuluu ja miniä voitti koko potin.

Juhannuksen jälkeen olin vielä kaksi viikkoa töissä ja nyt ensimmäistä viikkoa lomalla. Tällä viikolla on käyty molempien kaksosten luona kylässä. Ensin maanataina Vantaalla ja eilen Espoossa. Molempina päivinä on haettu oma äitini mukaan matkaan. Tänään olen pitänyt  ihan kotipäivää ja hieman järjestellyt paikkoja ja pessyt pyykkiä.

Junamatkat ovat viimeisinä viikkoina kuluneet virkatessa. Aloitin heti vauvan synnyttyä virkkaamaan hänelle vaunupeittoa sinisävyisestä langasta. Samoin olen tutustunut muutamiin ihaniin rouviin junassa ja juttua riittää aina kotimatkalla. Lukeminen onkin sitten jäänyt vähemmälle. Mutta aina jonkun verran on ehtinyt myös lukemaan.

Kaiken kaikkiaan elämä on viime aikoina ollut todella mukavaa. Suku jatkuu ja perhe kasvaa mukavilla miniöillä. Työ on mukavaa ja nyt näyttää, että sitä saa tehdä myös ensi vuoden. Tämä on tällä hetkellä ministerin linjaus. Tiedä sitten, onnistuuko se, koska hallituksella on paljon vahvistettavia lakeja ja vaalit ovat jo keväällä. Mutta ainakin ensi vuosi on taas turvattu.

Ihanaa kesää kaikille!

tiistai, 1. toukokuu 2018

VAPPU!

Näyttää menevän tämä kirjoittelu siihen, että kaikkina juhlapyhinä tulee istuttua tähän koneen viereen. No, sekä ennen pääsiäistä, että ennen tätä vappua olen ollut viikon lomalla ja poissa koneen äärestä, joten ehkä se on vaikuttanut.

Viikot ovat menneet vauhdilla. Töissä on ollut kiirettä ja lisäksi näitä lomapäiviä on tässä viime viikkoina ollut ihan riittämiin, jotta saatiin taas viime vuoden lomat pidettyä ajoissa pois. Eilenhän oli viimeinen mahdollinen päivä. Nyt on sitten käytettävissä taas 38 päivää seuraavalle lomakaudelle ja heinäkuussa on tarkoitus olla lomalla.

Kävin tässä kuussa myös ystävätteren kanssa konsertissa kuuntelemassa jälleen kerranTurun Filharmoonikkoja johtajanaan ihana Rachlin. Jokaisessa konsertissa hän myöskin soittaa yhden solistin osuuden viululla itse. Musiikki oli ihanaa ja sen jälkeen tapasimme miehemme kaupungilla ja kävimme ravintolassa syömässä. Ilta oli todella ihana. Seuraavana päivänä olikin sitten vauhtia elämässä kun muutimme yhden pojista Vantaalle. Sinne he nyt tyttöystävän kanssa perustavat omaa yhteistä kotia. Ihan mukavalta tuntuu, kun kummallakin kaksosella on nyt vakituinen työpaikka, tyttöystävä ja oma koti. 

Viime viikko oli lomaviikko ja sen vietin äidin kanssa esikoisen luona Kajaanissa. Siellä touhusi alkuviikosta siivouspalvelu äiti ja mummi, joka järjesti ja pesi ja pyykkäsi taas esikoisen kämpän meidän mielestä asuttavaan kuntoon. Itse hän oli siihen ihan tyytyväinen ilmankin. :) Sitten kävimme Kajaanin taidemuseossa katsomassa näyttelyn Näkyväksi neulottu, josta löytyi kerrassaan ihania töitä. Meitä kaikkia kosketti Sanni Weckanin työ "Mummo". Räsymattotekniikalla tehty muotokuva mummosta, joka ehti kuolla ennen kuin hän ehti opettaa lapsenlapsensa tekemään ryijyä. Teimme myös simaa ja ostimme esikoiselle tippaleivät, jotta hän sai viettää myös vappua. Kajaanistakin oli jo lumet hävinneet, joten kesärenkaillakin olisi pärjännyt. Meillä kuitenkin oli vielä talvitassut, jotka sitten perjantaina aamulla vielä vaihdettiin ensin luottohuoltajallamme ja luovuin myös sivutoimestani. Nyt on enää vain tämä mukava virallinen työ. 

Vappu on mennyt tässä kotosalla. Eilen avattiin grillikausi ja nautittiin makkaroista. Huomenna on sitten taas kello soimassa 4.15 ja juna lähtee 5.33.

Mukavaa toukokuuta!

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Pääsiäinenkin meni jo!

