Ei vain tahdo iltaisin töiden jälkeen jaksaa ja viitsiä enää koneella istua. Mutta tässähän on mennyt jo kohta kaksi kuukautta, joten kyllä välillä täytyy. Tosin iltaisin tuli tehtyä töitäkin tällä koneella, kun tein nuorimmaisen kummisedä perukirjan. Nyt on tekeillä siskon apen perukirja. Tuntuu, ettei tänä syksynä muuta ole ollutkaan kuin kuolemaa lähipiirissä. Kaksi viikkoa sitten pappanikin sai aivoinfarktin, mutta hän on sellainen teräsvaari, että tuntuu taas selviävän tästäkin. Tosin selkeästi se on vaikuttanut hänen muistikeskukseensa. Hän on entistä sekaisempi ja elää välillä selvästi ihan omassa nuoruudessaan. Minut hän esitteli sairaalakaverilleen sisarenaan. Ja äidille kertoi välillä hakeneensa hevosen kotiin, välillä taas auto on remontissa. Mutta joskus on ihan selviäkin hetkiä. Hän oli viime viikonloppuna muistanut meidät ja pojat ja jopa Ekan. Hänen kun ei ilmeisesti lainkaan pitäisi jäädä muistiin mitään lähiajan asioita. Mutta hän on jo päässyt takaisin hoitokotiin ja jopa kävelee hieman rollaattorin kanssa, vaikka vasen käsi ja jalka halvaantuivat tuon infarktin myötä.

Töissä on ollut yllättävän kiireinen syksy. On ollut matkapäiviä Tampereelle ja Helsinkiin sekä Hämeenlinnaan. Syyslomaviikolla olin Hämeenlinnassa koulutuksessa ja sitten pidin kolme päivää lomaa. Mies haki minut koulutuksesta ja lähdimme kahdestaan (sekä tietysti Eka) kohti Kajaania. Kävimme viemässä esikoiselle pyykkikoneen, jonka hän sai kummisetänsä isän kuolinpesästä. Nyt ei tarvitse lähteä pesemään pyykkiä taloyhtiön pyykkituvalle, joka sijaitsee ihan eri rakennuksessakin. Olimme esikoisen luona kolme ja puoli päivää. Mies kävi samalla Vaalassa vähän metsällä, mutta tänä vuonna ei tullut saalista. Kajaanissa tuli tällöin täysi talvi. Torstaina aamulla alkoi lumisade, joka päättyi perjantaina illalla ja sen jälkeen sitä oli maassa n. 15 cm. Tosin vesisadetta tuli sielläkin sen jälkeen eikä lunta ole uudelleen vielä tullut. Päivät esikoisen luona olivat aivan mahtavat. Eka oppi tällä kerralla kävelemään portaita ylös ja alas, joten ulkoilu oli vähän helpompaa. Takaisin tultiin siipan sedän kautta, jossa yövyimme yhden yön ja lähdimme sitten seuraavana päivänä tulemaan alaspäin.

Keskimmäinen vietti loka- ja marraskuun työharjoittelussa Espoossa. Lokakuun hän vietti myös yksin asuen, koska mies oli kesälomalla ja sen ajan melkein kotona. Tämä aika teki pojalle pelkkää hyvää! Hän miehistyi ihan silmissä ja nautti siellä työskentelystä. Työkaverit olivat mukavia ja oppia tuli paljon lisää. Lisäksi hänelle luvattiin harjoittelupaikka sieltä myös kevääksi. Meillä on nuorimmaisen kanssa ollut mukavat kaksi kuukautta täällä vain kahdestaan. Niin ja tietysti Eka on meidän kanssa.

Ammattiliittoni kanssa kävin lokakuun viimeisenä viikonloppuna kokousmatkalla Tallinnassa. Tällä matkalla pohdittiin liittomme 70-vuotisjuhlaa ja sen järjestelyjä ja käytiin syömässä Olde Hansassa ihanat syömingit. Nyt olemme töistä lähdössä Tallinnaan ensi torstaina viettämään pikkujouluja. Jotenkin tälle matkalle ei ole lainkaan niin suurta hinkua kuin tuolle liiton matkalle. Aikataulu on kovasti kiireinen ja kokoustakin vielä pidetään matkan aikana. Syömään menemme tälläkin matkalla, mutta nyt on vuorossa Maikrahv ja heidän joulusyöminkinsä.

Yksi työkaveri täytti 60 vuotta ja hänelle sain sukat valmiiksi tänään. Samalla piti aloittaa vielä toiset, sillä toinen työkaveri jää eläkkeelle eikä tule enää pikkujoulun jälkeen töihin. Onneksi hän on pienijalkainen nainen, joten sukat valmistuvat vauhdilla. Lisäksi ne yhdet sukat ovat vieläkin kesken, jotka aloitin jo lokakuun alussa. No, onneksi tämä työkaveri on luvannut niitä odotella ihan rauhassa.

