tiistai, 29. tammikuu 2019

Toivottavasti parempi vuosi 2019

Pitkästä aikaa arkena päivällä kotona. Iski nimittäin flunssa, joka pitää pientä lämpöä ja päätin huilata tänään nyt kotona ja katsoa tilannetta huomenna taas uudelleen. Yritän nyt jaksaa hetken tässä koneen vierellä istuskella ja kuuntelen samalla uudenvuoden konserttia Wienistä tallenteena.

Kuten otsikkokin kertoo, ei viime syksy ollut mitenkään helppo. 

Työt sujuivat mainiosti Vantaalla ja nautin siitä kovasti ja koska meidän rakenneuudistuksemme ei ehtinytkään ajoissa eduskuntaan, kävi niin, että käyn vielä tämän vuodenkin Vantaalla töissä. Joten hiljaiselolle on siinäkin syynsä. Ei vain illalla enää jaksa töiden jälkeen istua koneen viereen kirjoittamaan.

Syksy oli hyvin muuten hyvin raskas. Meidän ihana pieni lapsenlapsemme kastettiin elokuussa Aarneksi. Molemmat sedät isän puolelta olivat kummeina, samoin täti ja isotäti äidin puolelta. Tilaisuus oli kaunis ja päähenkilö käyttäytyi todella upeasti. Isän kaksosveli toimi sylikummina ja toinen kummisetä luki kummin rukouksen. Ukko sai lukea kastekäskyn ja mumma piti tilaisuuden jälkeen vielä puheen pienelle kullanmurulleen. MInkä nyt kyyneliltään sai puhuttua.

Mökillä käytiin ahkerasti ja myös pikkumies pääsi käymään siellä vanhempiensa kanssa. Vanhempien elämä ei vain ottanut sujuakseen yhdessä enää pienen miehen syntymän jälkeen. Tilanne, jota olin kovasti pelännyt. Jo raskausaikana alkoi olla viitteitä siitä, että ehkä parisuhde ei tule onnistumaan. Varmasti heissä molemmissa oli syytä, koska kukaan ei voi riidellä yksinään, mutta kummasti se saatiin pojan syyksi käännettyä. Lopulta hän todella väsyi tilanteeseen ja päätti suhteen sitten marraskuun lopussa ja muutti kotiin. Onneksi tapaamiset ovat sujuneet lähes ongelmitta koko ajan lapsen ja isän välillä ja jouluna pikkuinen kävi myös täällä mumman ja ukon luona. Mukana oli äitinsä ja toinen mummo. Mutta saimme viettää ihanaa joulujuhlaa tällöin vieä pienen miehen kanssa. 

Tammikuun alussa poika pääsi muuttamaan omaan asuntoon Tikkurilaan. Ihana kaksio omalla saunalla ja autopaikalla. Asunnossa on myös lasitettu parveke kesää odottamassa. Tällä hetkellä asunnosta puuttuu vielä keittiön pöytä ja sänky. Ehkä myös lisää mattoja voisi viedä. Ja pyykkikone pojan on hankittava, jotta työvaatehuolto onnistuu. Tuntuu vain olevan vielä pojallekin hieman vaikeaa tuo asunnon sisustaminen. Varmasti ikävä perheen luokse vaivaa myös häntä vaikka ratkaisu erosta olikin lopulta hänen. 

Joulu vietettiin perinteisesti. ÄItini vuoro oli tänä jouluna olla meidän seurassamme. Kaikki lapset olivat kotona, sillä toisen pojan tyttöystävä lähti omaan kotiinsa. He saivat viettää kumpikin joulun tahoillaan. Myös esikoinen oli kotona luonamme. Hän tulikin jo marraskuun alussa, kun mieheni setä pohjoisessa kuoli ja olimme kaikki hautajaisissa. Totesimme, että samlla kyydillä pääsee sitten jo kotiin ja tekee täällä osittain lopputyönsä valmisteluja. Toivottavasti saa kohta jo sen kirjoituskuntoon. Joulupäivänä luonamme olivat myös sisareni ja hänen miehensä. Aattoiltana kävimme vielä klo 22 Mikaelin kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja yhden pojan ja mummin kanssa. Sieltä ajoimme vielä Kupittaan liikenne- ja lintupuistoon katsomaan ihania jouluvaloja. 

