keskiviikko, 21. heinäkuu 2021

Vuodet vierii

Hyvänen aika, vuosi sitten viimeksi ollut täällä kirjoittamassa!

No, nyt on taas vuosiloma, enkä siis istu jo valmiiksi koneella 8 h /pvä, niin jaksaa taas vähän enemmän olla omalla koneella. Instagramista minut löytää nimellä Santrajustiina, sitä tulee päivitettyä useammin. Kännykällä kuva ja julkaisuun. 

En ole vieläkään päässyt takaisin virastolle töihin. Nyt virastojen pitäisi aueta 1.9.2021, katsotaan kuinka käy. Enää en oikein usko tilanteeseen. Jotenkin ajattelen, että ehkä olisi helpompi olla etänä vielä koko tämä vuosi, niin rokotuskattavuus nousisi paremmalle tasolle. Oman toisen rokotteeni saan 5.8. Kainuulainen esikoinen saa ensimmäisen rokotteen vasta 12.8. ja hän on perheemme viimeinen rokotettava. Pikkuveljet saavat toisen piikkinsä jo elokuun lopulla. 

Tämä hiljaisuuden vuosi on muutoin ollut oikein ihana. Esikoinen tuli viime kesänä Turkuun ja sai vuoden aikana tehtyä puuttuvat kurssinsa. Nyt puuttuu enää se lopputyö. Hän tulee vielä syksyksi tänne kotiin sitä kirjoittamaan, niin ehkä jo joulun aikaan saamme lopultakin juhlia valmistunutta nuorta! Sitten alkaakin se työpaikan haku.

Oikeudenkäynti saatiin syyskuussa päätökseen tuon pienen miehen tapaamisten osalta. Tuomari oli odotetusti kannallamme ja isä sai laajat tapaamiset. Kaksi kertaa viikolla joka toinen viikko ja nyt kesäkuusta eteenpäin on ollut joka toinen viikonloppu kahden yön tapaamisia perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Heillä on niin ihanaa yhdessä! Nyt on menossa ensimmäinen yhteinen viikko, joka on siis isän ja pojan yhteinen kesäloma. Maanantain vietimme yhdessä mökillä ja eilen kävimme isomummin luona. Nyt sitten loppuviikko ihan omassa rauhassa normaalia elämää. Poikani löysi myös uuden tyttöystävän, joka on ottanut hienosti vastaan paketissa tulleen pikkupojan ja pikkupoika suorastaan rakastaa tätä tyttöä. Poika on edelleen lomautettuna linja-autonkuljettajan työstään, mutta hän on ollut nyt kolme viikkoa maanrakennustyömaalla pääkaupunkiseudulla ja tykkää kovasti.

Toinen kaksosista sai töitä viherrakentajalta pääkaupunkiseudulta ja pääsivät taas normaaliin elämään tyttöystävän kanssa. Hän ei vieläkään saa ajaa linja-autoa, koska se vireystilatesti ei ole vielä mennyt läpi. Heiltä saatiin ihania ilouutisia juhannuksena, kun he kihlautuivat.

Vuosien ongelmien ja taisteluiden jälkeen alkaa näyttää siltä, että kaikkien lasten elämä järjestyy pikku hiljaa. 

Itse olen taas saanut sijaisuuden toisesta tiimistä, eli teen henkilöstöasioita, joista nautin eniten. Saan olla tehtävässä ainakin ensi vuoden toukokuuhun ja mahdollisesti vielä siitä vuoden eteenpäin. Olen ehdottomasti omimmillani tässä työssä. Ja kuten asiaan kuuluu, emme viihdy miehen kanssa samalla paikkakunnalla kovin pitkään. Hän aloitti huhtikuussa työt pääkaupunkiseudulla ja ajelee sinne nyt taas päivittäin. Mutta ennemmin hyvinvoiva mies pitkän matkan takana, kuin masentunut ja kiusattu täällä.

