Siis perusminä! Ei vaiskaan, olen ollut aina ahkera ja kiltti tyttö, joka on joutunut opettelemaan sanomaan EI.

Usein viikonloppuisin anna itselleni luvan olla laiska. En tee mitään erityistä, kunhan nautin elämästä kiireettä. Tosin tänään sekään ei ihan toiminut. Aamulla kävimme nuorten kanssa kaupassa ja sitten lähdin koiran kanssa lenkille. Isäntä oli alkanut jo kaupassa käynnin aikana imuroida, joten minun ei tarvinnutkaan tänään siivota. Teimme koiran kanssa lähes kahden tunnin lenkin. Kiersimme Ylioppilaskylän kautta Raunistulaan ja sieltä Maarian kirkon kautta kotiin. Vaikka reitti oli kuivempi kuin omat nurkkamme, osasi Eka löytää kaikki ne tien vieret, joissa on kuraa ja muiden koirien kakkoja. Koko ajan sitä sai olla kiskomassa sieltä pois. Meillä on aina pusseja mukana, johon Ekan jätökset otetaan ja kuljetetaan roskiin. En halua, että joku likaa niissä itsensä.

Kun olimme tulleet kotiin, oli kone pessyt lakanapyykin ja vein tänä vuonna pyykin ensimmäistä kertaa ulos kuivumaan. Yllättävän hyvin muuten kuivuivat, vähän kosteina hain ne sisälle saunan jälkeen jotta kuivuvat vielä loppuun.

Söimme ja katselimme tallenteita koko perheen voimin. Elokuvan välissä kävin vielä naapurin rouvan ja heidän koiran kanssa pienellä lenkillä Ekan kanssa, jotta saimme vaihdettua kuulumiset.

Katsotaan miten käy huomisten ulkoilujen, kun tänne on luvattu runsasta lumisadetta. Toivottavasti kohta on kesä, viis keväästä!

Äitikin on jo parempi. Murtumia ei ollut jalassa eikä kädessä, joten kivut johtuivat vain kovasta iskusta jonka maahan kaatuessa saa. Ja pappakin voi hyvin hoitokodissa. Tosin välillä on huonoja päiviä, kun muisti tekee tepposia, mutta onneksi välillä on vielä ihan hyviäkin päiviä.

Huomenna on viikon toinen laiskottelupäivä, joten nautitaan sunnuntaista koko porukalla!

Palataan taas!