Joulukuu oli minulle tosi raskas. Silloin huomasin, miten tärkeää on se, että kuljen junalla töihin ja nukun aina vielä matkalla. Joulukuun aikana nimittäin kuljin paljon poikani kanssa työmatkat ja saatoimme olla Vantaalla jo klo 6.30. Noissa päivissä oli tietysti se hyvä puoli, että pääsin lähtemään kotiin jo 14.30, mutta ei sen kuukauden aikana oikein virkistynyt edes viikonloppujen aikana. Olihan siinä joululahjojen hankintaa ja niiden vientiä saajilleen ja kaikkea muuta. Ehkä olin siksi herkempi saamaan nyt tämän flunssankin. 

Joulun väliviikot olin lomalla. Joulun välipäivät menivät nopeasti ja sitten vuodenvaihteen jälkeen teimme kaksi päivää pojan muuttoa ja sitten kävin Kainuussa viemässä esikoisen. Toisena päivänä mentiin ja toisena palasin. Kelit eivät olleet suosiolliset. Menomatkalla pakkanen huiteli Keski-Suomessa -27 asteessa ja takaisin tullessa pyrytti sitten Tampeerelta alaspäin. 

Mutta niin on taas saatu vuosi alulle, työt käyntiin ja jokaisen elämän suurin piirtein raiteilleen. Ehkä vuosi tuo iloa, onnea ja rauhaa meidän koko perheelle.

Pahoittelen, että tulee harvoin kirjoitettua, mutta instasta löytyy hetkiä elämästäni lähes päivittäin. 

Ihanaa vuotta teille kaikille!

perjantai, 3. elokuu 2018

LOMAN VIIMEINEN PÄIVÄ

Niin se neljä viikkoa on sitten taas hurahtanut ohi ja viimeinen virallinen lomapäivä on tänään. Maanantaina juna lähtee kohti Vantaata 5.25 ja arki alkaa. Tosin hieman pehmeämpi pudotus tässä vielä on, koska loppukuusta pidän sitten kolme lomapäivää ja vien esikoisen taas Kainuuseen. Toivottavasti viimeistä opiskelurupeamaa varten.

Lomakelitaikaini toimi jälleen! Ei tämän parempia lomakelejä enää olisi voinut ollakaan ja maanantaille luvataan jo viileämpää ilmaa. Hieman kevyempi keli saisi ollakin viikon kuluttua, kun vietämme pikkuisen miehen ristiäisiä. On ihana saada pikkuiselle nimi, jolla häntä kutsutaan. Kävin tänään ostamassa koristeita ristiäispaikalle ja pienen kukka-asetelman kastepöytään. Lupasin nuorille, että minä hoidan nämä, kun heillä on nyt tiukkaa. Vielä pitäisi miettiä kastelahja pienelle.

Se tässä kesässä on ollut, että ihan hirmuisesti ei ole jaksanut mitään ihmeellistä touhuta. Uimassakin olen käynyt tosi vähän ja nekin muutamat kerrat ovat menneet vesijuoksun merkeissä, kun olkapää ei uintia kestä. Mökillä on oltu joka viikonloppu. Viime viikonloppuna siellä olivat myös kaksoset ja mummi ja vietimme kaksosten synttäreitä. Myös ampiaiset olivat löytäneet tiensä mökille ja marjojen poimiminen esimerkiksi oli mahdotonta, koska sitten heti oli monta ampiaista kimpussa. Täytyy koettaa vielä tänä viikonloppuna uudelleen. 

