sunnuntai, 6. elokuu 2017

Elokuuta

Niin se on taas tämäkin kuukausi lähtenyt käyntiin. Työt aloitettiin viime viikolla ja nopeasti se elämä taas solahti normiarkeen. Eilen käytiin pojan Tammelassa Hakkapeliittamarkkinoilla. Olen sentään naapurikunnasta kotoisin ja nyt olin ensimmäistä kertaa paikalla. Tällä kerralla meidät houkutteli paikalle kuopuksen entisen työantajan sisko. Hän on tapahtuman puuhanaisia ja oikein todella mukava nainen. Mustialan koulun pihalla oli valtavasti torimyyjiä, siellä oli sotilaiden leiri, kuninkaalliset ja vallasväki sekä hovitansseja. Kauniissa ympäristössä ihana tapahtuma. Kerta oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen.

Kunhan olimme kierrelleet torilla tarpeeksi ja katselleet ympärillemme, siirryimme vielä mummin eli äitini luokse kahville. Hänellä oli ystäväperheen koira hoidossa ja poikanihan oli taas kerran ihan myyty. Tosin Hilmakin piti kovasti pojastani. Olo oli hyvä, kunhan rapsutuksia riitti ja niitä todella riittää, kun pojastani on kyse.

Tänään aamu alkoi vesisateella. Eka ei suostunut tietenkään lähtemään ulos joten päivä meni sisällä. Mies laittoi riistasta ihanaa pataa, minä hain kaupasta perunoita ja kukkakaalia lisukkeeksi. Sitten tietysti ruoan laiton lomassa meiltä meni yhtäkkiä keittiöstä ja eteisestä valot ja pakastimesta sähkö. Sitä siinä ihmeteltiin aikamme ja lopulta soitettiin huoltomiehelle. Tietysti mies oli tähän mennessä kartoittanut, että sähkökatkon aiheuttaa liesituuletin. Nyt meiltä on maustehylly irrotettuna (tulipahan pestyä kunnolla), kun hän tutki, että löytyykö sen takaa pistoketta. Ei löydy! Todennäköisesti sade aiheutti jonkun sähköongelman tuolla katolla olevissa laitteissa. Samanlainen ongelma on kuulemma taloyhtiön toisessakin huoneistoissa ja heillä oli sentään tulossa ristiäiset.  Onneksi saimme ruoan valmiiksi ja koneellisen pyykkiä pestyä ja sadekin helpotti, joten Ekan kanssa on saatu pieni lenkki tehtyä.

No, mies kun totesi aamulla, että ellei olisi blogeja ja instagramia, joiden kanssa viettää aikaa, niin voisin saada jotain muutakin tehtyä. Ajattelin kuitenkin tänään kirjoittaa, kun sain myös siivottua tuota omaa sängynvierustaani. Siihen oli kertynyt kaikkea ylimääräistä. Siinä kun on pinot sekä joululehdille, että sisustuslehdille ja päälle tahtoo kertyä monenlaista. Tilipäivänä voisi käydä ostamassa näille lehdille omat laatikot. Pysyisivät silloin ehkä pölyttömämpinä.

Tänään on taas mentävä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on työpäivä. Ensi viikolla on taas jo ensimmäinen matkapäiväkin. Ja pojalla työhaastattelu tiistaina! Ehkä tärppää. Työ olisi ainakin hieman erilaista kuin tähän asti. Palataan siihen jos homma natsaa, mutta peukut pystyyn.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja mukavia koulupäiviä niille, jotka ensi viikolla jo koulunsa aloittavat!

torstai, 3. elokuu 2017

Blogi 10 v

Tänään on 10 vuotta ensimmäisestä blogikirjoituksesta. Tähän blogiin olen kirjoittanut 261 artikkelia ja muutaman kirjoitin toisella nimellä, mutta vaihdoin nimeä, kun kuulin, että sellainen henkilö seurasi tätä, jonka ei halunnut sitä lukevan. Paljon on tässä 10 vuoden aikana tapahtunut. Olin aloittaessani sairaslomalla masennuksen vuoksi ja sen jälkeen kun palasin töihin olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti. Viimeiset 7 vuotta olen työskennellyt valtion palveluksessa ja olen elämääni hyvin tyytyväinen.