Ei sille vaan mitä voi, että aika menee enkä ehdi tänne paljon kirjoitella. Pidän tätä kuitenkin hengissä, sillä vielä tulee sellainenkin aika, että ehtii. 

Pääsiäinen oli tänä vuonna vähän erilainen. Mies lähti pitkänäperjantaina setänsä luona käymään Pohjois-Pohjanmaalla ja minä jäin kotiin. Minä ja äitini olimme miniän 20-vuotissynttäreillä Espoossa lauantaina ja äiti jäi luokseni vielä yöksi ja lähti kotiin vasta sunnuntaina, jolloin mies sitten taas jo ajeli kotiinpäin. Maanantaina huilattiin ihan rauhassa kotona ja viikko meni taas nopeasti töiden merkeissä. 

Mies sai työnantajaltaan liput eiliseen jääkiekko-otteluun ja tilaisuus aloitettiin ruokailulla jäähallin business clubilla. Ruoka oli tosi hyvää ja lasi viiniä meni siinä kyytipoikana. Katri-Helena oli laulamassa Maamme-laulun ja 10 000 ihmistä yleisössä teki hienon valomeren kännykän taskulampuilla ennen pelin alkua. Oli oikein mukava ja vähän erilainen ilta. Ainoa ikävä osuus oli se, että TPS hävisi 2-1, vaikka johti ottelua 1-0 melkein viimeisen viime hetkille saakka. Tappara johtaa semifinaalisarjaa 3-0 ja maanantaina ollaan sitten jo katkolla. Nyt se vaatii kolmen pelin voittoputkea TPS:ltä. HUH, mikä urakka! 

Tänä keväänä on saatu jännittää esikoisen talouspuolen vuoksi oikein tosissaan. Hän sai kyllä opiskeluoikeuden vielä ylimääräiselle vuodelle, mutta opintotukea ei enää myönnetty. Päätös siitä tuli 31.1., joten sitten kiireesti helmikuun alusta toimeentulotuki vetämään; ensimmäinen päätös, ei myönnetä, koska oli jäänyt kaikki liitteet pois. Niitä ei missään vaiheessa kysytty, tehtiin vain kielteinen päätös. Onneksi tuli vähän asumistukea, että sai ruokaa joka kuukausi. Vasta nyt viime torstaina sai päätöksen toimeentulotuesta alkuvuodelle, mutta samalla oli sitten vuokranantaja jo laittanut velkomuskanteen vireille. Onneksi saatiin rästit pois ja asuminen saa taas jatkua ilman ongemia. KELAn loistava lupaus 7 päivän käsittelystä ei pidä paikkaansa edelleenkään. Maaliskuussa uudistettu hakemus sisään liitteillä ja päätös tuli vasta noin kuukauden kuluttua. Ei ole köyhällä tässä maassa helppoa. Ja toimeentulotukihakemusten määrä varmasti vain lisääntyi, kun aktiivimallileikkuri iski työttömiin oikein kunnolla maaliskuun lopussa. Nyt ei auta toivoa, kuin että poika saa opintonsa jo kesän aikana päätökseen ja löytää jostain itselleen työtä. Seuraava jännitettävä asia, mutta eiköhän se siitä mene.

Nykyiset päivät ovat kyllä niin täynnä työtä ja sitä matkustamista, että mitään ihmeellistä ei meillä ehdi tapahtua. Ja onneksi elämä on tällä hetkellä melko seesteistä, ei tähän oikein enää jaksaisi mitään suuria draamoja.

Ensi viikolla on sivutyöni yhtiökokous, jossa luovun siitä tehtävästä ja sitten ei tarvitse enää yrittää muistella mitään ylimääräisiä tehtäviä.

Toinenkin kaksosista muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa pääsiäisen aikana ja nyt entinen asunto jo irtisanottu ja osoitteenmuutos tehty. PIristi pojan elämää tosi paljon.

Minulla on ensi viikolla torstai ja perjantai vuosilomapäiviä. Torstaina vien auton huoltoon ja olen päivän äidin luona, perjantaina on sitten vuorossa lounas ystävättären kanssa ja illalla konsertti, jonka jälkeen menemme miestemme kanssa vielä yhdessä syömään ravintolaan. Mukavaa vaihtelua välillä arkeen. Lauantaina käydään sitten siirtämässä pojan tavarat Vantaalle ja siivoamassa entinen koti. Sitten on viikko töitä ja vuosilomaviikko sen jälkeen. Silloin lähden pojan luokse Kajaaniin! ÄItini on lähdössä mukaan ainakin vielä tällä hetkellä. 

Vauhdikkaalta vaikuttaa siis vielä huhtikuu ja toukokuullekin on jo suunniteltu monenlaista. Näistä kerron sitten myöhemmin! Mukavaa huhtikuun jatkoa!

lauantai, 17. maaliskuu 2018

Hyvin on mennyt

Nyt on kuukausi pendelöintiä takana ja hyvin on mennyt.

