tiistai, 1. toukokuu 2018

VAPPU!

Näyttää menevän tämä kirjoittelu siihen, että kaikkina juhlapyhinä tulee istuttua tähän koneen viereen. No, sekä ennen pääsiäistä, että ennen tätä vappua olen ollut viikon lomalla ja poissa koneen äärestä, joten ehkä se on vaikuttanut.

Viikot ovat menneet vauhdilla. Töissä on ollut kiirettä ja lisäksi näitä lomapäiviä on tässä viime viikkoina ollut ihan riittämiin, jotta saatiin taas viime vuoden lomat pidettyä ajoissa pois. Eilenhän oli viimeinen mahdollinen päivä. Nyt on sitten käytettävissä taas 38 päivää seuraavalle lomakaudelle ja heinäkuussa on tarkoitus olla lomalla.

Kävin tässä kuussa myös ystävätteren kanssa konsertissa kuuntelemassa jälleen kerranTurun Filharmoonikkoja johtajanaan ihana Rachlin. Jokaisessa konsertissa hän myöskin soittaa yhden solistin osuuden viululla itse. Musiikki oli ihanaa ja sen jälkeen tapasimme miehemme kaupungilla ja kävimme ravintolassa syömässä. Ilta oli todella ihana. Seuraavana päivänä olikin sitten vauhtia elämässä kun muutimme yhden pojista Vantaalle. Sinne he nyt tyttöystävän kanssa perustavat omaa yhteistä kotia. Ihan mukavalta tuntuu, kun kummallakin kaksosella on nyt vakituinen työpaikka, tyttöystävä ja oma koti. 

Viime viikko oli lomaviikko ja sen vietin äidin kanssa esikoisen luona Kajaanissa. Siellä touhusi alkuviikosta siivouspalvelu äiti ja mummi, joka järjesti ja pesi ja pyykkäsi taas esikoisen kämpän meidän mielestä asuttavaan kuntoon. Itse hän oli siihen ihan tyytyväinen ilmankin. :) Sitten kävimme Kajaanin taidemuseossa katsomassa näyttelyn Näkyväksi neulottu, josta löytyi kerrassaan ihania töitä. Meitä kaikkia kosketti Sanni Weckanin työ "Mummo". Räsymattotekniikalla tehty muotokuva mummosta, joka ehti kuolla ennen kuin hän ehti opettaa lapsenlapsensa tekemään ryijyä. Teimme myös simaa ja ostimme esikoiselle tippaleivät, jotta hän sai viettää myös vappua. Kajaanistakin oli jo lumet hävinneet, joten kesärenkaillakin olisi pärjännyt. Meillä kuitenkin oli vielä talvitassut, jotka sitten perjantaina aamulla vielä vaihdettiin ensin luottohuoltajallamme ja luovuin myös sivutoimestani. Nyt on enää vain tämä mukava virallinen työ. 

Vappu on mennyt tässä kotosalla. Eilen avattiin grillikausi ja nautittiin makkaroista. Huomenna on sitten taas kello soimassa 4.15 ja juna lähtee 5.33.

Mukavaa toukokuuta!

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Pääsiäinenkin meni jo!

Ei sille vaan mitä voi, että aika menee enkä ehdi tänne paljon kirjoitella. Pidän tätä kuitenkin hengissä, sillä vielä tulee sellainenkin aika, että ehtii. 

Pääsiäinen oli tänä vuonna vähän erilainen. Mies lähti pitkänäperjantaina setänsä luona käymään Pohjois-Pohjanmaalla ja minä jäin kotiin. Minä ja äitini olimme miniän 20-vuotissynttäreillä Espoossa lauantaina ja äiti jäi luokseni vielä yöksi ja lähti kotiin vasta sunnuntaina, jolloin mies sitten taas jo ajeli kotiinpäin. Maanantaina huilattiin ihan rauhassa kotona ja viikko meni taas nopeasti töiden merkeissä. 