Mies taisi silloinkin olla töissä Helsingissä ja on siellä taas. Nykyisin hän sentään käy yöt kotona nukkumassa. 

Lapsia oli silloin kolme poikaa, jotka kävivät koulua ja asuivat kotona. Nyt vanhin on ollut 5 vuotta Kajaanissa opiskelmassa ja lopultakin valmistuminen alkaa häämöttää. Kaksoset opiskelivat ensin ammattikoulussa eri ammatit; rakennusmies ja linja-auton kuljettaja. Nyt toinenkin on vaihtanut alaa linja-auton kuljettajaksi, saanut työpaikan Helsingistä, löytänyt sieltä tyttöystävän ja kihlannut hänet heinäkuun alussa. Virallisia juhlia vietetään viikon kuluttua sunnuntaina. Kesällä on siis tapahtunut yllättäviä asioita. Toinen kaksosista teki vuoden töitä ja täydellisyyteen pyrkivänä väsytti itsensä. Nyt hän on miettinyt mitä tekee tulevaisuudessa. Onneksi on saanut tilanteeseen myös apua ja tilanne alkaa pikku hiljaa parantua.

Blogin kirjoitusaikana meille on tullut myös koira; dreeveri-poika Eka, joka reippaasti kommentoi koirablogeissa, mutta ei vielä ole saanut omaa blogia. Toisinaan kirjoittelee kuulumisiaan täällä minun blogissani. Mutta kun päivän olen töissä koneella, ei tahdo aika illalla riittää koneen viereen istumiselle ja kirjoittamiselle. Eka vie myös aikaa. Töiden jälkeen lähdetään lenkille, tullaan kotiin, syödään, käydään kaupassa ja pestään pyykkiä ja mahdollisesti saunotaan. Siinä se ilta pikaisesti menee. Omat harrastukset ovat tänä vuonna olleet tosi vähissä. 

Tämän vuoden keväällä vanha työkaveri houkutteli minut myös instagramiin. Niinpa puhelimella tulee räpsittyä kuvia ja siirrettyä ne sitten instaan. Siellä olen samalla nimellä kuin täälläkin. 

Loma päättyi maanantaina. Se vietettiin pääosin kotona. Esikoinen oli koko lomani ajan kotona. Toisen kaksosen kanssa kävin risteilyllä ja sitten meillä oli parhaan kaverini ja miehensä 100-vuotisjuhlat. Viimeisellä viikolla kävimme vielä viemässä esikoisen omaan kotiinsa ja takaisin tullessa poikkesimme Iivarin luona kylässä. Olipa kiva tavata Iivari ja emäntänsä tänä kesänä. Iivari nautti kun poikani rapsutteli häntä koko vierailun ajan. Naamapesunkin poika sai. Minä en tällä kerralla saanut mennä lähelle. Eka nosti aina hirveän metelin kun lähestyin Iivaria tai se minua. Äipän peräkammarikoirasta on tullut mustasukkainen. Saattaa toki johtua siitäkin, että toisen pojan morsiammella on kaniinimäyräkoiran pentu, joka on pari kertaa käynyt meillä ja härnännyt Ekaa. Tietysti se on meidän kaikkien lellikki, kun on pieni. 

Tässä ne suurimmat asiat. Yritän löytää aikaa tämänkin päivittämiselle hieman useammin, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa! :)

 

maanantai, 19. kesäkuu 2017

Matkakertomus

Vaikka matkasta on jo aikaa, on siihen nyt pakko palata lyhyen matkakertomuksen muodossa.