Meillä alkoi taloyhtiössä remontti viime viikolla. Talosta on pesty katto ja seinät ja osa seinistä on jo uudelleenmaalattuja. Takapiha on hirveässä kunnossa kun katolta on puhallettu sinne roskat eikä niitä ole vielä siivottu. Nyt ne lisäksi ovat ihan märkiä. Kaikki tavarat pihalta on koottu yhteen kasaan ja peitetty presulla ja käyty keskustelut työnjohdon kanssa siitä, että karhunvatukkaamme ei saa sotkea. Se kun tekee ensimmäistä kertaa enemmän marjoja. Parkkipaikat ovat poissa käytöstä, kun asfaltit uusitaan. Kurtturuusut on nyt poistettu ja lämpötolpat uusitaan, joten pihat ovat aika kauheassa kunnossa. Onneksi sain tiedon juuri kiinteistöpäälliköltä, että nämä pihatyöt pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, kun alueella ei ole ylimääräistä paikoitustilaa. Sisältä tekevät syksyn aikana patterien venttiilivaihdot ja takaovien vaihdot ja joulun jälkeen alkavat sitten sisätyöt. Sisältä remontoidaan kaikilta kylpyhuone, wc ja keittiö ja halutessaan saa isomman remontin, eli lattiamateriaalin vaihdon ja seinien tapetoinnin ja maalauksen. Olemme päättäneet ottaa tämän ja se tarkoittaa koko kodin pakkaamista varastoon noin kuukaudeksi ja asumista muualla. Mies on sen ajan pojan luona Vantaalla ja minä menen äidin luokse. Pitää pyytää ylimääräinen etätyösopimus sille ajalle, ettei tarvitse ajaa tätä väliä joka päivä.  Mutta tuntuu niin mukavalta saada koti uusituksi 20 vuoden asumisen jälkeen. Täällä kun niitä elämisen jälkiä todellakin on. Sekä poikien että koiran jäljiltä. Asumisoikeusasumisen hyvä puoli on, että emme joudu tässä vaiheessa maksamaan mitään. Toki se varmasti jatkossa näkyy vastikkeen nousussa, mutta siinä se on kuitenkin helpompi hoitaa.

Olen tässä loman aikana lähtenyt remonttiääniä pakoon päivisin joko mökille tai rannalle. Löysin tästä läheltämme minulle uuden uimapaikan, jossa olen nauttinut kovasti uimisesta ja rannalle makoilusta. Taidan suunnata sinne nyt tänäänkin kun täällä on vähän vielä lämpimämpää kuin mökillä. 

Vielä on viikko lomaa jäljellä ja sitten alkaa taas työsyksyyn valmistautuminen. Kiirettä tulee olemaan ja kouluttamistakin tulee tehtyä uuden järjestelmän vuoksi. Onneksi lomapäiviä jäi vielä 26 pidettäväksi ennen 30.4.2022 niin saa syksylläkin vähän lomailtua.

Voikaa hyvin ja ihanaa kesän jatkoa kaikille!

 

 

 

perjantai, 7. elokuu 2020

Etätyötä ja kesän viettoa

Niin sitä on päästy taas jo elokuulle. Minun mielestäni parhaaseen kesäkuukauteen. Kauniit ja lämpimät päivät sekä tummuvat illat. Voiko kauniinpaa olla?

Ei sitä sitten paljon tänä keväänä saanut normaalia elämää viettää, vaikka kotiin töihin pääsikin. Nimenomaisesti on saanut olla kotona töissä. Viimeksi virastolla 17.3.. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu 17.8., koska silloin piti siirtyä virastolle, mutta eilen jo suositeltin tämän etätyön jatkamista edelleen, kun tartunnat alkoivat taas nousta. Olemme saaneet kumppaniksi scifi-otuksen. Ei näy, eikä kuulu, mutta sairastuneet todella sen tuntevat. Onneksi ei ole ollut itsellä eikä lähipiirillä. Meidän pienen miehen isä on edelleen lomautettu, eikä loppua näy. Ei kukaan uskalla minnekään matkaan tilausajolla lähteä ja hotellit ovat edelleen kiinni. Viimeisten tietojen mukaan, niiden pitäisi avautua 1.9., mutta tuskin tämäkään on varmaa.

Mies teki minulle kyllä kunnon työpisteen yhteen tyhjään makuuhuoneeseen, joten siltä osin ei ollut huolta. Työantaja asennutti myös koneisiin jumppaohjelman, joka aina kerran tunnissa muistuttaa pienistä venytyksistä. Loistava ohjelma, koska muuten olen huomannut, että kotona ollessa työpöydän vierestä tulee noustua harvemmin kuin virastolla. Ei tarvitse nousta tulostamaan tai käymään työkaverin luona tms.