Mies sai työnantajaltaan liput eiliseen jääkiekko-otteluun ja tilaisuus aloitettiin ruokailulla jäähallin business clubilla. Ruoka oli tosi hyvää ja lasi viiniä meni siinä kyytipoikana. Katri-Helena oli laulamassa Maamme-laulun ja 10 000 ihmistä yleisössä teki hienon valomeren kännykän taskulampuilla ennen pelin alkua. Oli oikein mukava ja vähän erilainen ilta. Ainoa ikävä osuus oli se, että TPS hävisi 2-1, vaikka johti ottelua 1-0 melkein viimeisen viime hetkille saakka. Tappara johtaa semifinaalisarjaa 3-0 ja maanantaina ollaan sitten jo katkolla. Nyt se vaatii kolmen pelin voittoputkea TPS:ltä. HUH, mikä urakka! 

Tänä keväänä on saatu jännittää esikoisen talouspuolen vuoksi oikein tosissaan. Hän sai kyllä opiskeluoikeuden vielä ylimääräiselle vuodelle, mutta opintotukea ei enää myönnetty. Päätös siitä tuli 31.1., joten sitten kiireesti helmikuun alusta toimeentulotuki vetämään; ensimmäinen päätös, ei myönnetä, koska oli jäänyt kaikki liitteet pois. Niitä ei missään vaiheessa kysytty, tehtiin vain kielteinen päätös. Onneksi tuli vähän asumistukea, että sai ruokaa joka kuukausi. Vasta nyt viime torstaina sai päätöksen toimeentulotuesta alkuvuodelle, mutta samalla oli sitten vuokranantaja jo laittanut velkomuskanteen vireille. Onneksi saatiin rästit pois ja asuminen saa taas jatkua ilman ongemia. KELAn loistava lupaus 7 päivän käsittelystä ei pidä paikkaansa edelleenkään. Maaliskuussa uudistettu hakemus sisään liitteillä ja päätös tuli vasta noin kuukauden kuluttua. Ei ole köyhällä tässä maassa helppoa. Ja toimeentulotukihakemusten määrä varmasti vain lisääntyi, kun aktiivimallileikkuri iski työttömiin oikein kunnolla maaliskuun lopussa. Nyt ei auta toivoa, kuin että poika saa opintonsa jo kesän aikana päätökseen ja löytää jostain itselleen työtä. Seuraava jännitettävä asia, mutta eiköhän se siitä mene.

Nykyiset päivät ovat kyllä niin täynnä työtä ja sitä matkustamista, että mitään ihmeellistä ei meillä ehdi tapahtua. Ja onneksi elämä on tällä hetkellä melko seesteistä, ei tähän oikein enää jaksaisi mitään suuria draamoja.

Ensi viikolla on sivutyöni yhtiökokous, jossa luovun siitä tehtävästä ja sitten ei tarvitse enää yrittää muistella mitään ylimääräisiä tehtäviä.

Toinenkin kaksosista muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa pääsiäisen aikana ja nyt entinen asunto jo irtisanottu ja osoitteenmuutos tehty. PIristi pojan elämää tosi paljon.

Minulla on ensi viikolla torstai ja perjantai vuosilomapäiviä. Torstaina vien auton huoltoon ja olen päivän äidin luona, perjantaina on sitten vuorossa lounas ystävättären kanssa ja illalla konsertti, jonka jälkeen menemme miestemme kanssa vielä yhdessä syömään ravintolaan. Mukavaa vaihtelua välillä arkeen. Lauantaina käydään sitten siirtämässä pojan tavarat Vantaalle ja siivoamassa entinen koti. Sitten on viikko töitä ja vuosilomaviikko sen jälkeen. Silloin lähden pojan luokse Kajaaniin! ÄItini on lähdössä mukaan ainakin vielä tällä hetkellä. 

Vauhdikkaalta vaikuttaa siis vielä huhtikuu ja toukokuullekin on jo suunniteltu monenlaista. Näistä kerron sitten myöhemmin! Mukavaa huhtikuun jatkoa!

lauantai, 17. maaliskuu 2018

Hyvin on mennyt

Nyt on kuukausi pendelöintiä takana ja hyvin on mennyt.