Torstaina aamulla 27.4. lähdimme jo aikaisin kotoa poikien lähtiessä meitä viemään. Haettiin äiti matkan varrelta ja Helsinkiin satamaan. Siitä laivalla pikaisesti Viron puolelle ja siellä sitten bussiin, jolla ajettiin Pärnuun. LInja-auto vei meidät hotellille pudottaen aina osan porukasta matkan varrelle. Meidän hotellimme Hedon Spa oli viimeinen ja sinne meitä oli autossa enää 5 henkilöä. Hotelli oli uusi ja sijaitsi ihan meren rannassa, joten siitä oli hieman matkaa sitten keskustaan. Majoituimme hotelliin, jonka huoneet olivat isoja ja upeita ja kaikissa oli oma parveke. Meidän parvekkeelta näkyi sisäpihalle ja vanhan mutakylpylärakennuksen sisäosaan. Hotelli oli rauhallinen ja mukava. 

Päätimme lähteä käymään keskustassa ja etsiä mukavan ruokapaikan. Hyvä paikka löytyi kauppakeskuksesta. Keitto ja pasta-annos yhteensä 7 euroa. Molemmat olivat todella maukkaita. Sitten kävelimme takaisin hotellille, äiti jäi katsomaan tv:tä, josta näkyi Suomen tv 1 ja minä lähdin käymään kylpylän puolella. Siellä oli erittäin hyvä sauna ja yksi allas, jossa oli mahdollista toisella reunalla istua poreissa ja toisessa päässä oli mahdollisuus pienimuotoiseen uintiin. Pitkän päivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että klo 21 tuli uni ihan odottelematta.

Seuraavana aamuna heräsin viettämään syntymäpäivääni. Aamulla kävimme pikaisesti kävelemässä upealla rannalla. Olin jo laivalla saanut parhaalta kaveriltani äidin mukana lahjakortin hotellin kauneussalonkiin ihanaan jalkahoitoon. Kuvia tästä on näkynyt instassa, kuten muutenkin tästä reissusta. Hoito kesti 1½ h ja siihen kuului jalkojen kylvetystä, hierontaa, sokerikuorintaa ja naamiota. Lopulta varpaiden kynnet lakattiin itse valitsemallani värillä ja kynsilakan sai sitten vielä mukaan. Kosmetologi oli virolainen ja oikein mukava. Hotellissa ei juuri Suomen kieltä osattu. Respa ja ravintola täytyi hoitaa englannin kielellä ja ehkä tämä vähän rajoitti ainakin suomalaisten eläkeläisten määrää. Tosin ei täällä ei ollut mahdollista saada hoitojakaan, kuten terveyskylpylöissä.

Jalkahoidon jälkeen kynsilakan piti kuivua ja sinä aikana me äidin kanssa kohotimme sitten maljat näille 50 vuodelle. Iltapäivällä äiti tarjosi minulle syntymäpäiväaterian Ravintola Steffanissa. Ruoka oli hyvää ja annokset olivat isot. Ruokailun jälkeen kävelimme taas keskustaan katselemaan hieman kauppoja ja löysin itselleni mukavan mekon New Yorkerista. Minä, joka inhoan ostoksilla käymistä. Sitten hotellille ja iltauinti. Tällä kerralla sain äidinkin mukaan.

Lauantaina siskoni oli pyytänyt äidin viemään minut kylpylän hiljaiselle osastolle ja se olikin hyvä vaihtoehto, koska koko päivän satoi vettä. Siellä kului aikaa sellainen 3 h. Ohjelmaan kuului tavallinen uima-allas ja tavallinen sauna, sitten oli jalkakylpy ja ihon kuorintaa. Näiden jälkeen vuorossa oli kuolleen meren vesiallas. Mahtava tunne kun vesi kantoi. Kylpylään kuului myös kaksi kolme erilaista saunaa. Kaikki olivat eri lämpöisiä ja eri tyylisiä. Saunoissa kuului käydä viileimmästä kuumimpaan. Viimeisessä saunassa oli katossa ihanat led-lamput, jotka vaihtoivat väriä. Lauteilla maatessa värien vaihtumista oli hauska seurata. Välillä käytiin lepäilemässä lepotilassa ja sitten taas jatkettiin. Kokemus oli kyllä todella ihana! Tämän jälkeen oli pakko lähteä huoneeseen hiukan lepäilemään ja sitten käytiin hotellin ravintolassa syömässä todella maukkaat hampurilaiset. Illasta pakattiin jo tavarat laukkuihin aamua varten valmiiksi ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai aamuna oli vielä hotellin aamupala ja sitten bussi tulikin jo noutamaan meitä satamaan. Mitä lähemmäksi Tallinnaa tultiin sitä enemmän alkoi tien vieressä olla lunta. Sitähän sitten riitti vielä täällä kotonakin, kun tänne illalla ennätimme. Matka oli todella mukava, hotellia voin suositella kaikille ja itsekin olen valmis lähtemään uudelle matkalle heti kun on varaa ja aikaa. 

