Mihin ihmeeseen katosi joulukuu 2014 mun blogistani? En kerta kaikkiaan ehtinyt illalla istua tänne koneen viereen kirjoittamaan ja töissähän minä en kirjoita, luen vain toisten viestit aamuisin.

No, joulukuu oli tosiaan sellaista hulabaloota. Se keskimmäisen auto hajosi sitten sen verran pahasti, että siihen metsästettiin käytetty uusi moottori ja sen vaihtotöihin meni pojalta sellaiset kolme viikkoa. Ja kun nuorimmainen oli työharjoittelussa Kivistön Liikenteellä Forssassa joulukuun alusta asti se tarkoitti, että minä olin täällä yksin koiran kanssa. Joten kun ennätin töistä kotiin oli enemmän kuin kiire koiran kanssa pihalle. Sitten täytyi tehdä vähän joulusiivousta sillä tavalla huone kerrallaan, joten sekin vei aikaa ja perhanan tallennusboksi oli aina niin täynnä, että piti sitäkin hieman tyhjennellä.

Joulukuun alussa meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Olimme opastetulla kierroksella Turun Linnassa katsomasa katettuja joulupöytiä ja sen jälkeen syömässä Ravintola Samppalinnassa nykyaikaisen perinteisen joulupöydän antimia. Oli mahtava olla opastetulla kierroksella ja kuulla ne jutut siitä, miten mikäkin ruokalaji on tullut meidän joulupöytäämme. 1700-luvulla oli muuten sanonta, että "ennemmin vuosi leivättä, kuin jouluyö akatta". Tästä johtuen oli kuulemma Mikonpäivän aikaan kätilöillä kiirettä ja perheissä joulusaunan jälkeen annettiin myös lapsille viinaryyppy. Nukkuivat sitten sopivasti, jotta vanhemmat saivat siinä olkien joukossa lattialla telmiä rauhassa.....1500-luvulla hovin pöytään laitettiin linnut esim. riikinkukko nahkoineen päivineen. Sisällä oli sitten laitettu liha, jota voi sieltä syödä, mutta esteettisesti pöydän piti olla upea. Kun Katarina Jagellonica tuli jouluksi Turkuun hän toi hoviin uusia ruokailutapoja ja välineitä kuten esim. haarukan. Se oli sitten niin vaarallinen väline, että sen käyttö kiellettiin useiksi vuosiksi, kun ihmiset kuolivat pistettyään haarukalla poskeensa tai kieleensä ja haavat tulehtuivat, kun lääkkeitä ei ollut vielä keksitty. Nämä ja monta muutakin tarinaa kuulimme kierroksella. Tämän jälkeen oli mukava mennä yhdessä ruokailemaan ja vitsailemaan vähän kuultujen tarinoiden pohjalta.

Sitten seuraavalla viikolla oli vuorossa ammattiliiton joulupäivällinen ravintola Radisson Bluessa Helsingissä. Ruoka oli aivan mahtavaa, vaikka ei se kyllä ollut ensinkään jouluruoan tyyppistä. Tuolloin pidin töistä saldovapaan, että ennätin päivällä kunnolla ulkoiluttaa Ekan,  joka joutui olemaan pitkän illan yksin kotona.

Lisäksi oli kaksi paikallista pientä ammattiliiton tapaamista joulukuun aikana, joten ei siinä montaa ihan vapaata iltaa ollut. Jouluostosten tekeminen meni tietysti viimeiselle viikolle. Paitsi sukulaisten lahjat, jotka vietiin Lohjan suuntaan jo joulukuun puolessa välissä.