Vuosilomani pidin kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin. Olimme rohkeita ja kävimme mieheni kanssa Kempeleessä hänen serkkunsa luona. Osoite sama kuin ennen sedän luona, mutta sedän kuoltua serkku peri talon. Paljon olivat tehneet muutoksia ja pihaa oli laitettu rakkaudella. Sauna oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja seura mahtavaa. Vietimme heidän luonaan pari ihana päivää ja sitten ajelimme Kajaaniin hakemaan esikoisen taas kotiin kesäksi. Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä poikien kanssa. Yksi pojista oli tyttöystävän kanssa heidän mökillään. Mukavaa oli! Muuten loma vietettiin melko lailla tässä kotona. Ei vain ollut tarvetta lähteä minnekään ja kyllä minä olen yrittänyt vältellä virusta parhaani mukaan.

Mökkikausi aloitettiin tänä vuonna vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja vielä silloin oli yöllä kylmää. Juhannuksen jälkeen läheisen entisen uimarannan laituri oli tuotu paikoilleen, kun sitä kyselin kaupungilta aiemmin. Olin niin onnellinen, kun pääsee lähellä uimaan. Kotoa on aina 15 km matkaa eikä sitä viitsi ihan pienen pyrähdyksen vuoksi tehdä. Heinäkuun alussa yksi pojista tyttöystävineen muutti osoitteesta toiseen, kun saivat edullisemman opiskelija-asunnon. He olivat itse Oulussa ristiäisissä, joten meitä oli kolme tekemässä muuttoa. Onneksi saimme vuokrattua kunnon auton, niin selvisimme yhdellä kuormalla. Mutta kyllä meni monta päivää, kun jalat huusivat hoosiannaa joka askeleella. 

Poikien syntymäpäivää eli viiskymppisiä ( 2 x 25 v) vietettiin tänä vuonna siellä yhden pojan uudessa kodissa. Oli oikein mukavat juhlat! Viime viikonloppuna päästiin sitten lopultakin 50 v keväällä täyttäneen siskon synttäreitä ja huomenna lähdetään juhlimaan 70 v täyttävää setää Virroille. Juhlaa tässä näyttää riittävän. Viikon päästä vielä oma siippa täyttää vuosia, mutta ne juhlitaan vain omassa porukassa. Sitten alkaakin juhlat olla ohi ja miehen metsästyskausi pääsee vauhtiin. Ensin sorsastus ja sitten hirvestys, joka tänä vuonna tapahtuu Inarissa saakka. 

Alkukesästä sain tehtyä vähän käsitöitäkin. Tein itselleni lahjalangoista talvea varten valmiiksi huivin ja sukat ja myös pikkumiehelle sukat syksyn saapaskelejä varten. Sen jälkeen ovat käsityöt olleet odottamassa syksyn viileneviä ilmoja. Olen tänä vuonna ehtinyt myös lukea jonkun verran, kun olen viettänyt aikaa pihalla. Kirjoja kotonamme alkaa olla aivan mieletön määrä, koska olemme pelastaneet kirjoja joutumasta roskiin. Kohta todellakin tarvitaan uusi hylly, mutta se edellyttää vähän remonttia ja siihen ei vielä ole ryhdytty. Täytyy olla jotain, mitä odottaa.

Oikein ihanaa loppukesää!

 

torstai, 16. huhtikuu 2020

Vuodet vierähtivät

Yhtäkkiä meni elämästä kaksi vuotta lähes huomaamatta. Sen ajan ennätin käydä Vantaalla töissä. Päivät menivät töissä ja junassa istuessa ja niin olisi mennyt vielä tämäkin vuosi, ellei olisi tullut mahdollisuutta hakea uutta tehtävää Turusta. Onnistuin sen sitten jopa saamaan, tosin tällä hetkellä kyseessä on viransijaisuus, mutta eipä tuo haitttaa. Oma tehtäväkin on ihan ok, jos siihen joulukuussa palaan ja vielä tilanne voi kääntyä myös siihen, että saan jatkaa näissä tehtävissä. Näistä minä oikeasti pidän. Olen aina ollut kiinnostunut henkilöstöasioista ja nyt saan niitä tehdä. 