Matkan varaamiseen käytin Ikaalisten matkatoimistoa ja palvelu pelitti todella hienosti. (Tämä ei ole yhteistyömainos).

maanantai, 17. huhtikuu 2017

Pääsiäismaanantai

Kohta se on taas tältä vuodelta ohi; pääsiäinen. Eipä ajatuksista huolimatta tullut kotia juuri pääsiäiseen koristeltua. Yksi noita killuu katonrajassa ja siskon tuoma pääsiäiskimppu tuo iloa keittiössä. Lampaan sijaan meillä on syöty hirven paistia ja lohta. Mutta onhan ne pyhät näinkin menneet.

Viime viikko oli lomaa. Maanantaina vierailin entisen työkaverin luona ja samalla olin pojan luona yötä ja kävin siellä siivoamassa kuten äidin kuuluu. Sitten tulimme taas yhdessä tänne. Sisko tuli kylään keskiviikkona ja käytiin yhdessä lounaalla ja sitten Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa oli laitettu erilaisia pääsiäisaterioita esille. Oli kiva lukea ja kuulla vanhoista pääsiäisperinteistä niin meillä evankelisluterilaisilla kuin ortodokseilla. Samalla tulivat tutuiksi myös vanhat kansanuskomukset. Instagramissa on lisää kuvia tuosta päivästä. 

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen.jpg

Tämä kuva on ompelijan talon eteisestä. Talossa toimi pääsiäismunien maalaaja. Valikoima oli valtava ja munien koristelu todella kaunista. Olikin muutama vuosi kun olin käynyt museossa ja vierailu tuntui todella mukavalta. Omassa kaupungissa on paljon nähtävää, kunhan tulee lähteneeksi liikkeelle.

Kävimme myös huhtikuun alussa kuuntelemassa Turun filharmoonikkojen konsertin, jossa esitettiin 

Aleksandr Skrjabin: Rêverie
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 7 ”Leningrad

Šostakovitš kirjoitti 7. sinfoniansa Leningradin piirityksen aikana. Huikean suositusta sinfoniasta on sittemmin tullut sodan sorron ja kauhun monumentti ja natsismin- ja militarisminvastaisuuden symboli. Säveltäjän kerrotaan kuvanneen ensimmäisen osan rauhallista jaksoa seuraavasti: ”Ehkä kyse on äidin kyynelistä, tai peräti siitä tunteesta kun suru on niin suurta että kyyneleitä ei enää ole jäljellä.”

Konsertti oli todella vaikuttava ja sali kiitti orkesteria ja kapellimestari Leif Segerstamia seisaaltaan. 

Nyt ei ole sitten kuin neljä päivää töitä ja sen jälkeen on taas lomaviikko. Sillä lomalla on sitten matkailua tiedossa. 

Viime sunnuntaina käytiin myös mökillä vähän haravoimassa. Tosin piha tuntui vielä niin kostealta, ettei haravointia voinut kovin pitkälle jatkaa. Oli kuitenkin ihana käydä jo vähän katsomassa mitä kaikkea on taas tehtävä kunhan kausi kunnolla alkaa.