Aamulla on herätys 4.15, juna lähtee 5.37 ja töissä olen sitten 7.49. Päivät menevät tosi nopeasti ja klo 16.10 lähden kiiruhtamaan taas junalle, joka Pasilasta lähtee 16.43 ja kotona olen 18.30. Oikein mukavaa on ollut matkanteko ja valtion rautiet ovat olleet muutamaa lyhyttä viivettä aikataulussa. Eihän sitä iltaisin sitten juuri muuta ehdi, mutta onneksi on nämä viikonloput.

Pääsääntöisesti ne menevät toki lepäillen ja siivoillen, mutta oli meillä viime viikonloppuna poika ja miniä kylässä. Lauantaina ostettiin vauvan koppaa varten kankaat, nyt pitäisi vain ommella. Ja vaunuihin ostettiin sellainen verho, jota äidit nykyisin käyttävät, vaikka itse olen sitä mieltä, ettei sitä kyllä tarvita. Huomasin, että se oli niin tärkeä miniälle, joten päädyttiin sitten ostamaan sellainen.

Junamatkoilla aamut menevät tosiaan torkkuessa ja iltapäivisin olen lukenut. Kohta on Grishamin Tunnustus puolessa välissä ja kyllä on taas niin taattua ja hyvää Grishamia, että työnpäivän päättymistä odottaa aina sen vuoksi, että pääsee kirjaan käsiksi. 

Työstäni pidän kovasti. Monta koulutuspäivää on tässä kevään aikana tiedossa ja koko ajan huomaan, että pitäisi kyllä oppia vielä paljon lisää tästä puolesta näitä töitä. Olen ottanut muutamia käytänteitä käyttöön, joita ei tuolla aiemmin tehty tällä tavalla ja ihan mukavalta näyttää ja alaiset ovat myös tykänneet näistä. Tai sitten he ovat vain kohteliaita minua kohtaan. Aluksi tuntui, että jouduin tekemään vähän töitä sen eteen, että minua ei pidetä keskushallinnon kätyrinä tai viestintuojana, mutta nyt täytyy ottaa vähän erilainen kanta asioihin itse. 

Mies pääsi sitten töihin tänne kotipaikkakunnalle, joten tilanne on taas tasoitettu. Yhteistä aikaa vain muutama tunti päivässä. No, eipä tule naama liian tutuksi ja välillä on hänenkin vuoronsa olla se, joka odottaa toista kotiin. Ihanasti hän on laittanut täällä aina ruoan valmiiksi ja vie ja hakee minut asemalta. 

Päivät ovat pidentyneet jo valtavasti ja siksikin varmasti tuntuu työmatka niin helpolta. Onhan ilta vielä valoisa kun tulee kotiin, eikä aamukaan ole enää ihan säkkipimeä.

Koiraa on kovasti ikävä edelleen tai tuntuu, että se ikävä on tullut nyt vasta, kun haavat ovat parantuneet ja hiljaisuuden kotona huomaa. No, uuden koiran aika ei ole vielä. Nyt on hetki aikaa vain meille kahdelle kotona ja sitten lasten perheille.

Toinenkin kaksonen on löytänyt tyttöystävän tuossa syksyn aikana ja nyt ensi kuussa muuttavat uuteen ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Tuntuu niin mukavalta. 

Ehkä lopultakin on aika tällä perheellä nauttia vähän helpommasta ajasta ja mukavista tapahtumista. Tosin miehen puolesta jännittää vielä tässä vaiheessa, että jatkuuko hänen työnsä uudessa paikassa yli koeajan ja miten hommat etenevät. Mutta sen näyttää aika, eikä etukäteen murehtimalla saavuta mitään.

Kahden viikon kuluttua on pääsiäinen ja silloin on ajatuksena käydä Oulun suunnalla miehen sedän luona. PIkavisiitti kylläkin tiedossa, mutta olisi mukava käydä edes piipahtamassa. Pääsiäisviikon pidän lomaa ja samoin lomailen nyt maanantaina. Tiistaina on vielä kokouspäivä Turussa, joten junamatka seuraavan kerran edessä vasta keskiviikkona. 

