Miten nopeasti tämä vuosi on taas edennytkään. Maaliskuu on jo alkanut ja minusta tuntuu välillä, etten pysty mihinkään.

Työt onneksi tulevat hoidettua ja kaikki pakollinen, mutta sellaiset asiat, jotka vielä vielä hetki sitten toivat minulle iloa, ovat nyt jääneet. Avantouinti on ollut harvinaista herkkua tänä talvena, yhteenkään konserttiin en ole mennyt teatterista puhumattakaan ja ystäviäkin tulee tavattua harvoin. Enimmäkseen aika illalla menee telkkarin vieressä ja käsitöiden parissa. Vauvan housut etenevät hyvää vauhtia ja aloin myös neuloa äidille huivia nimipäivälahjaksi (joka on kyllä ihan liian pian). Mutta saa sen sitten äitienpäivänä, syntymäpäivänä tai jouluna....eikä nyt puhuta minä vuonna.

Merkkimiehet -dekkari tuli jo päätökseen. Oli muuten hyvä! Mutta Cannel on myöskin kirjoittanut tv-sarjaa "Kuuma piiri", josta pidin kovasti. Sellaista pehmoista ja välillä jännittävää ja hyvin ihmisläheistä. Nyt on vuorossa taas yöpöydälle kertyneen lehtipinon pienentäminen. Tilasin tuossa joulun jälkeen itselleni yhden uuden sisustuslehden, mutta tilauksen hoito on ollut niin huonoa, että peruutin jo tilauksen näiden ensimmäisten lehtien jälkeen. Koti ja Keittiö lehti on minulle tullut nyt muutaman vuoden ja ajattelin, että myös sen tilauksen voisi päättää syksyllä kun tilausjakso päättyy. Lehti toistaa itseään aina seuraavana vuonna vastaavana aikana kuten kaikki muutkin lehdet tekevät. Niinpä jos miehen työttömyys jatkuu pitää löytää pieniäkin kulujen vähennyksiä.

Kauhulla tässä odotellaan miten huonoon jamaan talous menee ennenkuin alkaa tulla jotain rahaa. Liiton sivuilta näin, että jonot ovat sellaiset 6 viikkoa ja vasta kahden lomautusviikon jälkeen saa laittaa ensimmäisen hakemuksen sisään. Lisäksi siihen menee sitten vielä karenssipäivät, joten rahaa ei vähään aikaan tässä taloudessa näy. Ajattelinkin jo, että onneksi lapset saavat ruokaa koulussa, sillä se taitaa olla ainoa asia, josta meillä voidaan tinkiä. Pakko vain olla yhteydessä isännöitsijään ja mahdollisesti muihinkin velkojiin, että saadaan maksuaikaa tarpeen vaatiessa. V*****aa ja itkettää vuorotellen ja masennus nostaa myös päätään. Heräilen yöllä murehtimaan asioita!

Vaikka ei auta itku näillä markkinoilla. Pakko on jollain tavalla mennä eteenpäin. On niitä vielä heikommissa kantimissakin olevia kuin meidän perhe. Ja isäni sanoin: koskaan ei mennä taaksepäin, jos kaadutaan, niin kaadutaan eteenpäin.

Tämä mielessäni nostan leukani ylös, pyyhin silmäni ja katson tulevaisuuteen.

Nyt saunaan ja sitten unille!

Hyvää viikkoa Sinulle, joka jaksoit tänne tulla kurkkaamaan!