Liikuntatunnit viikolla ovat monesti menneet Ekan kanssa lenkkeillessä. Yhden kerran olimme nuorimmaisen kummitädin ja hänen koiransa kanssa lenkillä Kaarinassa. Siellä Eka pääsi myös koirapuistoon, josta ei kyllä erikoisemmin pitänyt. Kajaanin koirapuistossa oli kiva juosta, kun sen sai tehdä yksin, mutta kun oli muita koiria se oli tylsää. Toiset kun juoksivat tämän pienen yli ja ohi ja alistusyritykset olivat rankkoja. Lopulta kaveri tuli luokseni sen oloisena, että "pelasta minut!". Tänään hän pääsi metsälle pitkästä aikaa ja on sitten koko päivän maannut kun tuli kotiin. Lisäksi toinen etutassukin oli tullut vähän kipeäksi, kun joku kaisla oli vähän leikannut sen reunoja. Kävely on nyt vähän ontuvaa, mutta eiköhän se siitä nopeasti taas kuntoudu.

Kaksi kertaa olen käynyt avannossa tänä syksynä. On se niin ihanaa, mutta aika ei tahdo siihen nyt riittää. Toivottavasti tässä jatkossa pääsen aina nuo liikuntatunnit käymään avannossa niin ei rakas harrastus jää täysin.

Eilen siivosin pihan talvikuntoon ja laitoin jo takapihalle jouluvalotkin. Antavat vähän valoa pimeisiin iltoihin. Kohta täytyy aloittaa myös kodin siivoaminen joulukuntoon. Eilen jo tavaroita hieman vietiinkin varastoon, joten kyllä se siitä pikkuhiljaa valmistuu kotikin. Onhan tässä vielä kuukausi aikaa! Eilen illalla tein lehtitaikinasta sellaisia tikkuja, joihin tuli chilipähkinämuruja ja juustoraastetta ja jotka sitten kierrettiin päistä kierteelle. Oikein mukavia syötäviä glögin kanssa. Ohje oli vanhassa Yhteishyvän ruokalehdessä.

Ostin itselleni tapojen mukaan kaikki joululehdet. En ruokalehtiä, koska ruoanlaitto ei kuulu mielipuuhiini, mutta nämä tunnelman luojat kylläkin. Kotivinkin joululehti on jo pari vuotta ollut pettymys. Se on sentään ollut joululehtien pioneeri, mutta jotenkin sen tunnelma on lässähtänyt. Kaikkien aikojen joulu -lehti on mielestäni ollut näistä paras. Siinä on paljon luettavaa ja kauniita kuvia. LIsäksi lehden materiaali on aivan huippua. Kotilieden joululehti on edelleen lukematta, mutta Kodinkuvalehden joululehti oli iloinen yllätys. Tosin pidän Kodin kuvalehdestä muutoinkin eli olisin yllättänyt jos joululehti olisi ollut pettymys.

Eka on ollut meillä kohta jo vuoden. Elämä on sen kanssa ollut aivan jotain muuta mitä oletin. Olen nauttinut jokaisesta ulkoilukerrasta vaikka taivaalta olisi tullut vettä kuin saavista kaataen. Tosin Eka ei lähde ulos, jos vettä sataa. Sitä saa aina oikein houkutella silloin pihalle. Nyt kun siippa on viikot reissussa, on Ekasta tullut enemmän ja enemmän minun koirani! Minä sen ruokin ja ulkoilutan. Iltaisin kun nuorimman kanssa löhötään olohuoneen lattialla patjalla ja katsotaan telkkaria niin Eka tunkee meidän väliin ja kierii siinä kunnes poika putoaa patjalta. Sitten koira nauttii  kun on minun vieressäni ja meillä on pojan kanssa tosi hauskaa. Juusto on Ekan herkkua ja pienet pipparin palat, joita minä hänelle välillä annan. Niin ja nyt ostin sille myös koirien oman joulukalenterin!!! Siinä on koiran suklaata joka luukussa. Odotan ensi sunnuntaina, että saan antaa sille ensimmäisen palan. Ei siis uskoisi, että minä en sitä tänne lainkaan halunnut vielä vuosi sitten!

Elämä on ollut siis ihanan tavanomaista koko tämän syksyn. Nuorin on nyt ajanut koulussa jo kuorma-autolla ja kirjallinen koe on suoritettu. Inssi on ihan lähipäivinä, mutta hän ei halunnut tietää sitä etukäteen. Myös linja-autolla on saatu jo ensimmäiset ajokokemukset. Tosin vasta isolla parkkipaikalla, mutta onpahan päässyt sitäkin rattia jo pyörittämään. Auto on kuulemma melko jäykkä käänneltävä, kun mittaa on 15 m. Kadun reunaan ajaessa pitää muistaa, että pyörät ovat vasta kahden metrin päässä keulasta, joten keulan saa ajaa aika hyvin jalkakäytävälle, jotta renkaat tulevat nätisti tien reunaan.

Esikoinen on tänä syksynä opiskellut mielestäni ahkerammin kuin viime vuonna, mutta nyt on se koti-ikävä jo talttunut. Niin, sitä hänelle kuulemma oli, mutta ei tunnustanut minulle, etten hermostuisi kokonaan. Ja ryhmään tuli uusia opiskelijoita, joka sekin on ollut mukavaa.

Ensi viikonloppuna vietetään ensimmäistä adventtia ja meillä nimipäiviä. Oikein mukavaa viikkoa niille, jotka vielä tänne hiljaisuuden jälkeen eksyvät!