Nyt näyttää ilma sellaiselta, että pitää lähteä pienelle kävelylenkille. Ehkä sen jälkeen pitäisi päivittää blogiystävien tekstit. Siihen on viime aikoina ollut aikaa hävyttömän huonosti. En kuitenkaan ole unohtanut teitä ystävät ja piipahtelen aina silloin, vaikka en välttämättä ehdi edes kommentoida.

Ihanaa kevään odotusta!

sunnuntai, 4. helmikuu 2018

Kiireinen vuoden alku

Vuoden alku on ollut kiirettä täynnä. Töissä on ollut kiire, kun kaikki koulutukset ja kokoukset ovat pyörähtäneet käyntiin täydellä vauhdilla heti vuoden alusta ja sijaisuuteni johdon sihteerin tehtävissä on päättymässä. Teen vielä ensi viikon töitä siinä paikalla ja sitten astunkin ihan uusiin saappaisiin. Aloitan 12.2. tehtävät toimistopäällikkönä isossa valtion virastossa Vantaalla ja se tarkoittaa sitten myös pendelöintiä Turun ja Tikkurilan välillä päivittäin. Tosin jos mies saisi taas töitä Helsingistä, saisimme joka päivä 4 h yhteistä aikaa matkojen aikana. Mutta ei minua tuo junamatkakaan häiritse. Aamulla sen ajan voi vielä nukkua ja iltapäivällä ehtii lukea tai kutoa tai katsella tallenteita. Uskon, että tulen tuolla viihtymään tämän vuoden, jonka viransijaisuuteni kestää.

Mies on laitellut hakemuksia kaikkiin avoimiin työpaikkoihin Helsingistä Inariin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ilmeisesti kukaan ei todella hae osaavaa työnjohtajaa, koska nyt kokemusta olisi tarjolla 30 vuoden ajalta. Hän ilmeisesti on liian vanha ja liian kallis. Pitää vain jaksaa toivoa, että hänenkin paikkansa vielä löytyy. Eli tuossa iässä ei kannata lähteä etsimään vihreämpää nurmikkoa uudelta työnantajalta vaan pitäisi pysyä siellä tutussa ja turvallisessa, jossa tietää saavansa olla. Uskon kuitenkin, että työ vielä löytyy. Meidän elämämme ei vain koskaan saa olla liian helppoa. 

En käsitä mihin meni tammikuu. En ehtinyt yhtään mitään. Käsityötä aloitin, mutta edelleen tuntuu, että työhön pitää vaihtaa isommat puikot tai pipo ei mahdu päähän. Nyt sillä olisi tarvetta. Tänään aamulla pakkasta oli -15 astetta ja edelleen puhelimen säätila näyttää -13. Kävin jo lenkillä, kun ilma oli ihanan aurinkoinen. MIes onkin pojan ja pojan avovaimon pikkuveljen kanssa metsällä Lohjan suunnalla. Pitäisi vielä pestä vähän pyykkiä ja tehdä taloyhtiön kirjanpidon aloitusta viime vuodelta. Nyt kun työt ottavat päivästäni entistä suuremman osan, olen ajatellut luopua tästä sivutyöstäni. Aika ei vain riitä kaikkeen ja kun kesällä vielä tulee se vauva, niin sitten se aika vasta meneekin. 

Lukeminenkin on tänä vuonna ollut pelkkien lehtien varassa. On ollut uusia ja vanhoja lehtiä, joita olen käynyt läpi ja Grishamin kirja polttelee kovasti tuolla pinossa ja huutelee vuoroaan. Nyt seuraavana on kyllä tämän kuukauden Eeva-lehti, joka on aina yhtä ihana ja kannesta kanteen luettava. Myös tallenteita on tullut tabletilta katsottua. Se on oikeastaan ainoa homma mitä jaksaa töiden jälkeen tehdä.  En ymmärrä mihin kaikki energiani on hävinnyt. No, ehkä sitä energiaa tässä tulee. Tosin noissa taloyhtiön asioissa sitä energiaa on kyllä tänä vuonna mennyt jo yli oman tarpeen. Taloyhtiössä on alkamassa kattoremontti ja sen johdosta on pidetty pari ylimääräistä yhtiökokousta, selvitetty tarjousta ja urakkaa ja käyty lainaneuvotteluja pankin kanssa. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla homma hanskassa ja hanskakin on vielä tallessa. 