Aamulla on herätys 4.15, juna lähtee 5.37 ja töissä olen sitten 7.49. Päivät menevät tosi nopeasti ja klo 16.10 lähden kiiruhtamaan taas junalle, joka Pasilasta lähtee 16.43 ja kotona olen 18.30. Oikein mukavaa on ollut matkanteko ja valtion rautiet ovat olleet muutamaa lyhyttä viivettä aikataulussa. Eihän sitä iltaisin sitten juuri muuta ehdi, mutta onneksi on nämä viikonloput.

Pääsääntöisesti ne menevät toki lepäillen ja siivoillen, mutta oli meillä viime viikonloppuna poika ja miniä kylässä. Lauantaina ostettiin vauvan koppaa varten kankaat, nyt pitäisi vain ommella. Ja vaunuihin ostettiin sellainen verho, jota äidit nykyisin käyttävät, vaikka itse olen sitä mieltä, ettei sitä kyllä tarvita. Huomasin, että se oli niin tärkeä miniälle, joten päädyttiin sitten ostamaan sellainen.

Junamatkoilla aamut menevät tosiaan torkkuessa ja iltapäivisin olen lukenut. Kohta on Grishamin Tunnustus puolessa välissä ja kyllä on taas niin taattua ja hyvää Grishamia, että työnpäivän päättymistä odottaa aina sen vuoksi, että pääsee kirjaan käsiksi. 

Työstäni pidän kovasti. Monta koulutuspäivää on tässä kevään aikana tiedossa ja koko ajan huomaan, että pitäisi kyllä oppia vielä paljon lisää tästä puolesta näitä töitä. Olen ottanut muutamia käytänteitä käyttöön, joita ei tuolla aiemmin tehty tällä tavalla ja ihan mukavalta näyttää ja alaiset ovat myös tykänneet näistä. Tai sitten he ovat vain kohteliaita minua kohtaan. Aluksi tuntui, että jouduin tekemään vähän töitä sen eteen, että minua ei pidetä keskushallinnon kätyrinä tai viestintuojana, mutta nyt täytyy ottaa vähän erilainen kanta asioihin itse. 

Mies pääsi sitten töihin tänne kotipaikkakunnalle, joten tilanne on taas tasoitettu. Yhteistä aikaa vain muutama tunti päivässä. No, eipä tule naama liian tutuksi ja välillä on hänenkin vuoronsa olla se, joka odottaa toista kotiin. Ihanasti hän on laittanut täällä aina ruoan valmiiksi ja vie ja hakee minut asemalta. 

Päivät ovat pidentyneet jo valtavasti ja siksikin varmasti tuntuu työmatka niin helpolta. Onhan ilta vielä valoisa kun tulee kotiin, eikä aamukaan ole enää ihan säkkipimeä.

Koiraa on kovasti ikävä edelleen tai tuntuu, että se ikävä on tullut nyt vasta, kun haavat ovat parantuneet ja hiljaisuuden kotona huomaa. No, uuden koiran aika ei ole vielä. Nyt on hetki aikaa vain meille kahdelle kotona ja sitten lasten perheille.

Toinenkin kaksonen on löytänyt tyttöystävän tuossa syksyn aikana ja nyt ensi kuussa muuttavat uuteen ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Tuntuu niin mukavalta. 

Ehkä lopultakin on aika tällä perheellä nauttia vähän helpommasta ajasta ja mukavista tapahtumista. Tosin miehen puolesta jännittää vielä tässä vaiheessa, että jatkuuko hänen työnsä uudessa paikassa yli koeajan ja miten hommat etenevät. Mutta sen näyttää aika, eikä etukäteen murehtimalla saavuta mitään.

Kahden viikon kuluttua on pääsiäinen ja silloin on ajatuksena käydä Oulun suunnalla miehen sedän luona. PIkavisiitti kylläkin tiedossa, mutta olisi mukava käydä edes piipahtamassa. Pääsiäisviikon pidän lomaa ja samoin lomailen nyt maanantaina. Tiistaina on vielä kokouspäivä Turussa, joten junamatka seuraavan kerran edessä vasta keskiviikkona. 

Nyt näyttää ilma sellaiselta, että pitää lähteä pienelle kävelylenkille. Ehkä sen jälkeen pitäisi päivittää blogiystävien tekstit. Siihen on viime aikoina ollut aikaa hävyttömän huonosti. En kuitenkaan ole unohtanut teitä ystävät ja piipahtelen aina silloin, vaikka en välttämättä ehdi edes kommentoida.

Ihanaa kevään odotusta!