No, molemmilla kaksosilla käytiin kylässä, samoin äitini luona. Mansikat kävin ostamassa työkaverilta ja niitä vietiin sitten illalla vielä toiselle kaksosista ja päästiin samalla tapaamaan vauvaa. Vauva teki ensi vierailunsa myös jo meille ja olikin ihana iltapäivä. Tällä viikolla olimme myös esikoisen kanssa Naantalissa kesäteatterissa katsomassa hulvattoman hauskan "Love me Tinder" -näytelmän. Kunnon kesäteatterikohellus! Kävimme myös yhtenä perjantaina Turun Linnassa. Ajattelimme, että siellä on viileämpää, mutta ei. Kyllä ne kiviseinät olivat jo kuumuuden itseensä imeneet.

No, loma on kyllä tullut vietettyä kunnolla lepäillen, joten kyllä tästä on taas hyvä jatkaa kohti syksyä. Kohtahan se on jo joulu! :)

torstai, 12. heinäkuu 2018

MUMMA!

Juhannus oli meidän perheelle oikea onnen juhla! 22.6.2018 klo 4.19 syntyi ensimmäinen lapsenlapsemme; pieni poika! Hän painoi 3900 g ja oli 52 cm pitkä. Ihana pieni tummatukka, jolla oli äitinsä suu ja isänsä silmät ja korvat. Pääsimme katsomaan häntä heti juhannusaattoiltana ja olimme ihan myytyjä. Vauvan vanhemmat olivat onnensa kukkuloilla ja pieni mies sulatti meidän kaikkien sydämet. Jo seuraavana iltana pieni perhe lähti harjoittelemaan perhe-elämään kotiin ja hienosti ovat siellä pärjänneet. Me olemme käyneet häntä katsomassa nyt kaksi kertaa kotona. 

Tuntuu, että koko elämä on pyörinyt tässä viimeiset kolme viikkoa tuon pienen ihmeen ympärillä, mutta onhan tässä ollut muutakin.  Juhannuspäivänä lähdimme mökille ja vietimme kivan juhannuksen. Esikoinen oli saatu kotiin juhannusviikolla ja toinen kaksosista oli tyttöystävänsä kanssa meidän luona mökillä viettämässä esikoisen synttäreitä. Pelasimme mölkkyä kuten juhannukseen kuuluu ja miniä voitti koko potin.

Juhannuksen jälkeen olin vielä kaksi viikkoa töissä ja nyt ensimmäistä viikkoa lomalla. Tällä viikolla on käyty molempien kaksosten luona kylässä. Ensin maanataina Vantaalla ja eilen Espoossa. Molempina päivinä on haettu oma äitini mukaan matkaan. Tänään olen pitänyt  ihan kotipäivää ja hieman järjestellyt paikkoja ja pessyt pyykkiä.

Junamatkat ovat viimeisinä viikkoina kuluneet virkatessa. Aloitin heti vauvan synnyttyä virkkaamaan hänelle vaunupeittoa sinisävyisestä langasta. Samoin olen tutustunut muutamiin ihaniin rouviin junassa ja juttua riittää aina kotimatkalla. Lukeminen onkin sitten jäänyt vähemmälle. Mutta aina jonkun verran on ehtinyt myös lukemaan.

Kaiken kaikkiaan elämä on viime aikoina ollut todella mukavaa. Suku jatkuu ja perhe kasvaa mukavilla miniöillä. Työ on mukavaa ja nyt näyttää, että sitä saa tehdä myös ensi vuoden. Tämä on tällä hetkellä ministerin linjaus. Tiedä sitten, onnistuuko se, koska hallituksella on paljon vahvistettavia lakeja ja vaalit ovat jo keväällä. Mutta ainakin ensi vuosi on taas turvattu.

Ihanaa kesää kaikille!

tiistai, 1. toukokuu 2018

VAPPU!