Tänä aikana elämän kuvaus on siirtynyt melkoisesti instagramin puolelle. Kuvat tulee näpsittyä nopeasti kännykällä ja tekstiin saa tärkeimmän kirjoitettua. Päivän kun on koneen vieressä ja vapaa-aikana yrittää vielä vähän heilutella puikkoja, niin ei sitä hartiat sitten enempää koneen vieressä oloa oikein kestäkään. Näin lomalla ajattelin yrittää, että vieläkö tekstiä syntyy. Tosin tunnukset tänne olivat hetken oikeasti hukassa, mutta lopulta nekin tuolta aivojen kovalevyltä vielä löytyivät.

Suvun uusinta tulokasta olen tavannut viimeksi vuosi sitten. Pojan erottua alkoi ex-miniä todellisen karkotuskampajan lapsen isälle ja tapaamiset olivat viime vuonna 3 kk jopa kokonaan pois käytöstä, kun lapsen äiti ei niitä sallinut. On ollut tosi raskasta seurata oman pojan surua ja tuskaa siitä, että hän ei kelpaa isäksi. Viimeisen reilun puoli vuotta tapaamiset ovat sujuneet hyvin ja isän ja pojan suhde on muotoutunut lämpimäksi ja hyväksi. Kuinka tärkeää olikaan, kun pikkuinen ensimmäisen kerran sanoi tärkeän sanan; isi. Nyt tapaamiset ovat entistä tärkeämpiä, kun tuo linja-autoliikennehän tilauspuolella loppui tyystin tämän onnettoman viruksen myötä ja poika on ollut lomautettuna kohta kuukauden. Niinpä hänellä olisi aikaa pojalleen enemmän kuin ennen ja asianajaja ryhtyikin tekemään töitä asian puolesta. Jännityksellä odotamme tulosta. Ex-miniä nimittäin kovasti kaikissa tilaisuuksissa kertoo, että hän haluaa tehdä sovinnon ja saada tilanteen hyväksi, mutta yleensä kun sitä pitäisi sitten alkaa tehdä, niin käytös onkin ihan jotain muuta. Meille ex-miniä viime vuonna lupasi, että saamme koska tahansa tulla hänen luokseen poikaa tapaamaan, mutta enhän minä voinut sitä omalle lapselleni, että olisin mennyt ja ollut pikkuisen kanssa koko päivän ja isä saa tavata lastaan kaksi tuntia kaksi kertaa viikossa. Olen ajatellut, että koska kyseessä on vielä niin pieni lapsi, niin me ehdimme muodostaa häneen hyvän suhteen, kunhan isä ja poika ensin saavat omansa kuntoon. Me olemme saaneet hänestä kuvia ja videoita, jotta näemme miten hän on kasvanut ja kehittynyt.

On se kumma, miten tuo kulkeminen vain oli kuitenkin raskasta, vaikka en sitä silloin tuntenut. Muutama viikko paluun jälkeen meni niin, etten jaksanut töiden jälkeen tehdä mitään, mutta nyt saan jo siivottua ja itsenikin yllättäen olen laittanut ruokaa ja tehnyt jopa vohveleita. Eli kyllä se minua rasitti. Nostan hattua niille, jotka kulkevat vuodesta toiseen päivittäin pitkää työmatkaa. Minulle se sopi, kun tiesin, ettei tilanne ole pysyvä. Kymmentä vuotta en olisi jaksanut.

Yksi pojista on ollut puoli vuotta täällä viikot meidän kanssamme, mutta sitten kiireesti aina perjantaina kotiin tyttöystävän luo. Onnistui hyvin jopa saarron aikana tuo rajan yli kulkeminen. Heti kun asiasta alettiin puhua, sanoin pojalle, että pyytää työnantajalta todistuksen, että työ on täällä eikä sitä voi tehdä etänä ja tämä toimi hyvin. Ensimmäinen rajanylitys oli jännä, mutta se meni nopeasti ja hyvin. Nyt asiaa ei tarvitse enää miettiä, kun saarto jo purettiin.