Oikein ihanaa helmikuuta kaikille ja hyviä lomia hiihtolomien viettäjille!

 

tiistai, 2. tammikuu 2018

Muistellaan vielä vähän joulua!

Vaikka työt on jo vuoden vaihteen jälkeen aloitettu, on silti mukava muistella vielä hetki joulua. 

Joulun valmistelu oli meillä lähinnä lahjojen hankintaa. Muuten en kotona niin kovasti mitään erikoista tehnyt. Koko syksyn ajanhan siivoilin huoneita pikku hiljaa ja järjestelin tavaroita paikoilleen. Tärkeintä meidän joulun vietossa oli se, että kaksosilla oli molemmilla vapaa aatto ja saimme viettää sen kotona koko perhe.

Esikoinen tuli kotiin jo jouluviikon alussa kotiin.

Perjantaina töiden jälkeen kävimme pitopalvelusta hakemassa laatikot. Kinkku oli sulatettu jo alkuviikosta ja paistettiin sitten aaton vastaisena yönä ja lauantaina mies teki vielä palapaistin hirvenlihasta. Laatikoita tilasin 2 porkkanaa, 2 maksaa ja yhden lantun. Yhdet kaikkia olisivat riittäneet, kun ruokailijoita oli tänä vuonna vähän. Perunalaatikon ostin kaupasta, koska pitopalvelu ei tee laktoositonta imellettyä perunalaatikkoa ja halusin sellaisen. Ruokapöytään ostettiin myös peruna- ja punajuurisalaattia ja hieman graavilohta. Myös sillejä löytyi pöydästä. Ruokajuomana nautimme viiniä ja snapsit. Alkoholittomina versioina oli vettä, vichyä ja maitoa.

Joulukuusen mies ja esikoinen kävivät ostamassa torstaina ja samana päivänä se tuotiin myös sisälle. Olemme hakeneet kuusen samoilta kauppiailta varmasti jo lähes 20 vuoden ajan. Meidän miesväellä on loistava maku kuusen suhteen. Se on aina tasainen ja tuuhea ja vielä tänäänkin se on todella kaunis. Eikä yhtään neulaa varise. Aattona aamulla pojat sitten koristelivat kuusen. Nyt tähän hommaan osallistui myös miniä.

Perjantaina illalla imuroin ja vaihdoin olohuoneen maton. Samana iltana kotiin tuli myös toinen kaksonen, jolla myös aaton aatto oli vapaa. Oli niin kotoista ja mukavaa, kun lapset alkoivat kerääntyä kotiin. Aatonaatto iltana tuli sitten toinenkin kaksosen avovaimonsa kanssa. He toivat mukanaan myös ihanan kaniinimäyräkoira Waldon, joka oli hiukan ihmeissään kun oli vieras paikka ja paljon uusia ihmisiä. Mutta hyvin tulimme juttuun.

Lauantaina vaihdoin lakanat ja kävimme silloin jo joulusaunassa. 

Aattona katselimme totuttuun tapaan Lumiukon ja Joulurauha julistuksen. Koska nuoren parin piti siirtyä jo iltapäivällä miniän vanhemmille, jaoimme lahjat heti kun joulurauha oli julistettu ja lahjojen jaon jälkeen syötiin. Sitten nuoripari lähti ja me jäimme tänne kotiin neljästään. Pelasimme yhdessä pojan saamaa Aikamatka -peliä ja keitimme joulukahvit, jotka nautittiin joulutorttujen ja konjakin kera. Niin se aatto kului ja oli oikein mukava.