Näyttää menevän tämä kirjoittelu siihen, että kaikkina juhlapyhinä tulee istuttua tähän koneen viereen. No, sekä ennen pääsiäistä, että ennen tätä vappua olen ollut viikon lomalla ja poissa koneen äärestä, joten ehkä se on vaikuttanut.

Viikot ovat menneet vauhdilla. Töissä on ollut kiirettä ja lisäksi näitä lomapäiviä on tässä viime viikkoina ollut ihan riittämiin, jotta saatiin taas viime vuoden lomat pidettyä ajoissa pois. Eilenhän oli viimeinen mahdollinen päivä. Nyt on sitten käytettävissä taas 38 päivää seuraavalle lomakaudelle ja heinäkuussa on tarkoitus olla lomalla.

Kävin tässä kuussa myös ystävätteren kanssa konsertissa kuuntelemassa jälleen kerranTurun Filharmoonikkoja johtajanaan ihana Rachlin. Jokaisessa konsertissa hän myöskin soittaa yhden solistin osuuden viululla itse. Musiikki oli ihanaa ja sen jälkeen tapasimme miehemme kaupungilla ja kävimme ravintolassa syömässä. Ilta oli todella ihana. Seuraavana päivänä olikin sitten vauhtia elämässä kun muutimme yhden pojista Vantaalle. Sinne he nyt tyttöystävän kanssa perustavat omaa yhteistä kotia. Ihan mukavalta tuntuu, kun kummallakin kaksosella on nyt vakituinen työpaikka, tyttöystävä ja oma koti. 

Viime viikko oli lomaviikko ja sen vietin äidin kanssa esikoisen luona Kajaanissa. Siellä touhusi alkuviikosta siivouspalvelu äiti ja mummi, joka järjesti ja pesi ja pyykkäsi taas esikoisen kämpän meidän mielestä asuttavaan kuntoon. Itse hän oli siihen ihan tyytyväinen ilmankin. :) Sitten kävimme Kajaanin taidemuseossa katsomassa näyttelyn Näkyväksi neulottu, josta löytyi kerrassaan ihania töitä. Meitä kaikkia kosketti Sanni Weckanin työ "Mummo". Räsymattotekniikalla tehty muotokuva mummosta, joka ehti kuolla ennen kuin hän ehti opettaa lapsenlapsensa tekemään ryijyä. Teimme myös simaa ja ostimme esikoiselle tippaleivät, jotta hän sai viettää myös vappua. Kajaanistakin oli jo lumet hävinneet, joten kesärenkaillakin olisi pärjännyt. Meillä kuitenkin oli vielä talvitassut, jotka sitten perjantaina aamulla vielä vaihdettiin ensin luottohuoltajallamme ja luovuin myös sivutoimestani. Nyt on enää vain tämä mukava virallinen työ. 

Vappu on mennyt tässä kotosalla. Eilen avattiin grillikausi ja nautittiin makkaroista. Huomenna on sitten taas kello soimassa 4.15 ja juna lähtee 5.33.

Mukavaa toukokuuta!

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Pääsiäinenkin meni jo!

Ei sille vaan mitä voi, että aika menee enkä ehdi tänne paljon kirjoitella. Pidän tätä kuitenkin hengissä, sillä vielä tulee sellainenkin aika, että ehtii. 

Pääsiäinen oli tänä vuonna vähän erilainen. Mies lähti pitkänäperjantaina setänsä luona käymään Pohjois-Pohjanmaalla ja minä jäin kotiin. Minä ja äitini olimme miniän 20-vuotissynttäreillä Espoossa lauantaina ja äiti jäi luokseni vielä yöksi ja lähti kotiin vasta sunnuntaina, jolloin mies sitten taas jo ajeli kotiinpäin. Maanantaina huilattiin ihan rauhassa kotona ja viikko meni taas nopeasti töiden merkeissä. 