Samalla kuulimme, että miehen veljen vaimo odottaa toista lastaan. Vauva syntyy sitten kesän lopulla. Kävimme myös katsomassa heidän uutta kotiaan. Olihan se tosi mukavaa, että olivat lopultakin päässeet muuttamaan ihan omiin oloihinsa. Tähän asti kun asuivat miehen veljen lapsuuden kodissa. Samalla kuulimme myös, että miehen sisko oli saanut poikavauvan jo syyskuun lopulla. Meille ei kukaan ollut kertonut asiasta mitään. Eikä me siitä muutenkaan vielä tiedettäisi, ellen olisi toiselta siskolta alkanut kysellä asiata tarkemmin. Hänkin oli kuullut asiasta vanhan työkaverinsa kautta. Nyt sitten kuulimme, että siskon kaksi aiempaa lasta asuvat edelleen mummin kanssa ja sisko asuu uuden miehensä ja poikansa kanssa omassa kodissaan. Ellei tässä taas ole kylvetty katkeruuden siementä näiden pienten tyttöjen sisimpään niin missä sitten. Tuo suku ei näytä oppivan ikinä eikä mistään. Olisi luullut näiden nuorempien sisarusten oppineen jotain näistä ongelmallisista perhesuhteista kun aina kuulivat tarinoita, miten rankkaa miehelläni ja hänen sisaruksillaan oli lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta ei kun ei. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että sisko on nyt 25-vuotias ja kolmen lapsen äiti. Ja uusimman lapsen isä on edellisten lasten isän hyvä kaveri. Ei kait sitä kaverin lapsia ole kiva elättää. Ei voi muuta kuin toivoa heille kaikkea hyvää jatkossa.

Töissä hiljeni aika tavalla mitä lähemmäs joulua tultiin. Oikeuslaitokset selkeästi lähtivät lomille ja kansalaiset eivät nähtävästi viitsineet kannella ja valittaa enää joulun lähellä. Kyllä se taas tässä tammikuussa vilkastuu.

Joulu meni mainiosti. ÄIti tuli aattona luoksemme ja vanhalla kaavalla mentiin. Syötiin ja jaettiin lahjat. Kilttejä olimme kaikki olleet. Joulupäivänä meidän joukkoomme tulivat vielä siskon perhe ja kummipoika söi meidän kinkkua hyvällä ruokahalulla. Onneksi olimme hankkineet 12 kg painavan kinkun. Se meni joulun aikana lähes kokonaan. Samoin laatikot ja salaatit ja sorsakastike maistuivat hyvin kaikille. Miehellä oli hyvä joulu lahjojen puolesta. Urakoitsijat muistivat häntä useammallakin lahjalla. Tuli fleeseä ja neuletta sekä viiniä vuoden tarpeiksi. Monessa perheessä nuo lasiset lahjat ovat edelleen hyvin ongelmallisia, mutta onneksi meillä ei ole koskaan sitä vaaraa. Viini kuuluu meillä ainoastaan ruokapöytään ja silloinkin pitää olla vähän juhlavampi ruokailu ja väkeviä otetaan todella harvoin. Konjakki tai viski joskus illalla, mutta hvyin harvoin. Joulun aikaan ostin kokeiltavaksi viskipohjaisen glögin ja tulimme siihen tulokseen, että se oli jopa parempaa kuin tähän asti ostamamme brandypohjainen glögi. Tässä oli enemmän glögin makua.

Myös vuosi vaihtui perinteiseen tapaan ihan oman perheen kesken. Ekan kanssa aloitimme juoksun jo heti kun ensimmäiset raketit ammuttiin. Sen mukaan kun jokainen raketti pitää edelleen käydä katsomassa, että mihin se laskeutuu ja tuleeko saalista. Pauke on aivan rakastettavaa. Toisin ilmeisesti useimpien koirien mielestä, sillä kavereita ei juuri näkynyt kun lenkkeilimme. Puolen yön aikaan mekin ammuimme muutaman raketin ja sitten katsottiin tallenteelta "Illallinen yhdelle". Meidän uuden vuoden juttumme! Hovimestari jaksaa naurattaa jokainen vuosi. Nuorimmainen oli illan kavereidensa luona. Olivat viettäneet aikaa paljussa ja ampuneet meiltä mukaan otetut muutamat raketit. Heilläkin oli ollut kivaa.

Kivistön Liikenne tempaisi jouluviikon maanantaina ihan hauskalla tavalla. Heillä oli joulupukki kuskina ja poikamme oli tonttu, joka jakoi karkkia kaikille asiakkaille, jotka tulivat kyytiin. Päivä oli kuulemma kulunut pääasiassa maan alla eli Kampin linja-autoterminaalissa. Tuo yritys on ollut aivan mahtava paikka työharjoittelulle! Poika on saanut oppia joka reissulla tosi hyvin ja kun linja on päättynyt ja auto tyhjä niin hän on saanut aina ajaa sen linja-autoasemalta tallille. Lisäksi tehtäviin on kuulunut auton tankkausta ja siivousta. Kaveri on omalla alallaan ja työharjoittelupaikalle iso kiitos ja kumarrus, kun ovat hänet niin upeasti huomioineet.