Eiköhän tästä pikku hiljaa taas palata arkeen ja normaaliin elämään. Kesää odotellessa!

tiistai, 29. tammikuu 2019

Toivottavasti parempi vuosi 2019

Pitkästä aikaa arkena päivällä kotona. Iski nimittäin flunssa, joka pitää pientä lämpöä ja päätin huilata tänään nyt kotona ja katsoa tilannetta huomenna taas uudelleen. Yritän nyt jaksaa hetken tässä koneen vierellä istuskella ja kuuntelen samalla uudenvuoden konserttia Wienistä tallenteena.

Kuten otsikkokin kertoo, ei viime syksy ollut mitenkään helppo. 

Työt sujuivat mainiosti Vantaalla ja nautin siitä kovasti ja koska meidän rakenneuudistuksemme ei ehtinytkään ajoissa eduskuntaan, kävi niin, että käyn vielä tämän vuodenkin Vantaalla töissä. Joten hiljaiselolle on siinäkin syynsä. Ei vain illalla enää jaksa töiden jälkeen istua koneen viereen kirjoittamaan.

Syksy oli hyvin muuten hyvin raskas. Meidän ihana pieni lapsenlapsemme kastettiin elokuussa Aarneksi. Molemmat sedät isän puolelta olivat kummeina, samoin täti ja isotäti äidin puolelta. Tilaisuus oli kaunis ja päähenkilö käyttäytyi todella upeasti. Isän kaksosveli toimi sylikummina ja toinen kummisetä luki kummin rukouksen. Ukko sai lukea kastekäskyn ja mumma piti tilaisuuden jälkeen vielä puheen pienelle kullanmurulleen. MInkä nyt kyyneliltään sai puhuttua.

Mökillä käytiin ahkerasti ja myös pikkumies pääsi käymään siellä vanhempiensa kanssa. Vanhempien elämä ei vain ottanut sujuakseen yhdessä enää pienen miehen syntymän jälkeen. Tilanne, jota olin kovasti pelännyt. Jo raskausaikana alkoi olla viitteitä siitä, että ehkä parisuhde ei tule onnistumaan. Varmasti heissä molemmissa oli syytä, koska kukaan ei voi riidellä yksinään, mutta kummasti se saatiin pojan syyksi käännettyä. Lopulta hän todella väsyi tilanteeseen ja päätti suhteen sitten marraskuun lopussa ja muutti kotiin. Onneksi tapaamiset ovat sujuneet lähes ongelmitta koko ajan lapsen ja isän välillä ja jouluna pikkuinen kävi myös täällä mumman ja ukon luona. Mukana oli äitinsä ja toinen mummo. Mutta saimme viettää ihanaa joulujuhlaa tällöin vieä pienen miehen kanssa. 

Tammikuun alussa poika pääsi muuttamaan omaan asuntoon Tikkurilaan. Ihana kaksio omalla saunalla ja autopaikalla. Asunnossa on myös lasitettu parveke kesää odottamassa. Tällä hetkellä asunnosta puuttuu vielä keittiön pöytä ja sänky. Ehkä myös lisää mattoja voisi viedä. Ja pyykkikone pojan on hankittava, jotta työvaatehuolto onnistuu. Tuntuu vain olevan vielä pojallekin hieman vaikeaa tuo asunnon sisustaminen. Varmasti ikävä perheen luokse vaivaa myös häntä vaikka ratkaisu erosta olikin lopulta hänen. 

Joulu vietettiin perinteisesti. ÄItini vuoro oli tänä jouluna olla meidän seurassamme. Kaikki lapset olivat kotona, sillä toisen pojan tyttöystävä lähti omaan kotiinsa. He saivat viettää kumpikin joulun tahoillaan. Myös esikoinen oli kotona luonamme. Hän tulikin jo marraskuun alussa, kun mieheni setä pohjoisessa kuoli ja olimme kaikki hautajaisissa. Totesimme, että samlla kyydillä pääsee sitten jo kotiin ja tekee täällä osittain lopputyönsä valmisteluja. Toivottavasti saa kohta jo sen kirjoituskuntoon. Joulupäivänä luonamme olivat myös sisareni ja hänen miehensä. Aattoiltana kävimme vielä klo 22 Mikaelin kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja yhden pojan ja mummin kanssa. Sieltä ajoimme vielä Kupittaan liikenne- ja lintupuistoon katsomaan ihania jouluvaloja. 