Mies sai työnantajaltaan liput eiliseen jääkiekko-otteluun ja tilaisuus aloitettiin ruokailulla jäähallin business clubilla. Ruoka oli tosi hyvää ja lasi viiniä meni siinä kyytipoikana. Katri-Helena oli laulamassa Maamme-laulun ja 10 000 ihmistä yleisössä teki hienon valomeren kännykän taskulampuilla ennen pelin alkua. Oli oikein mukava ja vähän erilainen ilta. Ainoa ikävä osuus oli se, että TPS hävisi 2-1, vaikka johti ottelua 1-0 melkein viimeisen viime hetkille saakka. Tappara johtaa semifinaalisarjaa 3-0 ja maanantaina ollaan sitten jo katkolla. Nyt se vaatii kolmen pelin voittoputkea TPS:ltä. HUH, mikä urakka! 

Tänä keväänä on saatu jännittää esikoisen talouspuolen vuoksi oikein tosissaan. Hän sai kyllä opiskeluoikeuden vielä ylimääräiselle vuodelle, mutta opintotukea ei enää myönnetty. Päätös siitä tuli 31.1., joten sitten kiireesti helmikuun alusta toimeentulotuki vetämään; ensimmäinen päätös, ei myönnetä, koska oli jäänyt kaikki liitteet pois. Niitä ei missään vaiheessa kysytty, tehtiin vain kielteinen päätös. Onneksi tuli vähän asumistukea, että sai ruokaa joka kuukausi. Vasta nyt viime torstaina sai päätöksen toimeentulotuesta alkuvuodelle, mutta samalla oli sitten vuokranantaja jo laittanut velkomuskanteen vireille. Onneksi saatiin rästit pois ja asuminen saa taas jatkua ilman ongemia. KELAn loistava lupaus 7 päivän käsittelystä ei pidä paikkaansa edelleenkään. Maaliskuussa uudistettu hakemus sisään liitteillä ja päätös tuli vasta noin kuukauden kuluttua. Ei ole köyhällä tässä maassa helppoa. Ja toimeentulotukihakemusten määrä varmasti vain lisääntyi, kun aktiivimallileikkuri iski työttömiin oikein kunnolla maaliskuun lopussa. Nyt ei auta toivoa, kuin että poika saa opintonsa jo kesän aikana päätökseen ja löytää jostain itselleen työtä. Seuraava jännitettävä asia, mutta eiköhän se siitä mene.

Nykyiset päivät ovat kyllä niin täynnä työtä ja sitä matkustamista, että mitään ihmeellistä ei meillä ehdi tapahtua. Ja onneksi elämä on tällä hetkellä melko seesteistä, ei tähän oikein enää jaksaisi mitään suuria draamoja.

Ensi viikolla on sivutyöni yhtiökokous, jossa luovun siitä tehtävästä ja sitten ei tarvitse enää yrittää muistella mitään ylimääräisiä tehtäviä.

Toinenkin kaksosista muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa pääsiäisen aikana ja nyt entinen asunto jo irtisanottu ja osoitteenmuutos tehty. PIristi pojan elämää tosi paljon.

Minulla on ensi viikolla torstai ja perjantai vuosilomapäiviä. Torstaina vien auton huoltoon ja olen päivän äidin luona, perjantaina on sitten vuorossa lounas ystävättären kanssa ja illalla konsertti, jonka jälkeen menemme miestemme kanssa vielä yhdessä syömään ravintolaan. Mukavaa vaihtelua välillä arkeen. Lauantaina käydään sitten siirtämässä pojan tavarat Vantaalle ja siivoamassa entinen koti. Sitten on viikko töitä ja vuosilomaviikko sen jälkeen. Silloin lähden pojan luokse Kajaaniin! ÄItini on lähdössä mukaan ainakin vielä tällä hetkellä. 

Vauhdikkaalta vaikuttaa siis vielä huhtikuu ja toukokuullekin on jo suunniteltu monenlaista. Näistä kerron sitten myöhemmin! Mukavaa huhtikuun jatkoa!