Eilen oli sitten se eiämäni yksi kamalimmista päivistä. Keskimmäinen vietiin sinne intin vihreisiin. Oli se aivan hirveää hänet sinne jättää. Eikä se ihan helppoa ole ollut kaverillakaan. Illalla tuli viestiä, että häntä tärisyttää ja itkettää. Laitoin vastausta, että se johtuu jännityksen laukeamisesta. Kyllä se siitä iloksi muuttuu, kunhan muutama päivä kuluu. Tuvassa oli sentään yksi tuttu yläasteajalta ja porukka tuntui sellaiselta, että kavereita tulee. Lisäksi hän oli saanut takin, josta vetoketju oli rikki ja pipo oli liian pieni. Joten plussat ja miinukset ei tainneet mennä ihan tasan eilisen osalta. Plussaa oli sentään se, että pääsi kuljetuskomppaniaan johon toivoikin pääsevänsä. Siellähän saa suoritettua kuorma-auton ammattipätevyyden, joten työmarkkinoilla voi olla paremmat saumat kun vuoden päästä pääsee pois. Jos siellä nyt sen vuoden saa oltua. Sunnuntaina illalla on vanhempien tapaaminen, joten silloin täytyy käydä poika katsastamassa. Toivottavasti tämän illan viestit ovat jo positiivisemman tuntuisia. Kaveri on kova jännittämään, joten tämä oli kyllä odotettavissa. Lisäksi hän on kovin kotisidonnainen, joten jo pois kotoa oleminen on rankkaa. Mutta nyt täytyy äidin vain kannustaa ja valaa optimismia poikaan. Ja kuivata omat kyyneleet!

Käsityörintamallakin on vähän tapahtunut. Yhden työkaverin sukat ovat hyvässä vaiheessa. Teen hänen joulukuun alussa syntyneelle pojalleen samasta langasta sitten junasukat ja toimitan ne heille kotiin. Lisäksi pitää saada tehtyä yhdelle työkaverille sukat, joka täytti nyt 40 vuotta ja toiset vauvasukat toisen työkaverin vauvalle. Lisäksi olisi vielä kahdet sukat yksivuotiaille ja sitten pitäisi saada puikoille myös oman miehen pitkävartiset villasukat. Toivottavasti hartiat kestää.

Ai niin, joulukuun alussa sain myös silmälasit. Heti sain monitehot ja nyt opettelen elämään näiden kanssa. Autolla ajoa ovat kyllä helpottaneet kovasti ja kävelylläkin on mukavampaa, kun näkee esim. liikennemerkit paljon aiempaa kauempaa. Hauskaa on ollut, kun ihmiset eivät tahdo tuntea minua lasien kanssa. Äänestä sitten onneksi ovat tunnistaneet. Ja Ekasta jos olemme koiralenkillä.

Niin ja kilpirauhasarvot ovat nyt taas kohonneet oikeille urille. Nyt seuraava tarkastus on toukokuussa ja mikäli kaikki on hyvin pääsen taas seuraantaan kerran vuodessa. Kyllä olokin alkaa olla paljon energisempi pikku hiljaa.

Huomenna alkaa normiarki. Nuorin lähtee taas työharjoitteluun. Mies on lomalla vielä loppuviikon ja esikoinen on vielä lomalla kotona. Hän tuli ennen jouluviikkoa torstaina ja aloittaa nyt myöskin oman viiden kuukauden työharjoittelunsa tässä heti vuoden alusta. Tiedossa on kuulemma tammikuun lopussa heti suuret peli- ja lelumessut Saksassa. Upea tilaisuus esikoiselle.

Tässä taitaa olla tärkeimmät kuulumiset. Nyt kun vietän täällä tammikuun ihan yksikseni toivon, että ehdin kirjoitella myös enemmän. Oikein hyvää vuoden alkua teille kaikille!