Joulukuu oli minulle tosi raskas. Silloin huomasin, miten tärkeää on se, että kuljen junalla töihin ja nukun aina vielä matkalla. Joulukuun aikana nimittäin kuljin paljon poikani kanssa työmatkat ja saatoimme olla Vantaalla jo klo 6.30. Noissa päivissä oli tietysti se hyvä puoli, että pääsin lähtemään kotiin jo 14.30, mutta ei sen kuukauden aikana oikein virkistynyt edes viikonloppujen aikana. Olihan siinä joululahjojen hankintaa ja niiden vientiä saajilleen ja kaikkea muuta. Ehkä olin siksi herkempi saamaan nyt tämän flunssankin. 

Joulun väliviikot olin lomalla. Joulun välipäivät menivät nopeasti ja sitten vuodenvaihteen jälkeen teimme kaksi päivää pojan muuttoa ja sitten kävin Kainuussa viemässä esikoisen. Toisena päivänä mentiin ja toisena palasin. Kelit eivät olleet suosiolliset. Menomatkalla pakkanen huiteli Keski-Suomessa -27 asteessa ja takaisin tullessa pyrytti sitten Tampeerelta alaspäin. 

Mutta niin on taas saatu vuosi alulle, työt käyntiin ja jokaisen elämän suurin piirtein raiteilleen. Ehkä vuosi tuo iloa, onnea ja rauhaa meidän koko perheelle.

Pahoittelen, että tulee harvoin kirjoitettua, mutta instasta löytyy hetkiä elämästäni lähes päivittäin. 

Ihanaa vuotta teille kaikille!

perjantai, 3. elokuu 2018

LOMAN VIIMEINEN PÄIVÄ

Niin se neljä viikkoa on sitten taas hurahtanut ohi ja viimeinen virallinen lomapäivä on tänään. Maanantaina juna lähtee kohti Vantaata 5.25 ja arki alkaa. Tosin hieman pehmeämpi pudotus tässä vielä on, koska loppukuusta pidän sitten kolme lomapäivää ja vien esikoisen taas Kainuuseen. Toivottavasti viimeistä opiskelurupeamaa varten.

Lomakelitaikaini toimi jälleen! Ei tämän parempia lomakelejä enää olisi voinut ollakaan ja maanantaille luvataan jo viileämpää ilmaa. Hieman kevyempi keli saisi ollakin viikon kuluttua, kun vietämme pikkuisen miehen ristiäisiä. On ihana saada pikkuiselle nimi, jolla häntä kutsutaan. Kävin tänään ostamassa koristeita ristiäispaikalle ja pienen kukka-asetelman kastepöytään. Lupasin nuorille, että minä hoidan nämä, kun heillä on nyt tiukkaa. Vielä pitäisi miettiä kastelahja pienelle.

Se tässä kesässä on ollut, että ihan hirmuisesti ei ole jaksanut mitään ihmeellistä touhuta. Uimassakin olen käynyt tosi vähän ja nekin muutamat kerrat ovat menneet vesijuoksun merkeissä, kun olkapää ei uintia kestä. Mökillä on oltu joka viikonloppu. Viime viikonloppuna siellä olivat myös kaksoset ja mummi ja vietimme kaksosten synttäreitä. Myös ampiaiset olivat löytäneet tiensä mökille ja marjojen poimiminen esimerkiksi oli mahdotonta, koska sitten heti oli monta ampiaista kimpussa. Täytyy koettaa vielä tänä viikonloppuna uudelleen. 

No, molemmilla kaksosilla käytiin kylässä, samoin äitini luona. Mansikat kävin ostamassa työkaverilta ja niitä vietiin sitten illalla vielä toiselle kaksosista ja päästiin samalla tapaamaan vauvaa. Vauva teki ensi vierailunsa myös jo meille ja olikin ihana iltapäivä. Tällä viikolla olimme myös esikoisen kanssa Naantalissa kesäteatterissa katsomassa hulvattoman hauskan "Love me Tinder" -näytelmän. Kunnon kesäteatterikohellus! Kävimme myös yhtenä perjantaina Turun Linnassa. Ajattelimme, että siellä on viileämpää, mutta ei. Kyllä ne kiviseinät olivat jo kuumuuden itseensä imeneet.

No, loma on kyllä tullut vietettyä kunnolla lepäillen, joten kyllä tästä on taas hyvä jatkaa kohti syksyä. Kohtahan se on jo joulu! :)