Olimme olleet todella kilttejä koko porukka. Me miehen kanssa saimme keraamisen paistinpannun ja herkkukassin, jossa oli kahvia ja jouluteetä sekä suklaata ja mukit, joissa oli mersun tähti. Aivan upeat! Sellaiset saivat myös kaikki pojat. Myös suklaata tuli koko perheelle useampi rasia ja työkaveriltani sain ihanan tontun ja jouluherkkuja häneltäkin. Esim. viikunahillo on ollut aivan ihana herkku juustojen kanssa. Sain myös ihanan Vichyn seerumin, joka on tehty juuri vaihdevuosi-ikäisen iholle. Ja kummipojalta saimme pullon viiniä. Lisäksi sain museokortin, jota olin jo toivonutkin ja kirjan, joka on aina mieluinen lahja. Ja vielä tuli yksi lahjakortti S-ryhmän kauppaan. MIes sai kunnon sytkärin metsästysmatkoja varten, jäsenyyden Ursaan vuodelle 2018, kaksi ihanaa solmiota ja pullon brandya ja tietysti kirjan. Pojille pukki toi kirjoja ja dvd-bokseja, esikoiselle myös voileipägrillin ja sähköhammasharjan sekä kortti Steamiin, jolla voi sitten kotona pelata. Yksi pojista sai kaksi lahjakorttia kirjakauppaan ja vähän vaatetta sekä uuden lautapelin Aikamatka. Sitä pelattiin aattoiltana ja se olikin tosi mukava. MIniä sai myös kirjan ja ison ihanan tontun, kauneuden hoitoaineita ja TPS:n vauvabodyn, jonka selässä lukee PIKKU 2. Myös hänen miehensä sai 50 cm:n bodyn, joka oli isämallia eli kietaisumalli. Hänn sai myös lahjakortin vaateliikkeeseen ja vähän vaatetta, koska on äärimmäisen huono ostamaan itselleen vaatteita.

Niin varmasti huomasitte, että tälle meidän nuorelle parille ostettiin lahjaksi vauvan vaatetta. He nimittäin saavat kesäkuussa vauvan ja minusta tulee mumma ja miehestä ukko. Ainakin nyt nämä nimet tuntuvat hyviltä, katsotaan miltä sitten kesällä näyttää. Saimme tietää tämän ilouutisen muutama viikko sitten ja nyt jouluna uutinen kerrottiin myös tulevalle isomummille ja isotädille. En osaa oikein edes sanoin kuvata, miten ihanalta tämä on tuntunut ja miten paljon nautin tästä odotuksesta. MIniä kyllä on ollut huonovointinen ja väsynyt, mutta toivottavasti olo paranee kun viikkoja tulee lisää.

Joulupäivänä vierailimme siskoni luona, koska äitini vietti siellä joulun. Toinen kaksosista joutui lähtemään töihin jo puolen päivän jälkeen. Häntä asia kyllä harmitti tosi kovasti ja vietimmekin paljon aikaa puhelimessa sinä päivänä. Myös meidän nuoripari tuli siskon luokse ja jälleen ihailtiin kovasti tätä odotuksen onnea. Päivän aikana syötiin ja juotiin ja kahviteltiin. Illalla kävimme vielä Metsolan hautausmaalla viemässä kynttilät miehen isän eli appeni ja miehen kummien haudoille. Vesi- tai räntäsateessa ajettiin kotiin.

Tapaninpäivä meni töihin sitten jo toinenkin poika ja me olimme täällä kotona vain kolmistaan. Päivästä tuli sellainen rauhallinen pyjamapäivä! Katselin tallenteita tabletilta ja lämmitimme ruoan. Päivä oli mukava. Tämän jälkeen palattiinkin sitten arkeen ja loppuviikon olin normaalisti töissä.

Viime viikonloppuna vaihtui sitten vuosikin meillä kaikessa hiljaisuudessa. Pojat olivat töissä ja esikoinen vietti aikansa meillä. Kävimme kyllä esikoisen kanssa katsomassa raketteja vähän kauempana kotoa, mutta hyvin nopeasti tuli niin kylmä, että tulimme kotiin. Olimme kuitenkin nähneet muutaman kauniin raketin, joten vuosi oli vaihtunut ihan hyvin.

Onnea uudelle vuodelle 2018! Toivottavasti tämä on hyvä meille kaikille!