Viikko siis meni jälleen kerran nopeasti ja hienosti. Esikoisen matka sujui ongelmitta ja paluu kotiinkin oli asiallinen. Sen jälkeen häntä on kyllä vaivannut virusperäinen kurkkutulehdus, joka nyt on parempaan päin. Äidin onneksi; esikoinen on pysynyt kotona koko loppuviikon.

Hiihtolomalaiset viettivät päivänsä koneiden parissa ja tv:tä ja dvd-elokuvia katsellen. Nuorin tosin oli yhden yön kaverikylässä ja keskimmäinen pääsi perjantaina lopultakin metsälle. Alkuviikon kylmät ilmat karsivat ulkoilua ja varsinaista hiihtoloman viettoa aika rajusti. Onneksi nyt viikonloppuna on käyty metsällä ihan urakalla. On ollut edes jotain tapahtumaa. Tietysti myös miehen sairasloma rajoitti perheen lomakulkemista. Eikä tuo ulkoilu ole tehnyt hyvää miehen ololle. Huomenna on sitten uusi lääkäriaika ja verikokeiden otto tilanteen tarkastamiseksi.

Minun pitäisi tässä pikkuhiljaa aloittaa vuoden urakkaani ja tehdä kirjanpito ja tilinpäätös valmiiksi tuosta sivutyöstäni. Se ei kauan kestä kunhan vaan saan irti itsestäni. Liekö ollut jonkinsortin kevätväsymystä vai totuttelua miehen kotona oloon, kun en meinaa saada mitään hommia tehdyksi enää iltaisin. Tietysti omat kilpirauhasarvot voivat olla myös alentuneet, mutta en viitsisi mennä kokeisiin ennen määräaikaa, jos olo tästä kuitenkin vaikka paranisi.

Käsityöt ovat onneksi alkaneet pikkuhiljaa huudella tuolta korista. Ehkä saan ne kuntoon tässä pikaisesti. Eilen sain sentään olohuonetta järjestettyä vähän uuteen uskoon ja imuroitua koko asunnon. Edelleen vain meillä oleva tavaran määrä kauhistuttaa minua. Mutta kun täältä ei saa hävittää mitään....Kunpa kaikelle löytyisi edes kunnon säilytyspaikka, mutta kun ei! No, ehkä joskus.

Ensi viikolla alkaa sitten koululaisilla arkinen aherrus ja keskimmäisen pitäisi suorittaa myöskin jatko-opintohakunsa seuraavan kuukauden aikana. Onneksi pikku hiljaa alkaa olla selvillä linjat ja koulut minne haetaan. Lopultakin voiton alkavat viedä nuo kotia lähellä olevat koulut, ettei vielä sentään tarvitse muuttokuormaa alkaa tehdä.

Kesätöitäkin olisi mukava nuorten hakea, mutta kun nuorimmat täyttävät 16 vasta heinäkuun lopulla, ei taida täältä vielä töitä löytyä. Täysi-ikäisiä hakijoita kun on runsain mitoin. Esikoinen taas ei saa itsestään irti, että hakisi jonnekin. Ja parempi tietysti olisi saada itsensä henkisesti sellaiseen kuntoon, että varmuudella selviytyy ensi vuoden opiskeluhaasteista. Ehkä sitä kotona pärjää vähemmälläkin rahalla.

Nyt on pakko lähteä urakoimaan edes jotain hommia tällekin päivälle!

Mukavaa viikonalkua kaikille!