Hyvää toista pääsiäispäivää kaikille!

tiistai, 28. maaliskuu 2017

Vapaa päivä

Ai miten ihana onkaan joskus viikolla pitää yksittäisiä vapaapäiviä. Tänään heräsin aamulla vasta klo 9, joten selkeästi on nähtävissä etten ole vielä sopeutunut tähän kellojen siirtoon. Se kestää aina useita päiviä. 

Taas on elämä mennyt sellaista vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Töissä on ollut kiirettä. Viime viikollakin järjestettiin sekä henkilöstökokous, että johtajan kurssijuhla. Molempiin tuli n. 40 henkilöä, joten tilojen ja tarjoilujen järjestäminen vei aikaa. Mutta olihan ne tosi mukavia tilaisuuksia. Kokouksessa muistettiin johtajan viime vuonna ollutta merkkipäivää ja hän oli kovasti otettu tilaisuudesta.

Helmikuussa vietin myös talvilomaviikkoni. Käytiin miehen kanssa kahdestaan siellä pohjoisessa ja kun setä siellä joutui yllättäen sairaalaan kesken lomamme, mies jäi hänen asunnolleen ja kävi katsomassa häntä sairaalassa ja minä vietin sitten pari päivää pojan luona Kajaanissa. Sekä meno- että tulomatkalla oli talven pahimmat kelit. Valtaisat lumisateet ja tuulet, mutta onneksi pääsimme hyvin molempiin suuntiin perille. Oli ihana käydä katsomassa poikaa. Hän oli selkeästi aikuistunut, koska koti oli yllättävän siisti. Eipä tarvinnut kuin pyykit pestä ja kaupassa käydä, muuten saimme vain oleskella. Hänen opintonsa ovat nyt sujuneet hienosti ja on toiveita, että hän valmistuu alkusyksystä. 

Tällä viikolla olisi ammattiliiton ilta huomenna ja perjantaina kokous Helsingissä ja illalla konsertti konserttitalolla. Suoraan Helsingistä konserttiin. Onneksi linja-autoasema ja konserttitalo ovat lähekkäin, niin ehdin kyllä. Piti kyllä pyytää kokouksen aikaistamista, että ehdin sopivasti takaisin tulevaan linja-autoon.

Täällä on kevät jo selkeästi alkanut. Ensimmäiset leskenlehdet kuvasin kaksi viikkoa ja niitä voi ihailla instagramissa nimellä Santrajustiina. Olenkin aivan hurahtanut tuohon kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun. Siitä on tullut selkeästi kuvallinen päiväkirjani, kun näita tekstejä ehdin kirjoitella niin harvoin. Viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen joten lenkkipolut alkavat kuivaa. Eka on kyllä tällä hetkellä tosi likainen, kun kaikkialla on ollut niin kuraista. Pesu vain ei ole vielä kannattanut, kun heti on samanlainen. 

Mökillä kävin jo kerran katsomassa miltä siellä näyttää ja veimme uudet saavit odottamaan kesän sadevesiä. Syksyllä talvi tuli niin nopeasti, että meidän saavimme jäivät vettä täynnä paikoilleen ja ehtivät jäätyä ja hajota. Onneksi uudet saavit sai halvalla. Lumet olivat silloin jo lähes sulaneet, mutta maa oli vielä kovin märkää. Mökin lämpötila oli silloin +3 astetta. Joten lämmitys sisälämmön osalta normaaliin, vie vielä aikaa. Toivottavasti vapun aikaan pääsisi jo ensimmäisiä pihatöitä tekemään.

Huhtikuu tulee olemaan taas lomakuu. Pidän lomaa pääsiäisviikon ja sitten vappuviikkon. Jälkimmäisellä viikolla täytän 50 vuotta ja lähden äitini kanssa juhlistamaan sitä muutaman päivän lomalle Pärnuun hotelliin. Teemme elämämme ensimmäisen äiti-tytär -loman. Äiti täyttää kesällä 70v. Joten jo on aikakin. 

Nyt täytyy katsoa jotain syötävää ja sitten iltapäivällä käymme pojan asunnolla katsomassa postit ja vähän järjestämässä. 

Mukavaa maaliskuun loppua!