Niin sitä ovat taas lähteneet työt käyntiin uudessa tehtävässä. Onneksi kuitenkin päätin mennä, olen viihtynyt tosi hyvin. Vaikka huono puoli on se, että minulla on oma työhuone ja oma huonekaverini jäi sinne meidän yhteisiin tiloihin odottamaan paluutani. Minulla on tosi hiljaista ja välillä on pakko lähteä katsomaan mitä talon toisessa päässä tapahtuu. Ja kyllähän siellä nykyisin tapahtuu kun organisaatiomuutos on meneillään ja uusi henkilöstöjärjestelmä tuloillaan. Kaikki muuttuu eikä kukaan vielä tiedä millaiseksi. Aika näyttää! 

Viikonloput on vietetty melko tarkasti mökillä nyt kun lomat päättyivät. Kelit ovat olleet hyvät ja on ollut mukava touhuta siellä viikonloppuisin omassa rauhassa, kun viikko on aina kiirettä ja hälinää kaikilla perheenjäsenillä. Pihasaunan lämmössä unohtuvat viimeisetkin viikon murheet ja kun olemme yhdessä kaikki pienissä tiloissa se hitsaa meitä aina vain kiinteämmin yhteen. En ihmettele, että tällä viimeksi kotoa muuttaneella on outoa kun hän lähtee kotiin. Yksinäistä ja tyhjää! 

Niinkuin olimme ajatelleet, että toinen poika voi mennä hänen luokseen asumaan tai ainakin yöpymään muutamina iltoina koulun jälkeen, koska veljelle on lyhyempi matka niin kävi tietysti niin, että koululainen siirrettiin aikuisopetuksen puolelle. Nyt koulua on vuoden verran ilta kerran viikossa ja ajotunnit siihen päälle. Täytyy vaan toivoa, että hän innostuisi nyt sitten tekemään tuolla rakennusalan työpaikassaan töitä muutamana päivänä viikossa, niin hänenkin elämänsä olisi taloudellisesti turvattua eikä meidän tarvitsisi maksaa kaikkia hänen menojaan. Kunhan nyt pääsee opetus käyntiin ja näkee miten paljon se vaatii ja väsyttää.

Eilen vietimme miehen syntymäpäivää. Illalla töiden jälkeen tuli vielä poika ja äitini kahville ja hetken ennättivät olla kylässä ennen kuin oli pakko lähteä pojan nukkumaan. Kello soi töihin lähtöä varten aamulla klo 3.30. No, samoihin aikoihin se soi täällä miehelläkin, että ehtii seitsemäksi töihin Helsinkiin. Mieheni oli yllättynyt, kun esikoinenkin lähetti hänelle paketin Kainuusta, vaikka rahansa ovat tosi vähissä. Ja kaksoset olivat yhdessä ostaneet lahjakortin metsästysliikkeeseen, että pääsee itse valitsemaan haluamansa tuotteet. Niin ne lapset kasvavat, kun jo haluavat itse ostaa lahjatkin.

Mökillä aloitin viime viikonloppuna hieman siivota isovanhempieni jäämistöä. Kamarin takaseinällä on kymmenkunta laatikkoa, joissa on heidän viimeisimmät tavaransa ja sitten on tietysti kaksi kaappia ja yksi lipasto vaatteita ja muuta, mitä pitää vielä käydä läpi. Säkillisen pyyhkeitä toin pesuun, kun niissä olivat hiiret talven aikana tanssineet ripaskaa. Ei sellaisia voi ottaa käyttöön edes koiran pyyhkeiksi ilman pesua. Astioita tuli myös pestyä käyttöä varten ja roskalaattikoonkin tuli täytettä. Poltimme myös roskia tynnyrissä puun kaatojen jäljiltä ja vettä kannoin saunaan kun sadetta oli tullut sen verran, että saavit oli täynnä. Nyt voi taas pari viikonloppua huoletta käydä saunomassa. Ensi lauantaina alkaakin sorsastus, joten se tarkoittaa sitä, että minä ja toinen kaksosen vietämme ainakin päivät mökillä kahdestaan. Mies ja toinen kaksonen ovat järvellä. Nytkin ovat kyyhkyjahdissa.

Myös kotona olen aloittanut siivousurakan ja sitä kyllä riittää. Mutta tällä tahdilla voisin ajatella jouluna olevan valmista....tai sitten pitää aloittaa jo uusi kierros. Miten ihmeessä miehet saisi ymmärtämään, että siisti on kaunista ja tavaroille on kaikki olemassa paikat muualla kuin siinä mihin ne kädestä putoavat?

Tätä pohtiessa toivottelen teille mukavaa elokuuta. Nauttikaa pimenivistä illoista ja syksyn tuoksusta sekä arjen rauhoittavuudesta!